Lauseilla yhteinen jäsen: Pojan ei kannata osallistua, jos ei aio olla tosissaan
Ohje lyhyesti
Jos peräkkäiset lauseet ovat keskenään samanmuotoisia, niillä voi olla yhteinen lauseenjäsen, kuten seuraavassa sana lapsi: Lapsi söi iltapalan ja __ meni nukkumaan (’lapsi meni’). Tuo jälkimmäisen lauseen aukkokohta on siis tulkittavissa ensimmäisen lauseen subjektin (lapsi) mukaisesti.
Joskus jälkimmäisen lauseen aukkokohtaan ei kuitenkaan ole tulkittavissa samanmuotoista lauseenjäsentä kuin on ensimmäisessä lauseessa:
Pojan ei kannata osallistua, jos __ ei aio olla tosissaan. (’jos poika ei aio olla’)
Riittävän lyhyiden lauseiden tapauksessa tällainen rakenne on ymmärrettävissä tarkoitetulla tavalla, ja se sopii asiatekstiinkin. Usein olisi kuitenkin selvempää käyttää jälkimmäisessä lauseessa pronominia: Pojan ei kannata osallistua, jos hän ei aio olla tosissaan.
Eri sijamuodoissa olevat sanat eivät aina sovikaan peräkkäisten lauseiden yhteiseksi jäseneksi. Esimerkiksi seuraavankaltainen rinnastus ei ole kieliopillinen, koska verbeillä pitää ja rakastaa on eri rektiot eli ne edellyttävät kanssaan esiintyvät sanat aina eri sijamuotoihin (pitää elämästä, rakastaa elämää). Siksi kummankin sijamuodon täytyy olla näkyvissä:
”Hän pitää ja suorastaan rakastaa elämää.”
→
Hän pitää elämästä ja suorastaan rakastaa sitä.
Ohjeen osat ovat seuraavat:
Ks. myös kokoavaa katsausta erillisestä ohjeesta
Koko ohje
Pojan ei kannata osallistua, jos ei aio olla tosissaan
• Peräkkäisten lauseiden yhteisen jäsenen ei välttämättä tarvitse olla tulkittavissa molemmissa tapauksissa samanmuotoiseksi. Esimerkiksi ensimmäisessä lauseessa voi olla subjektina genetiivimuotoinen pojan, vaikka jälkimmäisen lauseen aukkokohtaan olisi tulkittavissa perusmuotoinen eli nominatiivimuotoinen sana poika:
Pojan ei kannata osallistua, jos ____ ei aio olla tosissaan. (’jos poika ei aio olla’)
Eri sijamuodoista huolimatta tämä kokonaisuus on helposti tulkittavissa, koska lauseet ovat lyhyet ja näkyvillä oleva ja ilmipanematon lauseenjäsen ovat lauseissaan samassa kohdassa ennen ei-sanaa.
Tällaiselle rakenteelle on tyypillistä, että jälkimmäinen lause ilmaisee ehtoa (jos-, jollei-, ellei-, mikäli-lause) ja sen verbi kuvaa aikomista, haluamista tai kykenemistä. Vaihtoehtoinen ilmaustapa olisi käyttää jälkimmäisessä lauseessa pronominia (kuten hän), jolloin kokonaisuus on rakenteeltaan tasapainoinen ja mahdollisesti helpompi hahmottaa kuin ”aukollinen” vastineensa. Molemmat ovat kylläkin käypiä ilmaustapoja.
Tiedotusvälineiden edustajien on haettava erityisviisumia, jos __ aikovat raportoida
muustakin kuin jääkiekosta.
– Vrt. rakenteeltaan tasapainoinen pronomini-ilmaus: Tiedotusvälineiden edustajien on haettava erityisviisumia, jos he aikovat raportoida muustakin kuin jääkiekosta.
Tänään kansalaisten on syytä siirtää myös omat kellonsa tunnilla eteenpäin, elleivät __ halua myöhästellä tunnilla joka paikasta.
– Vrt. rakenteeltaan tasapainoinen pronomini-ilmaus: Tänään kansalaisten on syytä siirtää myös omat kellonsa tunnilla eteenpäin, elleivät he halua myöhästellä tunnilla joka paikasta.
• Ensimmäisen lauseen näkyvillä oleva jäsen voi periaatteessa olla myös muussa muodossa kuin genetiivissä. Vaikka kokonaisuus tällöin olisikin kieliopillinen, on kuitenkin usein helpompaa hahmottaa rakenteeltaan tasapainoinen pronominilause kuin aukollinen lause. Mitä enemmän näkyvillä olevan ja aukkokohdan ilmauksen muodot poikkeavat toisistaan, sitä hankalampaa saattaa tulkinta olla.
Viinijärven naisilla on paljon parannettavaa, mikäli __ mielivät pistepussiaan kasvattaa.
– Vrt. rakenteeltaan tasapainoinen pronomini-ilmaus on selvempi: Viinijärven naisilla on paljon parannettavaa, mikäli he mielivät pistepussiaan kasvattaa.
Valkeakoskelaisia hengästyttää huomenna lauantaina, jos __ aikovat ehtiä kaikkiin
tapahtuman osasiin.
– Vrt. rakenteeltaan tasapainoinen pronomini-ilmaus on selvempi: Valkeakoskelaisia hengästyttää huomenna lauantaina, jos he aikovat ehtiä kaikkiin tapahtuman osasiin.
Varsinkin yksiselitteisyyteen pyrkivässä asiatyylissä tällaista ylimääräistä tulkitsemisen vaivaa vaativaa ilmaustapaa kannattaa välttää.
• Joskus teksteissä näkee myös lauseliitoksia, joissa yhteinen jäsen on kohdetta tarkoittava objekti (kuten miestä seuraavassa esimerkissä). Joissain tapauksissa pitäisi aukolliseen lauseeseen kuitenkin kuvitella sanan muodoksi eri sijamuoto kuin ensimmäisessä lauseessa on (ei siis: ”miestä jätettiin”). Kokonaisuutta on ilman pronominia vaikea hahmottaa:
Autossa miestä pahoinpideltiin ja __ jätettiin sen jälkeen makaamaan tielle.
→
Selvempi: Autossa miestä pahoinpideltiin, ja hänet jätettiin sen jälkeen
makaamaan tielle.
Hän pitää ja suorastaan rakastaa elämää
Jos peräkkäisillä rinnasteisilla verbeillä on yhteinen jäsen, tämän pitää olla yleensä tulkittavissa samanmuotoiseksi ja samaksi lauseenjäseneksi, esim. Katsomo innosti ja kannusti pelaajia. Jos verbien edellyttämät lauseenjäsenet ovat eri tehtävissä ja erimuotoisia (kuten pitää elämästä ja rakastaa elämää), kokonaisuus ontuu ja voi olla myös hankalasti tulkittavissa.
Kunnioitan sydämestäni jokaista, joka tekee työkseen sitä, mistä itse pitää ja rakastaa.
→
Kunnioitan koko sydämestäni jokaista, joka tekee työkseen sitä, mistä itse pitää ja mitä rakastaa.
Kouluissa on Peltosen mukaan supistuneista resursseista huolimatta mahdollisuudet antaa huumeita ja päihteitä koskevaa opetusta sekä käsitellä ja keskustella asioista oppilaiden kanssa.
→
– – sekä käsitellä asioita ja keskustella niistä oppilaiden kanssa.
Hanketta varten perustettiin työryhmä, joka tutkii ja neuvottelee asiasta.
→
Hanketta varten perustettiin työryhmä, joka tutkii asiaa ja neuvottelee siitä.
Tällaisissa tapauksissa riittäisi usein vain jompikumpi verbeistä kertomaan tarkoitetun sisällön:
Kunnioitan koko sydämestäni jokaista, joka tekee työkseen sitä, mistä itse pitää.
Kouluissa on Peltosen mukaan – – mahdollisuudet antaa huumeita ja päihteitä koskevaa opetusta sekä keskustella asioista oppilaiden kanssa.
Melko tavallista verbeihin liittyvien sijamuotoparien käyttö on voimista tai osaamista tarkoittavien verbien yhteydessä. Tällöinkin pelkästään toinen verbi riittäisi:
Hän sanoo, ettei poliisi voi eikä pysty pysäyttämään rattijuoppojen määrän kasvua.
→
Hän sanoo, ettei poliisi voi pysäyttää rattijuoppojen määrän kasvua.
(Vrt. – – ettei poliisi voi pysäyttää eikä pysty pysäyttämään – –.)
Lisätietoa toisessa ohjeessa
Asiasanat
- alistus
- alistuskonjunktiot
- elatiivi
- ellipsi
- genetiivi
- lause
- lauseenjäsenet
- lauseyhdistykset
- nominatiivi
- objekti
- rinnastus
- rinnastuskonjunktiot
- sijamuodot
- sivulause
- subjekti
- symmetria
- toisto
- tyyli
- viittaaminen
- viittauskohde
- yhdyslauseet
Anna palautetta tästä ohjeesta
Jaa sivu