Kaksikielisyys tiennimissä ja kaavanimissä
Kaksikielisissä kunnissa tiennimet ja kaavanimet muodostetaan sekä suomeksi että ruotsiksi. Nimet kannattaa suunnitella samanaikaisesti ja kiinteässä yhteistyössä kummankin kielen asiantuntijoiden kanssa. Näin vältytään mekaanisilta ja kankeilta käännöksiltä. Jos nimiehdotukset laaditaan yhdellä kielellä ja vain sen näkökulmasta, voi käydä niin, että aiottua nimeä on mahdoton kääntää suoraan. Kaksikielisillä alueilla saatetaan myös huomata, että toisenkielinen vastine onkin jo käytössä esimerkiksi naapurikunnassa. Vaikka nimiehdotus olisi toimiva yhdellä kielellä, siitä on syytä luopua, jos sopivaa toisenkielistä vastinetta ei löydy.
Esimerkkejä nimistä ja aihepiireistä, jotka toimivat vain yhdellä kielellä
Helsingissä nimeä Melodiapuisto ‒ Melodiparken ehdotettiin puistonnimeksi alueelle, jonka teemana oli iskelmämusiikki. Toisella alueella Helsingissä sijaitsi kuitenkin jo Säveltie ‒ Melodivägen. Koska suunnittelu tapahtui rinnan suomeksi ja ruotsiksi, huomattiin ajoissa, että nimiehdotus ei ollut käyttökelpoinen. Liian samankaltaiset nimet eri puolilla kuntaa voivat johtaa harhaan, ja siksi puiston nimiehdotusta muutettiin.
Myös nimien aihepiiriä voi olla tarpeen muuttaa, jos se toimii vain yhdellä kielellä. Esimerkiksi karhuaiheiset nimet ovat suomeksi toimivia, koska karhulla on monta synonyymia, jotka ovat sävyltään positiivisia tai neutraaleja. Tällaisia ovat esimerkiksi otso, kontio ja mesikämmen. Myös ruotsissa sanalle björn löytyy joukko synonyymeja, kuten nalle, myrtass ’muurahaistassu’, skogskisse ’metsänkissa’ ja styggnacke ’häijyniska’. Ne eivät kuitenkaan ole samalla tavalla sävyltään sopivia tai tunnettuja, selvästi karhuun yhdistyviä ilmauksia ja sopivat siksi tiennimiin vain harvoin.
Perinnäistä paikannimeä ei käännetä
Perinnäisen paikannimen käännöksen tai äänteellisen mukaelman voi ottaa kaavanimeen vain, jos sellainen on vakiintuneesti asukkaiden käytössä. Esimerkkejä tästä ovat saarennimi Mustikkamaa, joka on alkujaan käännös ruotsinkielisestä nimestä Blåbärslandet sekä kylännimi Tikkurila, joka on puolestaan äänteellinen mukaelma ruotsinkielisestä Dickursby-nimestä. Perinnäisen saarennimen Mustikkamaa ‒ Blåbärslandet pohjalta on voitu muodostaa osoitenimi Mustikkamaantie ‒ Blåbärslandsvägen. Vastaavasti kylännimestä Tikkurila ‒ Dickursby peräisin olevan asuinalueen nimeä on voitu käyttää puistonnimessä Tikkurilanpuisto ‒ Dickursbyparken.
Sen sijaan kaavanimessä ei tule kääntää sellaista perinnäistä luontonimeä, kylännimeä tai talonnimeä, josta ei ole käytössä toisenkielistä vastinetta. Ruotsinkielisen talonnimen Albacka pohjalta muodostetuksi tiennimeksi sopii siis Albackantie ‒ Albackavägen, ei Leppämäentie, koska nimi ”Leppämäki” ei ole paikallisten asukkaiden käytössä. Käännettynä nimi ei enää tarkoittaisi samaa kohdetta. Nimeen liitetty paikanlajia ilmaiseva jälkiosa muodostetaan kuitenkin suomenkieliseen nimeen suomeksi ja ruotsinkieliseen ruotsiksi (Albackantie, Albackavägen).
Tämä koskee luonnollisesti myös henkilönnimien pohjalta muodostettuja kaavanimiä, esimerkiksi Antti Mäki on Antti Mäki ruotsinkielisessäkin nimessä: Antti Mäen kuja ‒ Antti Mäkis gränd. Historiallisista henkilöistä voi kuitenkin olla vakiintuneesti käytössä myös käännösnimiä. Siksi esimerkiksi kadunnimen Per Brahegatan tai Per Brahes gata luontevin suomenkielinen vastine on Pietari Brahen katu.
Perinnäisen paikannimen uutta käännöstä tai mukaelmaa voi harkita ainoastaan silloin, jos kaavanimen pohjana aiotaan käyttää pienen maastokohteen nimeä, joka on sittemmin kadonnut käytöstä. Jotta nimen voi kääntää, sen tulee kuitenkin olla sanastoltaan ja merkitykseltään varmasti oikein käännettävissä. Esimerkiksi vanhoista kartoista tai asiakirjoista löytyneen nimen Österängen voi kääntää suomeksi puistonnimeen Itäniitty.
Käpylän nimi ei alun perin liity käpyihin
Kotimaisten kielten keskuksen suosituksen mukaan sittemmin käytöstä kadonneen perinnäisen nimen kääntämistä voi harkita vain silloin, kun nimen merkitys on selvä. Tämä on tärkeää siksi, että jos nimeä katsoo pintapuolisesti nykykielen näkökulmasta, voi merkityksen tulkita helposti väärin, jolloin käännöskään ei vastaa alkuperäistä nimeä.
Esimerkiksi jotkin sittemmin vakiintuneet alueennimet, kuten Helsingin Käpylä, ovat alun perin virheellisiä käännöksiä. Nimen Kottby taustalla on tulkittu olevan ruotsin sana kotte ’käpy’, vaikka nimi on todennäköisesti peräisin henkilön liikanimestä Kotte ’pulska, kömpelö’ tai luontonimestä Kottängen, Kotoniittu.
Ruotsinkielinen paikannimi suomenkielisessä tiennimessä
Kun ruotsinkielisestä paikannimestä muodostetaan suomenkielinen tiennimi, on perinnäinen nimi genetiivissä. Esimerkiksi perinnäisestä nimestä Åminne muodostetaan suomenkielinen tiennimi Åminnentie. Jos ruotsinkielinen paikannimi loppuu konsonanttiin, tarvitaan sidevokaalia i: Påls → Pålsintie, Eknäs → Eknäsintie. Poikkeuksena ovat yhdistelmään vokaali + s-kirjain loppuvat kaksi- ja useampitavuiset talonnimipohjaiset nimet, jotka mukautuvat suomen kielen ks-taivutukseen: Ollas → Ollaksentie, Stuvus → Stuvuksentie.
Ruotsinkieliset paikannimet ovat kieliopillisesti joko määräisessä muodossa (Algrundet, Antasbacken) tai epämääräisessä muodossa (esimerkiksi Gåsgrund, Finby). Paikannimen epämääräinen muoto säilyy silloinkin, kun nimi on genetiivimuodossa tiennimen alussa: Finby + genetiivin tunnus n + tie → Finbyntie.
Kun perinnäinen paikannimi on määräisessä muodossa, siitä muodostetussa suomenkielisessä tiennimessä voidaan käyttää joko määräistä tai epämääräistä muotoa. Kunnassa kannattaa kuitenkin käyttää mahdollisimman systemaattisesti samaa nimenmuodostustapaa.
Kun määräinen muoto säilytetään tiennimen alkuosassa, suomenkielisten on helpompi yhdistää nimi alkuperäiseen paikkaan ja sen ruotsinkieliseen nimeen: Bokullen + sidevokaali i + genetiivin tunnus n + tie → Bokullenintie.
Epämääräistä muotoa voi kuitenkin käyttää, jos määräisestä muodosta muodostettu tiennimi ei tunnu suomenkielisistä paikkakuntalaisista luontevalta tai kirjoitusasusta tulisi liian hankala hahmottaa tai käyttää:
Annäsgrundet → epämääräinen muoto Annäsgrund + sidevokaali i + genetiivin tunnus n → Annäsgrundintie
Västerbyn → epämääräinen muoto Västerby + genetiivin tunnus n → Västerbyntie
Jos määräinen muoto muutetaan tiennimessä epämääräiseksi, on oltava tarkkana, että se myös muodostetaan oikein. Esimerkiksi paikannimen Roparudden epämääräisestä muodosta muodostettu tiennimi olisi Roparuddintie eikä Roparuddentie. Toisenkielisten nimien muodostamiseen voi tarvittaessa pyytää apua Kotimaisten kielten keskuksesta.
Suomenkielinen paikannimi ruotsinkielisessä tiennimessä
Kun suomenkielisestä perinnäisestä paikannimestä muodostetaan ruotsinkielinen tiennimi, on perinnäinen nimi aina perusmuodossa eli nominatiivissa. Esimerkiksi nimestä Siikajärvi muodostetaan nimi Siikajärvivägen, vaikka suomenkielisessä tiennimessä alkuosa onkin genetiivissä (Siikajärventie).
Asuinalueen nimessä kannattaa huomioida myös käytettävyys
Pääperiaatteen mukaan perinnäisiä luontonimiä tai kylien ja talojen nimiä ei tule kääntää suunniteltuihin paikannimiin. Tämä koskee myös suunniteltuja alueennimiä. Perinnäinen ruotsinkielinen nimi otetaan siis yleensä asuinalueen nimeksi myös suomenkielisiin yhteyksiin ja päinvastoin.
Esimerkiksi Helsinkiin perustettiin Lounais-Sipoon alueliitoksen yhteydessä kaupunginosa Östersundom, jonka nimi perustuu vanhaan ruotsinkieliseen kylännimeen. Rekisterikylälle on käännetty nimeksi Itäsalmi 1990-luvulla, mutta ruotsinkielinen kylännimi on vanhastaan ollut käytössä myös alueen suomenkielisten asukkaiden keskuudessa. Siksi myös kaupunginosan nimi on sekä suomeksi että ruotsiksi Östersundom.
Kaksikielisissä kunnissa rakennetaan toisinaan myös kokonaan uusia asuinalueita sellaiseen paikkaan, jolla on jokin perinnäinen nimi vain suomeksi tai ruotsiksi. Tällainen paikka voi olla esimerkiksi vanha peltoalue tai metsän keskellä sijaitsevan mäen ympäristö. Kun kyseessä on kokonaan uusi asuinalue, paikan perinnäisen nimen kääntämistä tai äänteellistä mukaelmaa voi poikkeuksellisesti harkita sellaisissa tapauksissa, joissa ruotsinkielinen nimi on vaikea suomenkielisten käytössä eikä nimi ole myöskään vakiintunut suomenkielisten asukkaiden käyttöön ‒ tai päinvastoin.
Esimerkiksi Vantaalla annettiin vuonna 2010 uuden asuinalueen nimeksi Lipstikka ‒ Liberstickan. Suomenkielinen nimi on käännös vanhasta pellonnimestä Liberstickan. Libersticka on lipstikkaa tarkoittava murresana; ruotsin yleiskielessä lipstikka on lib(b)sticka.
Jos asuinalueen nimi ei ole perinnäinen paikannimi, vaan alueelle annetaan kokonaan uusi nimi paikan historian, paikalla sijaitsevan kohteen tai aihepiirin mukaan, tulee nimi suunnitella kaksikielisessä kunnassa aina suomeksi ja ruotsiksi. Esimerkiksi Vaasassa entisen raviradan alueelle perustetun kaupunginosan suomenkielinen nimi on Ravilaakso ja ruotsinkielinen nimi Travdalen.
Lisää suomen- ja ruotsinkielisten tiennimien alkuosan muodosta voi lukea ohjeesta Tiennimen alkuosa: Pihlajatie vai Pihlajantie?.
Perinnäistä paikannimeä ei käännetä myöskään saarten osoitenimissä, joista voi lukea ohjeesta Saarten osoitenimet.
Jaa sivu