Siirry sisältöön

Verbin persoonamuoto: ja-sana ja eri persoonat (minä ja hän olemme)

Ohje lyhyesti

Kun lauseen tekijää tms. tarkoittavana subjektina on minä ja sinä -tyyppinen eri persoonien ja-ilmaus, verbin muoto tulee ns. vahvemman persoonan mukaan. Ensimmäinen persoona on vahvin ja kolmas on heikoin:

Minä ja sinä lähdemme nyt.

Sinä ja Maija lähdette nyt.

Koko ohje

• Tavallisesti lauseen verbi mukautuu tekijää tms. tarkoittavan subjektin lukuun ja persoonaan:

minä menen
he menevät
Maija ja Matti menevät

Jos subjektina onkin minä ja sinä -tyyppinen ja-konjunktiolla rinnastettujen eri persoonien liitos, verbin muoto määräytyy yleensä ns. vahvimman persoonan mukaan:

Vahvin on ensimmäinen persoona (minä, me), joka voittaa toisen (sinä, te) ja kolmannen persoonan (hän, he, substantiivit). Toinen persoona taas voittaa kolmannen. Verbi on monikossa. Karkeistaen sanottuna kyse on seuraavasta (X = pronomini tai substantiivi):

minä ja x = ’me’ →

olemme, teimme, emme tehneet

Tietääköhän hän jotakin, mitä minä ja sinä emme tiedä?

Hanna ja minä yritimme valokuvata leijonaa.

sinä ja x = ’te’ →

olette, teitte, ette tehneet (x ei ole minä, me)

Millaista oli, kun sinä ja Suomi olitte nuoria?

Pidä huolta, että lapsesi ja sinä juotte paljon vettä, kun olette auringossa.

Joskus tekijöitä korostavissa – tunnesävytteisissä – ilmauksissa on mukana myös monikollinen pronomini (me, te). Tällöin rinnastetut jäsenet jäävät lauserakenteesta tavallaan irralleen ja siksi painottuvat:

Järki ja minä, me emme asu samassa ruumiissa. 

Lapsen isä ja sinä, te molemmat maksatte maksukykynne mukaan lapsen elatusta.

• Verbin taipuminen persoonien vahvuushierarkian mukaan on yleisperiaate, mutta joskus näkee käytettävän sellaisia ja-ilmauksia, joissa verbi taipuu vain sitä lähimpänä sijaitsevan jäsenen mukaan.

Esimerkiksi seuraavissa tapauksissa on toisena subjektitekijänä minä tai sinä ja toisena on verbiä lähempänä oleva substantiivi-ilmaus, jonka mukaan verbiä on taivutettu. Kokonaisuus on kyllä ymmärrettävä mutta minän tai sinän syrjäyttämisen takia yllättävä. Selvintä ja siksi suositeltavaa on käyttää odotuksenmukaista eli vahvimman persoonan mukaista muotoa:

Se, mitä minä ja muut nuoret tutkijat ajavat takaa, on ihmisten herättämistä ajattelemaan.

Selvemmin: Se, mitä minä ja muut nuoret tutkijat ajamme takaa, on – –.

Sinä, minä ja kaikki tätä palstaa lukevat tietävät, että ainoaa oikeaa elämää on Varsinais-Suomessa!

Selvemmin: Sinä, minä ja kaikki tätä palstaa lukevat tiedämme, että – –.

• Vaihtoehtokysymyksissä, joihin sisältyy -ko/-kö-aines, on verbi lauseen alussa ennen rinnastettuja subjekteja. Myös tällöin verbin selvin ja siksi suositeltavin muoto on monikollinen ja vahvimman subjektipersoonan mukainen:

Oletteko miehesi ja sinä myös viikonloppuisin töissä?

Jos verbiä taivuttaa tällaisissa kysymyksissä yksiköllisenä sitä lähimmän persoonan mukaisesti, kokonaismerkitystä on muodon epätasapainon takia jopa hankala hahmottaa:

Olenko minä ja vaimoni enää ydinperhettä?

Selvemmin: Olemmeko minä ja vaimoni – –?

Oletko sinä ja puolisosi kiinnostunut sijaisvanhempana toimimisesta?

Selvemmin: Oletteko sinä ja puolisosi kiinnostuneet – –?

Huom. Ilmaustyypistä sinun ja Summasen yhteinen historia ks. ohjetta Omistusliitteet: meidän perhe, meidän kaikkien huolet (linkki kohdassa Lisätietoa toisessa ohjeessa).

Tiesitkö?

Me keskustelimme Kiiran kanssa

Rakenteen minä ja Kiira keskustelimme merkityksessä käytetään erityisesti puheessa ja juttelutyylisessä kirjoittelussa myös ilmaustyyppiä me keskustelimme (keskusteltiin) Kiiran kanssa:

  • Keskustelimme Kiira Korven kanssa pukujen roolista osana taitoluistelijan ohjelmaa. (kuvateksti, kuvassa toimittaja ja Korpi)
    me = ’toimittaja ja Korpi’
  • Oppisopimuskoulutukseni aikana tapasimme työhönvalmentajani kanssa sovituin aikavälein.
    me = ’minä ja työhönvalmentajani’

Ilmaustyyppi on periaatteessa kaksitulkintainen: ’me ja Kiira keskustelimme’ tai ’minä ja Kiira keskustelimme’. Tekstiyhteys yleensä paljastaa osallistujat. Yksiselitteisyyttä edellyttävissä yhteyksissä kannattaa käyttää ilmausta, joka ei jätä merkitystä tulkinnanvaraiseksi (esim. keskustelin Kiira Korven kanssa, tapasin työhönvalmentajani).

Lisätietoa toisessa ohjeessa

Asiasanat

Anna palautetta tästä ohjeesta