Adjektiiveilla on vertailumuotoja, jotka ilmaisevat ominaisuuden suurempaa tai suurinta määrää. Eri adjektiivityypeillä muodot ovat hieman erilaiset:
mukava, mukavampi, mukavin
hauska, hauskempi, hauskin
kallis, kalliimpi, kallein
Joillakin adjektiivityypeillä on vaihtoehtoisia vertailumuotoja:
tanakka, tanakampi, tanakin ~ tanakoin
Superlatiivin useimmissa taivutusmuodoissa on -mm- tai -mp-, vaikka perusmuodossa on -n:
suurin, suurimman, suurimpia
Monien yhdysadjektiivien, kuten suuritöinen, komparatiivimuodossa voi taipua joko alkuosa tai loppuosa mutta superlatiivimuodossa vain jälkiosa:
suuritöinen, suurempitöinen ~ suuritöisempi, suuritöisin
Vertailua ilmaistaan joskus myös sanojen enemmän, eniten, vähemmän, vähiten avulla:
enemmän huolissaan, vähiten virheellinen
Vertailumuotoja ja vertailua koskevia ohjeita:
Adjektiivi tai adjektiivimaisesti käytetty sana (kuten mukava, hauska, innostunut) kuvaa ominaisuutta, laatua tms. Ominaisuuden suurempaa määrää tai astetta osoitetaan vertailumuodoilla:
Komparatiivi: mukavampi, hauskempi, jalkapallosta innostuneempi
Superlatiivi: mukavin, hauskin, jalkapallosta innostunein
Komparatiivimuoto ilmaisee ominaisuuden suurempaa määrää suhteessa vertailtavaan. Adjektiivin komparatiivimuodossa on tunnus -mpi, taivutettaessa -mpa/-mpä-, -mma/-mmä-:
mukava, mukavampi, mukavamman, mukavampaa, mukavampia, mukavampien, mukavammissa
pieni, pienempi, pienemmän, pienempää, pienempiä, pienempien, pienemmissä
rakas, rakkaampi, rakkaamman, rakkaampaa, rakkaampia, rakkaampien, rakkaammissa
kestävä, kestävämpi, kestävämmän, kestävämpää, kestävämpiä, kestävämpien, kestävämmissä
Superlatiivimuoto ilmaisee ominaisuuden suurinta määrä suhteessa vertailtaviin. Adjektiivin superlatiivimuodossa on tunnus -in, taivutettaessa -impa/-impä-, -imma/-immä-:
mukava, mukavin, mukavimman, mukavinta, mukavimpaan, mukavimpia, mukavimpien, mukavimmissa
pieni, pienin, pienimmän, pienintä, pienimpään, pienimpiä, pienimpien, pienimmissä
rakas, rakkain, rakkaimman, rakkainta, rakkaimpaan, rakkaimpia, rakkaimpien, rakkaimmissa
kestävä, kestävin, kestävimmän, kestävintä, kestävimpään, kestävimpiä, kestävimpien, kestävimmissä
Komparatiivin taivutusmuodoissa on siis m: pienempää (ei: ”pienenpää”). Superlatiivin taivutusmuodoissa on m muulloin paitsi t:n edellä: pienimpiä (ei: ”pieninpiä”), pienintä.
Kaikista adjektiiveista ei käytetä vertailumuotoja. Jos adjektiivi kuvaa ominaisuuden ehdotonta ääripäätä, kuten ilmainen, siitä ei yleensä käytetä vertailumuotoja (”ilmaisin”).
Myöskään konkreettista materiaalia, alkuperää tms. tarkoittavista adjektiiveista, kuten tiilinen, puuvillainen, ei yleensä muodosteta vertailumuotoja. Nekin nimittäin ilmaisevat ominaisuutta, jota joko on tai ei ole. Tällainen ominaisuus ei siis ole suhteellista eikä vertailtavissa. Kuitenkin vertailu on mahdollista, jos kyseistä ominaisuutta voi ajatella asteikolliseksi tai jos se esitetään kuvallisena: kivisempi tie.
Adjektiivi viimeinen on superlatiivimuoto, joka ilmaisee ominaisuuden ääripäätä. Siitä muodostettu sana viimeisin on kivettynyt omaksi superlatiivikseen, jolla on yleiskielessäkin merkitys ’toistaiseksi viimeinen’:
viimeisten tietojen mukaan
Tietokoneen suojauksen tiedot -ikkunassa näkyy viimeisimpien virusmäärityspäivitysten tila ja päivämäärä.
Suomen kielen lautakunta hyväksyi tämän viimeinen- ja viimeisin-sanojen vaihtelun vuonna 1999.