Lauseilla yhteinen jäsen

Tekstin lauseiden välille voidaan luoda sidosteisuutta käyttämällä esimerkiksi pronominia, kuten hän:

Maija kävi usein nuorena Lontoossa, ja hän muutti sinne lopullisesti vuonna 2010.

Tässä hän viittaa sanaan Maija. Molemmissa lauseissa on oma tekijää tarkoittava lauseenjäsensä (subjekti): Maija ja hän. Joskus lauseiden välille luodaan sidos myös niin, että niissä käytetään jotain yhteistä lauseenjäsentä. Ensimmäisessä lauseessa esitetään tämä yhteinen jäsen, ja jälkimmäisessä lauseessa sen tilalla onkin eräänlainen aukko. Tämä aukko voidaan tulkita ensimmäisen lauseen vastaavan kohdan perusteella:

Maija kävi usein nuorena Lontoossa ja __ muutti sinne lopullisesti vuonna 2010.
Yhteinen jäsen: Maija.

Miten autoilijat perustelevat sitä, että __ eivät käytä vyötä?
Yhteinen jäsen: autoilijat.

Yhteinen lauseenjäsen voi olla myös verbi:

Tytär on 4-vuotias ja poika __ 2-vuotias.
Yhteinen jäsen: on.

Tällainen peräkkäisten lauseiden liitos on yleensä helppo hahmottaa silloin, kun lauseet ovat suhteellisen lyhyitä, rakenteeltaan samanlaisia ja jälkimmäisen lauseen aukkokohta on ymmärrettävissä muodoltaan ja tehtävältään samaksi jäseneksi kuin ensimmäisessä lauseessa mainittu.

Lauseiden yhteisiä jäseniä koskevia ohjeita:

• Lauseilla yhteinen jäsen: Myrsky riehui ja kaatoi puita; Filmi tuhoutui tai tuhottiin
• Lauseilla yhteinen jäsen: Pojan ei kannata osallistua, jos ei aio olla tosissaan
• Lauseilla yhteinen jäsen: Tytär on 4-vuotias ja poika 2-vuotias

Joskus kokonaisuuden hahmottamisen kannalta on kuitenkin selvempää käyttää pronominia (kuten hän, se) tai muuta samaa tarkoittavaa ilmausta. Myös toisto voi selvyyden vuoksi olla toisinaan hyvä vaihtoehto. Näistä keinoista on omat ohjeensa (Pronominit: mikä on pronomini? ja Toisto: tyylikeino ja tyylirikko); ks. kohtaa Lisätietoa toisessa ohjeessa.