Saamenkieliset tiennimet ja kaavanimet

Saamen kielilain mukaan viranomaisten tulee käyttää saamen kieltä saamelaisten kotiseutualueella eli Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa sekä Sodankylän kunnan pohjoisosassa. Viralliselta statukseltaan nämä kunnat ovat kuitenkin yksikielisiä suomenkielisiä kuntia.

Saamelaisten kotiseutualueella tiennimet ja kaavanimet on hyvä antaa sekä suomeksi että saameksi. Uusien kohteiden nimet tulisi suunnitella samanaikaisesti suomen ja saamen kielillä ja kiinteässä yhteistyössä eri kielten asiantuntijoiden kanssa. Näin vältytään mekaanisilta ja kankeilta käännöksiltä ja eri kieliin saadaan toisiaan riittävän hyvin vastaavat, sujuvat nimet.

Perinnäiset paikannimet ja henkilönnimet tiennimissä ja kaavanimissä

Jos tiennimen taustalla on perinnäinen paikannimi, josta on käytössä sekä saamen- että suomenkielinen nimimuoto, muodostetaan saamenkielinen tiennimi saamenkielisen perinnäisen nimen pohjalta ja suomenkielinen suomenkielisen nimen pohjalta. Esimerkiksi luontonimen Guovžavárri ‒ Karhuvaara pohjalta muodostettaisiin pohjoissaamenkielinen tiennimi Guovžavárgeaidnu ja suomenkielinen tiennimi Karhuvaarantie.

Monet saamelaisalueen suomenkielistä luontonimistä ovat saamenkielisistä nimistä aikanaan tehtyjä käännöksiä tai mukaelmia. Tällaista luontonimien kääntämistä ei suositeta. Esimerkiksi yksikielisen pohjoissaamenkielisen nimen Sieiddesavu pohjalta muodostettaisiin suomenkielinen tiennimi Sieiddesavuntie.

Utsjoen kunnanhallitus on linjannut, että ”teiden nimissä ei tule käyttää sekanimiä”. Sieiddesavuntien kaltaiset tiennimet on kuitenkin muodostettu nimistönhuollon suositusten mukaan ja tapa on vakiintunut kaksikielisissä suomen- ja ruotsinkielisissä kunnissa. Nimeä Sieiddesavu ei tule kääntää suomenkielisessä tiennimessä esimerkiksi ”Seitasuvannoksi”, jos paikallisten asukkaiden käytössä ei ole suomenkielistä nimeä. Käännettynä nimi ei enää tarkoittaisi samaa kohdetta. Kuten virallisissa kaksikielisissäkin kunnissa, tiennimeen liitetty paikanlajia ilmaiseva jälkiosa muodostetaan kuitenkin suomenkieliseen nimeen suomeksi ja saamenkieliseen saameksi (Sieiddesavuntie, Sieiddesavvongeaidnu).

Myöskään henkilönnimiä ei ole syytä kääntää tietyn henkilön muistoksi annetuissa tiennimissä ja kaavanimissä. Esimerkiksi sukunimi Merelä on Merelä saameksikin: Mereläluodda ‒ Mereläntie. Etunimeen pohjautuvia tiennimiä muodostettaessa on kuitenkin muistettava, että suomen kielen yleisimmillä etunimillä on usein vakiintunut saamenkielinen vastine.

Jos esimerkiksi tiennimi Matintie on aihepiirin pohjalta annettu, sen pohjoissaamenkieliseksi vastineeksi sopii parhaiten Máhteluodda. Jos taas kyseessä on tietyn henkilön muistoksi annettu nimi, on hyvä tarkistaa, onko kyseisestä henkilöstä ollut tapana käyttää saamenkielisten keskuudessa saamenkielistä nimimuotoa ja suomenkielisten keskuudessa suomenkielistä nimimuotoa. Jos käytössä on ollut kaksi nimimuotoa, suomenkielisessä tiennimessä käytetään suomenkielistä etunimeä ja saamenkielisessä nimessä saamenkielistä etunimeä. Jos taas käytössä on ollut vakiintuneesti vain yksi nimimuoto, sitä ei käännetä tiennimessä.

Inarissa on otettava huomioon kolme saamen kieltä

Inari on saamelaisalueen kunnista ainoa, jossa puhutaan perinteisesti pohjoissaamen lisäksi myös inarinsaamea ja koltansaamea. Inarissa tiennimet ja kaavanimet on hyvä muodostaa suomen kielen lisäksi vähintään yhdellä saamen kielellä. Jos tiennimi perustuu esimerkiksi perinnäiseen inarinsaamenkieliseen nimeen, kannattaa myös saamenkielinen tiennimi antaa inarinsaameksi ja vastaavasti koltansaamenkieliseen perinnäiseen nimeen perustuva tiennimi koltansaameksi. Suunnittelussa on hyvä paneutua Inarin asutushistoriaan perustuvaan kielijakoon, ja siltä pohjalta määritellä, mitä saamen kieltä kunkin kylän tiennimistössä on tarkoituksenmukaisinta käyttää.

Toinen vaihtoehto on muodostaa Inarin kunnan suunnitellut paikannimet suomen lisäksi systemaattisesti kaikilla kolmella saamen kielellä. Jos neljän rinnakkaisnimen merkitseminen kyltteihin ei tunnu tarkoituksenmukaiselta, olisi mahdollista päättää kylittäin, mikä saamenkielisistä nimistä otetaan tiennimikylttiin suomenkielisen nimen rinnalle. Tiennimeen otettua perinnäistä paikannimeä ei tällöinkään käännetä, mutta kulkuväylään viittaava nimen jälkiosa on pohjoissaamenkielisessä nimessä pohjoissaameksi, inarinsaamenkielisessä nimessä inarinsaameksi ja koltansaamenkielisessä nimessä koltansaameksi.