Julkishallinnon nimien oikeinkirjoitus
Asialliset, selkeät ja ymmärrettävät nimet noudattavat oikeinkirjoitussuosituksia. Vakiintuneista oikeinkirjoituksen normeista poikkeava kirjoitustapa voi hankaloittaa nimen käyttöä ja johtaa turhiin rinnakkaisiin kirjoitustapoihin. Esimerkiksi isot kirjaimet nimen keskellä (DigiJelpparit, GalleriA) hidastavat nimen kirjoittamista.
Suosituksista poikkeaminen aiheuttaa ongelmia varsinkin niille ihmisille, joille lukeminen on muutenkin hankalaa: heidän on erityisen vaikeaa hahmottaa nimiä, joiden kirjoitustapa on erilainen kuin totuttu, oikeinkirjoitussuositusten mukainen kirjoitusasu. Lisäksi suosituksista poikkeavat kirjoitustavat hämärtävät käsitystä siitä, miten yksittäinen nimi ja erisnimet yleensä tulisi kirjoittaa.
Myös logoissa kannattaa noudattaa oikeinkirjoitussuosituksia. Muun muassa norminvastainen tavutus, kuten Liik-enne-vira-sto neljälle riville jaettuna, vaikeuttaa nimen hahmottamista.
Julkishallinnon nimien ensisijainen tehtävä ei ole herättää huomiota vaan kertoa ymmärrettävästi kohteestaan. Oikeinkirjoitussuositusten mukainen nimi ja logo vahvistavat kuvaa organisaation luotettavuudesta. Koska julkiset palvelut on tarkoitettu kaikille, tulisi niiden nimienkin olla kaikille saavutettavia.
Tähän ohjeeseen on koottu tärkeimpiä, suomenkielisiä julkishallinnon nimiä koskevia oikeinkirjoitussuosituksia. Ruotsinkielisten nimien oikeinkirjoitussuosituksista on tietoa ohjeen ruotsinkielisessä versiossa.
Iso vai pieni alkukirjain?
Yleisohjeen mukaan erisnimet kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Useammasta sanasta koostuvassa nimessä vain ensimmäinen osa kirjoitetaan isolla alkukirjaimella: Digi- ja väestötietovirasto, Taiteen edistämiskeskus, Niinivaaran terveysasema, Munkkiniemen puistotie.
Julkishallinnossa on kuitenkin melko paljon myös sellaisia nimiä, jotka kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Alla on lueteltu tärkeimmät isolla ja pienellä alkukirjaimella kirjoitettavat nimityypit.
Iso alkukirjain: Paikannimet, virastojen nimet, sairaaloiden ja terveyskeskusten nimet, oppilaitosten nimet, kirjastojen ja museoiden nimet.
Pieni alkukirjain: Lautakuntien, toimikuntien, neuvostojen, osastojen ja hankkeiden nimet. Myös joihinkin valtion ylinten hallintoelinten nimiin, kuten ministeriöiden nimiin, on vakiintunut pieni alkukirjain.
Osaston tai hankkeen nimi kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella vain silloin, kun se on kohdettaan kuvaava ja sisältää kohteeseen viittaavan sanan (esimerkiksi hanke, palvelu, osasto, yksikkö). Muunlaisissa nimissä iso alkukirjain on tarpeen. Sama koskee myös verkkopalvelujen nimiä. Esimerkiksi verkkopalvelun nimen neuvolan sähköinen asiointipalvelu voi hyvin kirjoittaa pienellä alkukirjaimella, mutta sosiaali- ja terveyspalvelujen tietojärjestelmän nimi Apotti on kirjoitettava isolla alkukirjaimella. Vastaavasti hankkeen nimeen oppilaanohjauksen kehittämishanke riittää pieni alkukirjain, kun taas hankkeen nimi Lukemisen ihmeellinen polku on kirjoitettava isolla alkukirjaimella, jotta ilmauksen tunnistaa erisnimeksi.
Joskus organisaation nimestä saatetaan käyttää julkisesti myös lyhyempää muotoa. Tällaisen lyhyen nimimuodon voi kirjoittaa isolla alkukirjaimella, jos se hahmottuu erisnimeksi: Uusi lastensairaala → Lastensairaala, Suomen kansallisooppera → Kansallisooppera. Jos taas kohteeseen viitataan ensimaininnan jälkeen pelkällä nimen jälkiosalla, kirjoitetaan jälkiosa pienellä alkukirjaimella: Kotimaisten kielten keskus → keskus.
Pienellä alkukirjaimella kirjoitettavasta viranomaisen nimestä muodostettu, sanana luettava lyhenne kirjoitetaan joko kokonaan pienin tai kokonaan isoin kirjaimin: suojelupoliisi → supo ~ SUPO, etnisten suhteiden neuvottelukunta → etno ~ ETNO. Lisätietoa nimien lyhenteiden oikeinkirjoituksesta on ohjeessa Lyhenteiden muodostaminen ja käyttö.
Yhteen vai erilleen?
Luonnonpaikkojen, kylien ja talojen nimet kannattaa kirjoittaa samoin kuin ne on kirjoitettu Maanmittauslaitoksen Karttapaikassa. Näiden perinnäisten paikannimien oikeinkirjoitus on tarkistettu Kotimaisten kielten keskuksessa.
Suunnitellut tiennimet ja kaavanimet kirjoitetaan oikeinkirjoitusohjeiden mukaan yleensä yhteen: Mannerheimintie, Isoisänsilta, Pahkavuorenpuisto, Harmaidenveljestenkatu. Erilleen kirjoitetaan muun muassa sellaiset nimet, joiden jälkiosa on yhdyssana (Amiraalin puistotie, Kirjalan rantatie) tai joiden alkuosa on erilleen kirjoitettava tai yhdysmerkin sisältävä erisnimi (Gunni Olinin tie, Ala-Malmin tori, Pienen Neulamäen tie).
Hallinnollisten alueiden nimissä alkuosa kirjoitetaan erilleen jälkiosasta eli perusosasta: Kainuun maakunta, Lapin hyvinvointialue. Erilleen kirjoitetaan yleensä myös liikennepaikkojen nimet: Hangon satama, Punkaharjun asema. Paikallisten asukkaiden käytössä vakiintuneet vanhat siltojen nimet on perinteisesti kirjoitettu erilleen (esimerkiksi Uittamosalmen silta), mutta tietoisesti suunnitellut siltojen nimet kirjoitetaan puolestaan yhteen: Finnevikinsilta, Pumppuhuoneensilta.
Virastojen, osastojen, hankkeiden ja palvelujen nimissä alkuosa kirjoitetaan yleensä erilleen jälkiosasta silloin, kun se on genetiivissä: Ilmatieteen laitos, Kotimaisten kielten keskus, viittomakieliasioiden neuvottelukunta, asiakaspalvelun kehittämishanke. Jos alkuosa sen sijaan on perusmuodossa eli nominatiivissa, kirjoitetaan nimenosat yhteen: Tilastokeskus, sanakirjaosasto, lapsiasianeuvottelukunta.
Yhdysmerkkiä tarvitaan silloin, jos alkuosa koostuu rinnasteisista sanoista, joiden yhteinen osa jätetään toistamatta: maa- ja metsätalousministeriö. Yhdysmerkkiä tarvitaan myös, jos hankkeen tai osaston perusmuodossa olevaan monikolliseen tai useampiosaiseen nimeen lisätään nimen kohdetta selittävä sana, kuten hanke, osasto tai yksikkö: Tietovarannot-yksikkö. Jos nimi on moniosainen, ennen yhdysmerkkiä tulee välilyönti: Lukemisen ihmeellinen polku → Lukemisen ihmeellinen polku -hanke.
Yhdysmerkin käytöstä paikannimissä voi lukea Kielitoimiston ohjepankin ohjeesta Paikannimet: yhdysmerkilliset (Ala-Mustalampi).
Ajatusviiva vai yhdysmerkki?
Jos julkishallinnon nimen alkuosassa on kaksi tai useampia paikannimiä, ne voidaan rinnastaa joko ja-sanalla tai käyttämällä osapuolia ilmaisevaa ajatusviivaa (yhdysmerkkiä eli yhdysviivaa pidempi viiva). Ajatusviivan sisältävä nimi on todennäköisesti vaikeampi muistaa ja kirjoittaa oikein, joten on hyvä suosia osapuolia ilmaisevissa nimissä ja-sanaa. Molemmissa vaihtoehdoissa osapuolten nimiä taivutetaan genetiivissä eli n-loppuisessa muodossa:
Kemin ja Tornion seutukunta ~ Kemin–Tornion seutukunta
Outokummun ja Polvijärven seurakunta ~ Outokummun–Polvijärven seurakunta
Osapuoliin viittaavia nimiä ei sen sijaan tule yhdistää yhdysmerkillä eli lyhyellä viivalla. Yhdysmerkkiä käytetään vain silloin, kun kyse on kaksoisnimestä, joka viittaa yhteen hallinnolliseen paikkaan. Esimerkiksi kunnannimessä Mänttä-Vilppula on yhdysmerkki. Kaksoisnimissä taipuu vain jälkimmäinen osa: Mänttä-Vilppulan : Mänttä-Vilppulassa. Sen sijaan ei ole sellaista paikkaa kuin ”Kemi-Tornio”, joten kirjoitetaan ja taivutetaan Kemin ja Tornion ~ Kemin–Tornion.
On hyvä muistaa, että yhdysmerkin ja ajatusviivan käyttö ruotsin kielessä eroaa olennaisesti suomen oikeinkirjoitussuosituksista. Esimerkiksi osapuolia merkitään ruotsissa yhdysmerkillä: Villmanstrand-Lahtis tekniska universitet.
Lisää suomenkielisten nimien oikeinkirjoituksesta voi lukea seuraavista Kielitoimiston ohjepankin ohjeista:
Jaa sivu