Nimien taivutus: ruotsinkieliset nimet

Koko ohje

Ruotsinkielisiä nimiä käsitellään suomenkielisessä tekstissä kuten muitakin vieraskielisiä nimiä. Nimet noudattavat siis vierasperäisten nimien taivutusohjeita.

1. Kun nimi päättyy sekä kirjoitettaessa että äännettäessä vokaaliin, taivutuspääte lisätään suoraan nimeen ja se valitaan nimen ääntämisasua vastaavaksi:

Taivutuspäätteen vokaali valitaan sen mukaan, onko sanassa takavokaaleja (a, o, u) vai etuvokaaleja (ä, ö, y): Lappoa, Brändötä. Kun nimessä on sekä taka- että etuvokaaleja, päätteen vokaalin valinnan ratkaisee perusmuodon viimeinen vokaali. 

Jos nimessä on kirjoitettaessa takavokaaleja ja äännettäessä etuvokaaleja, valitaan taivutuspäätteeseen yleensä kirjoitusasun mukaan takavokaali, mutta myös ääntöasun mukainen etuvokaali on mahdollinen.

2. Kun nimi päättyy sekä kirjoitettaessa että äännettäessä konsonanttiin, käytetään sidevokaalia i ennen taivutuspäätettä:

Myös -berg [-bärj] ja -borg [-borj]-loppuisiin nimiin taivutuspääte lisätään sidevokaalin i avulla:

Esimerkiksi nimen Runeberg taivutusmuodon päätteen vokaali on kirjoitettaessa usein a: Runebergia, Runebergilla. On kuitenkin mahdollista valita myös nimen -berg-osan ääntöasun mukaan ä ([ruunebärj]):Runebergiä, Runebergillä.

3. Poikkeuksia konsonanttiloppuisten nimien joukossa ovat s-loppuiset kaksi- ja useampitavuiset sukunimet, jotka mukautuvat suomen kielen -ks-taivutukseen:

4. Ruotsinkielisissä nimissä nimen sisäiset konsonantit säilyvät taivutusmuodoissa:

Lisätietoa toisessa ohjeessa

Lisätietoa muualla

Asiasanat

• astevaihtelu
• erisnimet
• etunimet
• henkilönnimet
• nimet
• nimien taivutus
• paikannimet
• s-loppuiset nimet
• sijapäätteet
• sukunimet
• taivutus
• taivutuspäätteet
• vokaalisointu
• ääntäminen
• ääntö- ja kirjoitusasu

Anna palautetta tästä ohjeesta