Arabiankieliset nimet

Ohje lyhyesti

Arabian kieltä latinaistetaan eli muutetaan latinalaiseen kirjaimistoon monin eri tavoin. Käytössä on muun muassa Yhdistyneiden kansakuntien (YK) kansainvälinen latinaistus, joka on useimpien arabimaiden hyväksymä. Lisäksi käytössä on eri maiden omia latinaistuksia, kuten Suomen kansallinen standardi SFS 5755.

Itäisten arabimaiden nimien kirjoittamisessa kannattaa noudattaa ensisijaisesti YK:n kansainvälistä standardia. Läntiset arabimaat (muun muassa Tunisia, Algeria, Marokko) noudattavat sen sijaan yleensä ranskan mukaista latinaistusta, jota voi käyttää tämän alueen tunnetuista nimistä myös suomessa (Sousse). Egyptissä ja Sudanissa käytetään rinnan kansallisia latinaistuksia ja YK:n kansainvälistä latinaistusta.

Ohjeen osat ovat seuraavat:

• Kirjakieli ja puhekieli
• Latinaistaminen ja poikkeavat kirjoitusasut
• Määräinen artikkeli al
• Eksonyymit eli sovinnaisnimet

Koko ohje

Kun nimi on peräisin toisella kirjaimistolla tai kirjoitusjärjestelmällä kirjoitettavasta kielestä, se kirjoitetaan suomenkielisissä yhteyksissä käyttäen jotakin siirtokirjoitus- eli translitterointijärjestelmää. Näissä järjestelmissä tiettyä alkuperäiskielen kirjainmerkkiä vastaa systemaattisesti tietty latinalainen kirjain tai kirjainyhdistelmä.

Kirjakieli ja puhekieli

Arabian kirjakielessä on 28 kirjainmerkkiä, jotka ovat kaikki konsonantteja. Lyhyitä vokaaleja ei merkitä näkyviin ollenkaan, pitkät vokaalit ja diftongit (ilman tavurajaa ääntyvät kahden vokaalin yhtymät) merkitään konsonanttimerkeillä. Lyhyitä ja pitkiä vokaaleja arabian kirjakielessä on vain kolme: a ja ā, i ja ī sekä u ja ū. Diftongeja on kaksi: au ja ai. Arabian puhekielessä vokaaleja on enemmän, mm. e ja ē sekä o ja ō. Kirjoitettaessa nimiä latinalaisin kirjaimin on päätettävä, otetaanko lähtökohdaksi kirja- vai puhekieli.

Latinaistaminen ja poikkeavat kirjoitusasut

Arabian kielen latinaistukseen on käytössä Yhdistyneiden kansakuntien (YK) kansainvälinen, ns. Beirutin latinaistus vuodelta 1972. Se perustuu arabian kirjakieleen. Lisäksi käytössä on monia muitakin latinaistuksia, muun muassa arabimaiden omia latinaistamisstandardeja ja Suomen kansallinen standardi SFS 5755.

YK on pyrkinyt jo vuodesta 1967 kansainvälisesti yhtenäisiin paikannimien kirjoitusasuihin, jotka ovat paikan sijaintimaan hyväksymiä. Yhtenäinen latinaistus helpottaa paikkojen tunnistamista ja kansainvälistä viestintää. Siksi suomessakin voi suositella käytettäväksi YK:n kansainvälistä siirtokirjoitusta. Sen ovat hyväksyneet itäisistä arabimaista ainakin Irak, Kuwait, Libya, Saudi-Arabia, Arabiemiirikunnat ja Jemen.

Läntiset arabimaat Algeria, Djibouti, Mauritania, Marokko ja Tunisia eivät sen sijaan käytä Beirutin systeemiä, vaan noudattavat yleensä ranskan mukaista latinaistusta. Ranskan latinaistuksen mukaisia kirjoitusasuja voi käyttää tämän alueen tunnetuista nimistä myös suomessa (Sousse), mutta ei siis itäisten arabimaiden nimistä (Falluja eikä Fallouja).

Egyptissä ja Sudanissa käytetään rinnan kansallisia latinaistuksia ja YK:n kansainvälistä latinaistusta. Esimerkiksi Egyptin nimissä artikkeli al on usein kirjoitettu muodossa el.

Standardin tai alueen käytännön mukaisen kirjoitusasun tarkistaminen on kuitenkin arabian kieltä taitamattomalle vaikeaa, ja monien nimien latinaistukset ovat vakiintuneet käyttöön muiden kielten välityksellä, mm. uutistoimistojen kautta. Kun nimi on jo yleisesti tunnettu tietyssä muodossa, kirjoitusasun ”korjaaminen” standardin mukaiseksi saattaisi aiheuttaa väärinkäsityksiä.

Niinpä silloin kun 1) henkilöllä on tietty tapa kirjoittaa nimensä latinalaisin aakkosin tai 2) jokin latinaistus on jo vakiintunut suomessa standardista tai alueen käytännöstä poikkeavaan muotoon, on selvyyden vuoksi paras noudattaa tätä kirjoitustapaa (esim. Nasser eikä Nasir, Gaddafi eikä Qaddhafi, Hussein eikä Husain).

Määräinen artikkeli al

Arabiankielisissä nimissä esiintyy usein määräinen artikkeli al (joissakin nimissä se on vakiintunut muotoon el). Kun nimiä kirjoitetaan latinalaisin kirjaimin, artikkeli liitetään nimeen yhdysmerkillä (esim. Rafiq al-Hariri). Artikkeli kirjoitetaan yleensä pienellä alkukirjaimella:

Isolla alkukirjaimella artikkeli kirjoitetaan vain virkkeen alussa ja paikannimien alussa, kuten Qatarin kunnan nimessä Al-Wakrah. Joskus artikkeli al mukautuu seuraavaan konsonanttiin eli l muuttuu nimen alkuäännettä vastaavaksi:

Eksonyymit eli sovinnaisnimet

Joillakin arabiankielisillä paikannimillä on suomessa oma vakiintunut kirjoitustapansa, joka poikkeaa lähtökielen kirjoitustavasta. Ulkomaisia paikannimiä, jotka kirjoitetaan suomessa toisin kuin paikallisessa kielessä, kutsutaan eksonyymeiksi. Eksonyymit ovat usein valtioiden ja keskeisten kaupunkien nimiä:

Lisätietoa toisessa ohjeessa

Lisätietoa muualla

Asiasanat

• puhekieli
• sukunimet
• vieraskieliset nimet
• artikkelit
• eksonyymit
• erisnimet
• kirjakieli
• latinaistus
• nimet

Anna palautetta tästä ohjeesta