Pronominit: persoonapronominit minä, sinä, hän, me, te, he
Ohje lyhyesti
Asiateksteissä 1. ja 2. persoonan verbimuoto (voin, emme, voit, ette) yleensä riittää kertomaan tekijän persoonan. Pronomineja minä, sinä, me ja te ei siis tarvita tekijää tms. tarkoittavan subjektin tehtävässä, ellei kyse ole persoonien vastakkainasettelusta tai muusta korostamisesta:
Voinko saada rahani takaisin, jos joudun perumaan matkan?
Emme voi avata käyttäjätiliäsi, ellet toimita meille hyväksyttävää henkiötodistusta.
– Vrt. persoonia korostava: Me lähdemme nyt. Mitä te aiotte tehdä?
Sen sijaan 3. persoonan pronominien käyttäminen on usein välttämätöntä:
Oletko ostanut lapsellesi asunnon, josta hän maksaa vuokraa?
Ohjeen osat ovat seuraavat:
- Teen, mutta hän tekee: milloin persoonapronomini?
- Minä poljen, sinä ohjaat: persoonan korostaminen
- Me: majesteetin, tutkijan ja hoivakielen me
Koko ohje
Teen, mutta hän tekee: milloin persoonapronomini?
Persoonapronomineja ovat minä, sinä, hän, me, te ja he. Ne viittaavat puhujiin (minä, me) ja puhuteltaviin (sinä, te) tai muihin ihmisiin, joista puhutaan (hän, he).
Persoonapronominien käyttö on yleiskielisissä asiateksteissä eriytynyt niin, että lauseen tekijää tms. tarkoittavan subjektin tehtävässä merkitään 3. persoonan pronomini näkyviin (hän laulaa, he laulavat), mutta muissa persoonissa riittää usein pelkkä verbin persoonapääte, esim. teen 'minä teen', laulat 'sinä laulat', teemme 'me teemme':
Ronaldo on harjoitellut vasen polvi teipattuna, muttahän vakuuttaa olevansa pelikykyinen illan ottelussa.
Pelaajat tarvitsevat valmentajan, jota he voivat kunnioittaa.
Olemme muuttaneet! Palvelemme uudessa myymälässä.
Olet tottunut esiintyjä ja täytät sinulle asetetut tavoitteet. Varaat ja toteutat omat vierailusi ja laadit vierailuraportin. (työpaikkailmoitus)
1. ja 2. persoonan pronominien runsas käyttö subjektin tehtävässä oli yleistä vanhassa kirjasuomessa. Nykyisinkin pronominien toistoa käytetään tyylikeinona:
Sillä jos te sen teette, jos te tutkimata uskotte kaikkia, niin te tosin saatte väärän käsityksen monesta asiasta. (Turun Viikko-Sanomat 1825)
Me kohtelemme työntekijöitämme tasapuolisesti heitä arvostaen ja tukien. Me uskomme, että työmies on palkkansa ansainnut. Me pyrimme maksamaan työstä palkkaa, johon työntekijä voi olla tyytyväinen. Me – –. (yrityksen kotisivuilta)
Vastaavalla tavalla käytetään pronominien genetiivimuotoja (meidän työntekijämme, teidän käsityksenne).
Minä poljen, sinä ohjaat: persoonan korostaminen
• 1. ja 2. persoonan pronomineja käytetään neutraalisti seuraavanlaisissa ja-rinnastuksissa, joissa ne toimivat lauseen tekijää tms. tarkoittavan subjektin tehtävässä. Ne eivät siis ole tällaisissa yhteyksissä painokkaita:
Viimeisen viikon ajan minä ja kaksi tytärtäni saimme yöpyä vuorotellen viereisessä sängyssä.
Sinä ja yhteisösi voitte vaivattomasti olla mukana edistämässä oopperan ja baletin kehitystä.
• Pronomini on tavallinen persoonaa korostavissa painokkaisissa ilmauksissa. Joskus kyse on selvästä vastakkainasettelusta:
Miten sinä ratkaisisit Euroopan velkakriisin?
Haluatko kehittää toimintaasi? Me pystymme auttamaan.
Miksi toiset saavat kalastaa, mutta me emme?
Tulevat sukupolvet tulevat kysymään, miten te saatoitte antaa tämän tilaisuuden mennä ohi.
• Käskylauseissa – kuten Vie roskat, Muistakaa levätä – ei ole tekijää tarkoittavaa subjektia. Joskus niissä voi kuitenkin esittää puhuteltavan pronominin muodossa. Pronomini on korosteinen:
Vie sinä roskat, minä otan kassit.
Muistakaa tekin levätä!
• Pronomini ja substantiivi-ilmaus voivat myös yhdessä muodostaa kokonaisuuden (me eurooppalaiset), joka painottaa persoonaa sekä ilmaisee, missä roolissa persoonasta puhutaan:
Nyt me eurooppalaiset olemme vasta alussa.
Te satakuntalaiset edustajamme tunnette epäilemättä velvollisuudeksenne – –.
Me: majesteetin, tutkijan ja hoivakielen me
• Entisaikojen hallitsijoiden itsestään käyttämää me-monikkoa on kutsuttu majesteetin monikoksi:
ME ALEXANDER I. Jumalan Armosta, Kejsari ja Itzewaldias yli koko Ryssänmaan etc. etc. etc. Suuri Ruhtinas Suomen maasa etc. etc. etc. Teemme tiettäwäxi: Että sitte kuin ME Sen Korkeimman edeskatzomisesta olemma ottaneet Suuren Ruhtinan-maan Suomen hallituxemme ala, olemma ME tämän kautta tahtoneet wahwistaa ja kiinittää Maasa olewan Christillisen Opin ja perustuslait – – . Suuremmaxi wisseydexi olemma ME tämän Wakutus-Kirjan MEIDÄN omalla kädellämme ala kirjoittaneet. Annettu Bårgåsa sinä 15. (27.) päiwänä Maalis-Kuusa 1809.
Vaikka puhujana on yksi ihminen, majesteetin monikossa verbin liittomuoto on kokonaisuudessaan monikollinen: olemme ottaneet, olemme tahtoneet (toisin kuin yhden ihmisen teitittelymuodossa, jossa pääosa on yksikössä: Kun olette maksanut laskun, vastatkaa tähän viestiin).
• Etenkin aikaisemmin tieteellisessä tekstissä oli tavallista, että kirjoittaja käytti me-muotoa puhuessaan itsestään:
Seuraavassa tarkastelemme esimerkkiä lähemmin.
Me-muoto voi tässä yhteydessä olla myös kirjoittajan keino ottaa lukija mukaan: kuten edellä olemme havainneet (’me yhdessä’). Nykyisin tällaisen me-muodon sijasta tutkimustekstissä käytetään tavallisesti vaihdellen passiivia (seuraavassa tarkastellaan) tai minä-muotoa (tarkastelen).
• Hoivakielessä me-muotoa käytetään joskus puhuteltaessa potilasta (holhoavana tapa voi tuntua jopa alentavalta):
Nyt me pyyhimme vähän suuta!
Mitenkäs me voimme tänään?
Vastaavasti käytetään myös passiivimuotoa: Mitenkäs täällä voidaan tänään? Neutraaleinta on puhutella potilasta suoraan: Miten voit/voitte tänään?
Lisätietoa toisessa ohjeessa
Asiasanat
- subjekti
- imperatiivi
- korostuskeinot
- korrelaatti
- käskylauseet
- persoonapronominit
- pronominit
- puhuttelu
- rinnastus
- tyyli
- viittaaminen
- viittauskohde
Anna palautetta tästä ohjeesta
Jaa sivu