Julkishallinnon nimien taivutus

Suomen kielessä sanat ‒ myös nimet ‒ taipuvat. Erisnimet ovat substantiivi-ilmauksia, jotka taipuvat sijamuodoissa. Yleisiä sijamuotoja ovat esimerkiksi genetiivi (valtioneuvoston) ja inessiivi (valtioneuvostossa). Nimet taipuvat muiden substantiivi-ilmausten tavoin myös luvussa. Yksikkö- tai monikkomuodon valinnalla kerrotaan, onko kohteita yksi vai useampia (ministeriössä, ministeriöissä).

Nimiä ja lyhenteitä suunniteltaessa on pohdittava, miten ne taipuvat erilaisissa puhe- ja tekstiyhteyksissä ja onko taivuttaminen riittävän ongelmatonta. Aina se ei ole aivan yksinkertaista: on tiedettävä, mitkä osat nimessä taipuvat, osattava valita oikea taivutuspääte ja osattava liittää se oikein sanavartaloon. Lisäksi on otettava huomioon mahdolliset sanan vartalossa tapahtuvat muutokset (Asumispalveluyksikkö Puhti, Asumispalveluyksikkö Puhdissa). Jos nimen taivuttamiseen ei kiinnitetä huomiota suunnitteluvaiheessa, voi nimi aiheuttaa jatkuvasti ylimääräistä vaivaa käyttäjilleen.

Tässä ohjeessa käsitellään seuraavia taivuttamiseen liittyviä aiheita:

Kohteeseen viittaava jälkiosa helpottaa nimen taivuttamista

Adjektiivikin taipuu organisaatioiden ja palvelujen nimissä

Miten taivutetaan nimeä, jossa ei ole jälkiosaa?

Kun taivuttaminen vaatii nimen kohdetta selventävän sanan lisäämisen

Lyhenteiden taivutus

Taivutuspäätteen liittäminen nimeen

Nimissä tarvitaan selkeyden vuoksi genetiiviä

Paikannimien taivutus

Kohteeseen viittaava jälkiosa helpottaa nimen taivuttamista

Julkishallinnon nimiä taivutetaan kuten vastaavia sanoja. Taivuttamista helpottaa, kun nimessä on kohteeseen viittaava ymmärrettävä jälkiosa. Esimerkiksi osoitenimeä Tattitie, hankkeen nimeä iltapäivätoiminnan kehittämishanke ja osaston nimeä kielenhuolto-osasto on vaivatonta taivuttaa sekä tekstissä että puheessa:

• Asun Tattitiellä.
• Kooste iltapäivätoiminnan kehittämishankkeen ratkaisuehdotuksista
• Kielenhuolto-osastossa on 17 työntekijää.

Adjektiivikin taipuu organisaatioiden ja palvelujen nimissä

Jos organisaation tai palvelun nimen alussa on adjektiivimäärite (esimerkiksi uusi, tekninen), myös se taipuu samassa sijassa pääsanan kanssa:

• Uusi lastensairaala : Uudessa lastensairaalassa
• tekninen ja ympäristötoimi : teknisen ja ympäristötoimen johtaja (Huom. Rinnastus on tässä nimessä ymmärrettävyyden kannalta ongelmallinen, joten parempi nimi olisi esimerkiksi tekninen toimi.)
• Digitaalinen muoto-opin arkisto: Digitaalisesta muoto-opin arkistosta

Miten taivutetaan nimeä, jossa ei ole jälkiosaa?

Taivuttaminen on usein hankalampaa, jos nimestä puuttuu kohteeseen viittaava jälkiosa tai se on poikkeuksellisesti nimen alussa. Jos tällainen nimi on identtinen perusmuodossa olevan yleissanan tai erisnimen kanssa, voi sitä yleensä taivuttaa samoin kuin vastaavaa yleissanaa tai erisnimeä. Astevaihtelu ja muut sanavartalossa tapahtuvat äänteelliset muutokset koskevat myös nimeä:

• Palvelupiste Soppi taipuu Palvelupiste Sopen : Palvelupiste Sopessa.
• Sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmän nimi taipuu Apotti : Apotin : Apotissa.
• Verkkopalvelun nimi taipuu Liikennetilanne : Liikennetilanteessa.
• Nimi Kulttuuritalo Valve taipuu Kulttuuritalo Valveen : Kulttuuritalo Valveessa.
• Henkilöstötietojärjestelmän nimeä Tahti on hyvä taivuttaa Tahdin : Tahdissa.
• Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksen monikollista oheisnimeä Palkeet on luontevinta taivuttaa kuten yleissanaa palkeet eli Palkeiden : Palkeissa.

Kun tällaista nimeä on tarpeen taivuttaa, siihen voi selvyyden vuoksi lisätä kohdetta kuvaavan sanan: Liikennetilanne-palvelussa, Tahti-tietojärjestelmässä.

Jos nimi on vieraskielinen tai ei tarkoita mitään, se taipuu yleensä niin, ettei nimen äänteissä tapahdu muutoksia. Sijapääte lisätään vokaaliloppuisiin nimiin suoraan, ja konsonanttiloppuisissa nimissä käytetään sidevokaalia i. Nimiä, jotka eivät tarkoita mitään suomeksi tai ruotsiksi, voivat olla esimerkiksi virastojen oheisnimet. Tällaisten oheisnimien käyttö julkishallinnossa ei kuitenkaan ole suositeltavaa, koska ne eivät kerro kohteestaan eivätkä siksi ole ymmärrettäviä.

• Fimea : Fimean : Fimeassa (Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen oheisnimi)
• Finna : Finnan : Finnassa (hakupalvelu)
• Traficom : Traficomin : Traficomissa (Liikenne- ja viestintäviraston oheisnimi)
• Digiroad : Digiroadissa (tietojärjestelmä)

Oheisnimet voivat olla hankalia myös taivutukseltaan. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen oheisnimi Pohde ei ole vakiintunut yleiskielen sana. Sitä voi siis taivuttaa niin, että sanan vartalossa ei tapahdu muutoksia: Pohden : Pohdessa. Nimi yhdistyy kuitenkin kielitajussa voimakkaasti muihin hde-loppuisiin sanoihin (kohde, hohde), joten sitä tullaan todennäköisesti taivuttamaan myös sanojen mallin mukaan astevaihtelullisena Pohteen : Pohteessa.

Kun taivuttaminen vaatii nimen kohdetta selventävän sanan lisäämisen

Osa jälkiosattomista nimistä vaatii taivutettaessa kohdetta selventävän sanan lisäämisen. Ilman selventävää sanaa nimen taivutusmuoto ei ole asiayhteydessään ymmärrettävä tai taivuttaminen ei ole edes mahdollista. Tällainen nimi on muun muassa osoitenimi Tatti. Hankalasti taivutettavia nimiä voisivat olla myös esimerkiksi hankkeen nimi Iloa iltapäivätoimintaan ja osastonnimi Kielenhuoltajat:

• Osoitenimi Tatti kaipaa selventävää ilmausta, koska Tatissa tai Tatilla olisivat molemmat merkitykseltään liian konkreettisia ja siksi koomisia ja vaikeasti ymmärrettävissä: Tatti-nimisellä tiellä.

• Hankkeen nimi Iloa iltapäivätoimintaan vaatii käytössä seurakseen selittävän hanke-sanan. Jotta ilmaus olisi oikeinkirjoitusohjeiden mukainen, on siihen lisättävä myös välilyönti ja yhdysmerkki: Iloa iltapäivätoimintaan -hankkeessa.

• Kielenhuoltajat-nimiseen osastoon viittaava virke Kielenhuoltajat keskustelivat norminmuutoksesta johtaa helposti vääriin tulkintoihin. Tämä johtuu siitä, että sana kielenhuoltajat tulkitaan ensisijaisesti ihmisryhmään eikä osastoon viittaavaksi. Virkkeen perusteella jää epäselväksi, oliko keskustelussa mukana koko osasto vai vain osa sen työntekijöistä. Taivutukseen tarvitaankin joko genetiivirakennetta tai yhdysmerkkiä ja selventävää osasto-sanaa: kielenhuoltajien osastossa, Kielenhuoltajat-osastossa. Nimen taivutuskäytäntö herättäisi todennäköisesti kysymyksiä ja käytössä tulisi näkymään kirjavasti erilaisia muotoja.

Sen lisäksi, että edellä mainitun kaltaiset nimet ovat hankalia käytössä, myös niiden viittauskohde on usein epäselvä. Siksi kannattaa aina muodostaa sellaisia nimiä, joihin sisältyy selvästi kohteeseensa viittaava jälkiosa.

Lyhenteiden taivutus

Myös virallisen nimen pohjalta muodostettua lyhennettä on tarpeen taivuttaa. Kirjaimittain luettavaa erisnimen lyhennettä taivutetaan aina kaksoispisteen avulla, kuten OKM : OKM:ssä (opetus- ja kulttuuriministeriö). Sanana luettavaan lyhenteeseen sijapääte lisätään sen sijaan yleensä suoraan: Taike : Taikessa (Taiteen edistämiskeskus). Sanana luettavassa, konsonanttiin loppuvassa lyhenteessä tarvitaan sidevokaalia i, kuten lyhenteessä TEM : TEMissä (työ- ja elinkeinoministeriö).

Toisin kuin varsinaisia nimiä, sanana luettavia lyhenteitä voidaan taivuttaa myös eri tavalla kuin vastaavaa yleissanaa. Tämä johtuu siitä, että lyhenteellä ei välttämättä ole haettu yhteyttä yleissanaan, vaan se voi olla sattumalta samanmuotoinen. Esimerkiksi susitietokannan nimen lyhennettä SUTI on luontevaa taivuttaa ilman astevaihtelua SUTISSA (vertaa sana suti ’sivellin’, joka taipuu sudissa). Tosin tietokannan nimi on niin lyhyt, että julkisissa yhteyksissä on parempi käyttää koko nimeä.

Tarkempaa tietoa lyhenteiden taivuttamisesta on ohjeessa Lyhenteiden muodostaminen ja käyttö.

Taivutuspäätteen liittäminen nimeen

Julkishallinnon nimien ja niiden lyhenteiden taivuttamiseen ei yleensä tarvita muita erikoismerkkejä kuin kaksoispistettä. Kaksoispistekin on tarpeen vain, kun taivutetaan kirjaimittain luettavaa lyhennettä.

Heittomerkkiä käytetään suomen kielessä puolestaan silloin, kun nimi loppuu kirjoitettaessa konsonanttiin, mutta äännettäessä vokaaliin. Sitä tarvitaan lähinnä silloin, kun taivutetaan vieraskielisiä paikannimiä ja henkilönnimiä (esimerkiksi Bordeaux : Bordeaux’ssa ja Jallow : Jallow’lle).

Joskus aivan tavallisia nimiä taivutetaan oikeinkirjoitussäännöistä poiketen heittomerkin tai kaksoispisteen avulla. Tapa on yleinen erityisesti sosiaalisessa mediassa, jossa käyttäjätunnuksia ja aihetunnisteina toimivia sanoja ei ole teknisesti mahdollista taivuttaa normaaliin tapaan. Usein aihetunnisteen merkkinä on ristikkomerkki eli risuaita (#) ja käyttäjätunnuksen merkkinä ät-merkki (@):

• Tänään vietetään ensimmäistä kansallista #varautumispäivä’ä!
• Oletko jo tutustunut @Ruokavirasto’n vientipalveluihin?

Nimet saatetaan myös taivuttaa yleiskielen vastaisesti tai jättää kokonaan taivuttamatta, vaikka lauseyhteys vaatisi taivuttamista:

• Sivustolle on koottu tietoa ja opetusmateriaalia hyödynnettäväksi #varhaiskasvatus’ssa, #perusopetus’ssa ja #ToinenAste’lla.

• Suomen kannat valmistellaan laajapohjaisissa @valtioneuvosto valmistelujaostoissa.

Joskus virallisen nimen sijaan kohteeseen viitataan pelkällä käyttäjätunnuksella, joka ei välttämättä yhdisty ongelmitta kohteeseensa.

• #Taipaleenkanavamuseo’n uutena kahvilayrittäjänä @cityofvarkaus aloittaa Kukkakievarin musiikkikahvila!

Tällainen aihetunnisteiden ja käyttäjätunnusten käyttö hankaloittaa viestin lukemista ja ymmärtämistä. Vääränlaisen taivuttamisen sijaan tekstin voi muotoilla niin, että sanan voi kirjoittaa perusmuodossa. Koska luonteva asioiden ilmaiseminen edellyttää kuitenkin sanojen taivuttamista, usein toimivampi vaihtoehto on kirjoittaa aihetunniste tai ‑tunnisteet erikseen tekstin loppuun. Viranomaisiin on syytä viitata päivityksissä niiden virallisilla nimillä eikä käyttäjätunnuksilla:

• Tänään vietetään ensimmäistä kansallista varautumispäivää! #varautumispäivä

• Oletko jo tutustunut Ruokaviraston vientipalveluihin? @Ruokavirasto

• Sivustolle on koottu tietoa ja opetusmateriaalia hyödynnettäväksi varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa ja toisella asteella. #varhaiskasvatus #perusopetus #ToinenAste

• Suomen kannat valmistellaan laajapohjaisissa valtioneuvoston valmistelujaostoissa. @valtioneuvosto

• Taipaleen kanavamuseon uutena kahvilayrittäjänä Varkaudessa aloittaa Kukkakievarin musiikkikahvila! @cityofvarkaus #Taipaleenkanavamuseo

Nimissä tarvitaan selkeyden vuoksi genetiiviä

Hyvässä nimessä on selkeä rakenne, mikä tarkoittaa esimerkiksi nimenosien taivuttamista kielen rakenteiden mukaan. Genetiiviä eli n-loppuista sijamuotoa ei ole syytä vältellä nimissä vaan sitä kannattaa hyödyntää nimenosien välisten suhteiden ilmaisuun.

Julkishallinnon nimissä käytetään kuitenkin joskus genetiivin sijasta nominatiivia eli perusmuotoa, mikä voi olla vieraiden kielten vaikutusta. Esimerkiksi brändinimi saatetaan haluta nimen alkuun taivuttamattomana kuten nimessä Yle Uutiset. Normaalien kielen rakenteiden mukaan toimiva nimi olisi Ylen uutiset.

Genetiiviä saatetaan karttaa myös siksi, että sen tulkitaan ilmaisevan omistamista. Genetiivillä on kuitenkin omistamisen ilmaisemisen lisäksi lukuisia muitakin tehtäviä. Sillä voidaan ilmaista suuntaa (Lahdentie), kenelle tapahtuma tai tila on tarkoitettu (Tyttöjentalo) tai kenen muistoksi nimi on annettu (Tove Janssonin puisto).

Suomen kielessä genetiivillä ilmaistaan usein myös sijaintia. Esimerkiksi monissa palveluiden nimissä on hyvä olla määritteenä paikannimi, joka kertoo, missä palvelu sijaitsee (Miehikkälän terveysasema, Vaasan uimahalli). Sijaintia ilmaisevan paikannimen tulisikin aina olla nimissä genetiivimuodossa. Esimerkiksi nimi Kauppahalli Joensuu ei ole suomen kielen rakenteiden mukainen, vaan sen sijaan toimiva nimi olisi Joensuun kauppahalli. Ensimmäinen nimimuoto viittaisi kirjaimellisesti siihen, että kauppahallin nimi on Kuopio (vertaa esimerkiksi Ammattiopisto Livia).

Nimestä Äänekoski Areena Pankkari taas on vaikea hahmottaa nimenosien suhdetta toisiinsa, koska sijaintia ilmaisevaa paikannimeä ei ole taivutettu normaaliin tapaan genetiivissä. Huomattavasti selkeämpi nimi olisikin Äänekosken Pankkari-areena. Jos nimet muodostetaan kielioppisäännöistä poiketen, on niiden käyttö kirjoitetussa ja puhutussa kielessä varsin kankeaa.

Paikannimien taivutus

Kun esimerkiksi organisaation tai palvelun nimeen sisältyy sijaintia ilmaiseva genetiivimuotoinen paikannimi, tulisi nimeä taivuttaa tavalla, joka on paikkakunnalla vakiintunut. Apuna kannattaa käyttää Kotimaisten kielten keskuksen Asutusnimihakemistoa.

Usein taivutus genetiivissä on ongelmatonta (esimerkiksi Kauhava : Kauhavan, Pieksämäki : Pieksämäen). Erityistä huomiota on kuitenkin kiinnitettävä nen-loppuisiin paikannimiin ja adjektiivialkuisiin nimiin.

Nen-loppuiset asutusnimet taipuvat yleensä monikollisina yksikön sijaan: Joroinen : Joroisten : Joroisissa. Joihinkin nimiin on kuitenkin vakiintunut yksiköllinen taivutus: Kaustinen : Kaustisen : Kaustisella. Niinpä paikkakuntien kirjastojen nimissäkin on erilainen taivutustapa: Joroisten kirjasto mutta Kaustisen kirjasto.

Adjektiivialkuisissa nimissä adjektiivi useimmiten taipuu samassa sijassa kuin jälkiosakin. Taivutuksessa on kuitenkin nimi- ja aluekohtaisia eroja. Rakenteeltaan samanlaiset tai jopa identtiset nimet voivat taipua eri paikkakunnilla eri tavoin. Esimerkiksi nimen Mustajärvi mukaan nimetty kirjasto voisi olla joko Mustajärven kirjasto tai Mustanjärven kirjasto. Vastaavasti Isokylä voi taipua joko Isokylän tai Isonkylän.

On myös hyvä huomata, että -taka-loppuiset nimet taipuvat genetiivissä –taan (esimerkiksi Vuorentaka : Vuorentaan vanhainkoti). Kunnannimi Virrat taipuu puolestaan genetiivissä Virtain.

Joskus julkishallinnon nimeen sisältyy kaksi paikannimeä, jotka ilmaisevat osapuolia. Osapuolia merkitään joko ajatusviivalla (ei siis ajatusviivaa lyhyemmällä yhdysviivalla) tai ja-sanan avulla. Molempia paikannimiä taivutetaan genetiivissä: Teivon ja Mäkkylän alue tai Teivon–Mäkkylän alue.

Jos tarvitsee työssään kuntien ja kylien nimiä, voi Asutusnimihakemistosta tarkistaa myös, taipuuko kunnan tai kylän nimi sisä- vai ulkopaikallissijoissa. Esimerkiksi Kajaani taipuu sisäpaikallissijoissa (Kajaanissa), mutta Vantaa ulkopaikallissijoissa (Vantaalla). Kun ilmaistaan paikassa olemista, voi esimerkiksi nimi Isokylä taipua neljällä eri tavalla: Isokylässä, Isossakylässä, Isokylällä tai Isollakylällä. Vain yksi tai kaksi näistä tavoista on yleensä paikkakunnalla käytössä.

Lisää nimien taivutuksesta voi lukea seuraavista Kielitoimiston ohjepankin ohjeista: