Rektioita: mitä rektio on?
Ohje lyhyesti
Sitä, että sana määrää seurassaan esiintyvän ilmauksen tiettyyn sijamuotoon, kutsutaan kieliopissa rektioksi. Esimerkiksi verbien syventyä ja tutustua yhteydessä esiintyvä ilmaus on aina mihin- tai kehen-kysymyksiin vastaavassa illatiivissa (työhön, uusiin ihmisiin):
syventyä työhön
tutustua uusiin ihmisiin
Sen sijaan haaveilla ja toipua esiintyvät aina mistä- tai kenestä-kysymyksiin vastaavan elatiivimuotoisen ilmauksen kanssa (hyvästä tulevaisuudesta, tappiosta):
haaveilla hyvästä tulevaisuudesta
toipua tappiosta
Eräät sanat esiintyvät yleiskielessäkin useamman muotoisen ilmauksen kanssa, esimerkiksi maistua hyvälle ~ hyvältä, toiset taas ovat yleiskielessä käytöltään rajallisempia kuin puhekielissä. Esimerkiksi yleiskielen mukainen on vain muoto pystyy tekemään, mutta puhekielissä on käytössä lisäksi pystyy tehdä.
Rektioita käsitteleviä ohjeita:
- Rektioita: aloittaa, alkaa, ruveta ja ryhtyä
- Rektioita: ehtiä, ennättää, keretä
- Rektioita: pystyy tekemään vai pystyy tehdä?
- Rektioita: vaikutus ja merkitys
- Rektioita: syy, peruste, aihe
- Rektioita: reagoida, reaktio ja vastareaktio
- Rektioita: rakastaa uuden kokeilemista vai rakastaa kokeilla uutta?
- Rektioita: tiedottaa matkustajille vai matkustajia?
- Rektioita: tiedustella asiaa vai asiasta?
- Rektioita: konsultoida johtajia (kuka neuvoo ja ketä?)
- Rektioita: ohje liputtamisesta, liputtamiseen vai liputtamisohje?
- Rektioita: vapaus työntekoon, vapaus työnteosta
Rektion rajoista
Rektioita koskeva ohjekokonaisuus käsittelee yleiskielen näkökulmasta laajaa joukkoa ilmiöitä, joissa sana vaatii seuralaisensa johonkin tiettyyn muotoon.
Termiä rektio on ohjekokonaisuudessa käytetty väljästi hiukan erityyppisten ilmiöiden kattoterminä. Rektion täsmällinen kieliopillinen määritelmä on tiukempi: esimerkiksi Ison suomen kieliopin (§ 1225) mukaan rektio tarkoittaa sitä, että ”tietyn sanan täydennys on tietyssä sijassa riippumatta siitä, mikä on täydennyksen kategoria tai semanttinen luonne”.
Kieliopillisen määritelmän mukaan rektio siis käsittää ensinnäkin vain täydennykset eli sanan välttämättömät seuralaiset (esim. rakastan jäätelöä; rakastaa-verbi vaatii rakkauden kohteen partitiivissa), kun taas määritteet eli valinnaiset seuralaiset eivät varsinaisesti kuulu rektion piiriin (kirjoitin kirjan puutarhanhoidosta; kirjan aihe on valinnainen lisätieto).
Toiseksi rektio viittaa ainoastaan sellaisiin tapauksiin, joissa merkitys ei ohjaa mitenkään sijamuodon valintaa. Esimerkiksi ilmauksessa asun tässä talossa sijamuodon (-ssa) määrää ilmauksen merkitys. Kuten Isossa suomen kieliopissakin todetaan, suunnan tai sijainnin kautta selittyvien sijanvalintojen (tulin kaupasta) ja rektioiden (pidän sinusta) väliin mahtuu monenlaisia rajatapauksia.
Ohjepankin rektio-ohjekokonaisuuteen on koottu paitsi kieliopillisen määritelmän mukaisia rektioita myös niitä lähellä olevia tapauksia, joita yhdistää se, että sana vaatii seuralaisensa tiettyyn muotoon. Tällä ratkaisulla on pyritty vastaamaan käytännönläheisesti erilaisiin muodon valintaan liittyviin kysymyksiin.
Lisätietoa toisessa ohjeessa
Lisätietoa muualla
Asiasanat
Anna palautetta tästä ohjeesta
Jaa sivu