• Lauseissa Juoksija oli nopea, ruoka oli hyvää ja elämä on ihanaa luonnehditaan subjekteja juoksija, ruoka ja elämä lauseenjäsenellä, jota kieliopissa kutsutaan nimellä predikatiivi: nopea, hyvää, ihanaa. Tämän jäsenen muodon vaihtelu nominatiivin (nopea) ja partitiivin (hyvää, ihanaa) välillä johtuu lauseiden erilaisista subjekteista juoksija (yksilö, kokonaisuus) ja ruoka (ainesana), elämä (abstrakti sana).
Joissakin tapauksissa predikatiivin sijamuoto voi vaihdella; useimmiten merkityksissä on vain vivahde-ero:
Muutos on nopea ~ nopeaa.
Rooibos on afrikkalainen yrttitee ~ afrikkalaista yrttiteetä.
• Monikossa sijamuotona on tavallisimmin partitiivi (joka vastaa kysymyksiin mitä, minkälaisia?):
Tytöt ovat iloisia.
He ovat hyviä ystäviä.
Monikon nominatiivi (parhaat, ystävät) aiheuttaa usein tulkinnan siitä, että kyseessä on tyhjentävästi esitetty kokonaisuus:
He olivat kisan parhaat.
Tytöt ovat toistensa parhaat ystävät.
Ns. monikkosanojen (kuten housut, häät) yhteydessä käytetään yleensä nominatiivia:
Housut ovat tiukat.
• Eräät yksikkömuotoiset sanat, kuten nuoriso ja kansa, tarkoittavat jäsenistä koostuvaa kokonaisuutta. Niiden yhteydessä predikatiivin muoto voi tietyin ehdoin vaihdella:
Nuoriso oli tyytyväinen ~ tyytyväistä.
• Lauseenvastikkeissa predikatiivi on tavallisesti nominatiivissa:
Uskoin puheen olleen hyvä.
Ollessaan sairas hän luki useita romaaneja.
• Kun kyse on omistamisesta, predikatiivin muoto on genetiivi:
Tämä kirja on minun.
• Edellä esiteltyjä olla-verbin sisältäviä lauseita kutsutaan predikatiivilauseiksi tai luonnehtiviksi lauseiksi.
Predikatiivin sijamuotoa käsitteleviä ohjeita:
Predikatiivi (mustaa, liian lyhyt, ihan erilaista) sisältyy myös puheessa harvinaiseen tulla-verbilliseen ilmaustyyppiin, jota käytetään esimerkiksi tapahtuman tai teon tuloksen kommentoinnissa:
Puuro tuli mustaa.
Taisipa kahvi tällä kertaa tullakin vähän laihaa.
Tämä hameen helma tulikin nyt vähän liian lyhyt.
Tässä uudessa kattilassa tulee puurokin ihan erilaista kuin ennen.