Siirry sisältöön

Lauseilla yhteinen jäsen: Tytär on 4-vuotias ja poika 2-vuotias

Ohje lyhyesti

Peräkkäisillä rinnasteisilla lauseilla voi olla yhteinen predikaattiverbi, kuten seuraavassa oli:

Aamulla lapsi oli pirteä ja äiti __ väsynyt.

Tällaisessa tapauksessa kokonaisuus on helppo tulkita, koska lauseet ovat lyhyehköjä ja jälkimmäisen lauseen tulkittavaksi tarkoitettu ”aukko” on rakenteellisesti samassa kohdassa kuin ensimmäisen lauseen verbi, siis heti subjektin jäljessä: lapsi oli, äiti oli.

Ks. myös kokoavaa katsausta erillisestä ohjeesta

Koko ohje

• Peräkkäisillä lauseilla voi olla yhteinen verbi. Jälkimmäinen lause on tällöin rakenteeltaan ja sanajärjestykseltään yleensä täysin samanmuotoinen kuin ensimmäinen lause lukuun ottamatta puuttuvaa verbiä.

Kyseessä on vertaileva ilmaustyyppi: verrataan tai suhteutetaan toisiinsa kahta tai useampaakin tekijää tai asiaa jonkin ominaisuuden, paikan tms. suhteen. Jälkimmäisen lauseen ”aukkokohtaan” on tulkittavissa samanmuotoinen verbi kuin on edeltävässä lauseessa näkyvillä:

Isä on mekaanikko ja äiti ___ konekirjoittaja.
Yhteinen jäsen: on.

Kuuteen mennessä ruoka on laitettu ja lapset __ syötetty.
Yhteinen jäsen: on.

Poika istui kuljettajan vieressä ja äiti __ takana.
Yhteinen jäsen: istui.

Kahvinkeitin ehti sulaa, hella __ tuhoutua ja seinä __ palaa pahasti ennen kuin palokunta saapui.
Yhteinen jäsen: ehti.

Yhteisen verbin sisältävät ilmaukset ovat yleensä keskenään rinnasteisia lauseita, joiden välissä on konjunktio ja, tai tai mutta.

Jos lauseet ovat riittävän lyhyitä, jälkimmäisen lauseen aukkokohdan verbi voi olla monikkomuotoinen, vaikka ensimmäisen lauseen verbi olisi yksikössä:

Mies asuu Venäjällä, vaimo ja lapset ___ Virossa.

Yhteinen jäsen: asuu, mutta jälkimmäisen subjektiparin yhteydessä tulkinta on: asuvat.

Isäntä hoitaa karjan, emäntä __ juustolan ja lapset sekä vävy __ markkinoinnin.

Yhteinen jäsen: hoitaa, mutta viimeisen subjektiparin yhteydessä tulkinta on: hoitavat.

Jälkimmäisen lauseen verbimuodoksi (asuvat, hoitavat) tulkitaan siis saman lauseen subjektiin (vaimo ja lapset, emäntä, lapset ja vävy) sopiva verbimuoto.

• Jos jälkimmäisessä lauseessa tulkittavana verbimuotona on eri persoona kuin ensimmäisessä lauseessa, aukollinen ilmaus ei ole yhtä selvä:

He tietävät minun tapani ja minä __ heidän parhaat puolensa.

– Vrt. selvempi, rakenteeltaan kokonainen ilmaus: He tietävät minun tapani, ja
minä tiedän heidän parhaat puolensa.

Jopa samaa persoonaa edustavat ilmaukset voivat tällaisissa lauseyhdistyksissä olla joskus hankalia hahmottaa. Esimerkiksi seuraavassa yhteisen verbin tulkinta vaikeutuu väliin sijoittuvan joka-lauseen (josta päiväkotiin...) takia:

Lapsen isä asuu Kaivokselassa, josta päiväkotiin on neljä kilometriä, ja äiti __
Louhelassa, josta sinne on kaksi kilometriä.

– Vrt. selvempi, rakenteeltaan kokonainen ilmaus: Lapsen isä asuu Kaivokselassa, josta päiväkotiin on neljä kilometriä, ja äiti asuu Louhelassa – –.

• Myös jos-lauseen verbi voi joskus olla toisen lauseen verbin kanssa yhteinen:

En tiedä, tuleeko hän ja jos__, niin milloin. (’jos tulee’)

• Lauseiden yhteistä verbiainesta voi olla paitsi subjektitekijän mukaan taipuva verbi (kuten edellä) myös moniosaisen verbiliitoksen (kuten on puhuttu, ei puhuta) jälkimmäinen osa:

Koneista ei ole puhuttu paljon, mutta kirjoista on. (’kirjoista on puhuttu’)

Koneista puhutaan paljon, mutta kirjoista ei. (’kirjoista ei puhuta’)

Koneista on puhuttu paljon, mutta kirjoista ei. (’kirjoista ei ole puhuttu’)

Koneista on puhuttu paljon, mutta kirjoista ei ole. (’kirjoista ei ole puhuttu’)

Miksi naapuri pääsi, mutta minä en? (’minä en päässyt’)

Jos yhteinen verbiosa ei ole riittävän lähellä aukkokohtaa, kokonaisuuden tulkinta käy hankalaksi:

Tekstien kääntämisen suhteen tilanne oli ennen laajentumista hyvä, mutta sitäkin on koskettanut käännettävien tekstien määrän vähentäminen. Säädökset käännetään kyllä kaikille virallisille kielille, sen sijaan kaikkia valmisteluvaiheen tekstiversioita ei enää.

Selvempi: – – kaikkia valmisteluvaiheen tekstiversioita ei enää käännetä.

• Myöntömuotoisen lauseen jäljessä tavallinen on myös sellainen verbitön ilmaus, jossa on rakenne x (ja) niin y:kin, esim. Keitto oli hyvää ja niin leipäkin (’ja leipäkin oli hyvää’). Usein jälkimmäinen jakso alkaa sanalla ja:

Tytöt seurasivat näytöstä aivan innoissaan – ja niin äitikin.

Palkinnot ovat usein juryjensä kompromissien tuloksia, ja niin nytkin.

Kieltomuotoisen lauseen jäljessä taas voi esiintyä verbitön kyllä-sanan sisältävä ilmaus, joka korvaa myöntömuotoista verbi-ilmausta: Keitto ei ole hyvää, mutta syötävää kyllä (’se on syötävää’). Usein jälkimmäinen jakso alkaa sanalla mutta:

Gergijev ei hurjastellut tempoilla, mutta dynaamisilla vaihteluilla kyllä.

SPR:n keräyssuunnittelijan mukaan avun maksullisuudella ei ole valtakunnallisesti
kovin suurta merkitystä, mutta paikallisesti joissain tapauksissa kyllä.

Lisätietoa toisessa ohjeessa

Asiasanat

Anna palautetta tästä ohjeesta