Kun kerrotaan tapahtumista, ilmaistaan aina samalla, onko kyse menneestä, tulevasta vai parhaillaan tapahtuvasta. Aikasuhteita osoitetaan paitsi erilaisilla suhteuttavilla ajanilmauksilla (kuten viime vuonna, eilen, ensi kuussa, nyt) myös verbin aikamuodoilla: käy, kävi, on käynyt, oli käynyt.
Aikamuodot eli tempukset osoittavat, mikä on puheena olevan tilanteen tai tapahtuman ajankohta puhujan näkökulmasta: onko tuo tilanne ilmauksen esittämisen eli puhehetken kannalta yhä käynnissä, jo ohi mennyt vai vasta tulossa.
Aikamuodoista preesens (käy, laulan, istuvat) ja imperfekti (kävi, lauloin, istuivat) ilmenevät suoraan verbin muodosta. Sen sijaan perfektissä (on käynyt, olen laulanut, ovat istuneet) ja pluskvamperfektissa (oli käynyt, olin laulanut, olivat istuneet) on ”pääverbin” lisäksi olla-apuverbi. Perfekti ja pluskvamperfekti ovat siis liittotempuksia.
Verbin preesensmuoto ilmaisee peruskäytössään aikaa, joka ei ole puhumisen hetkellä vielä mennyt ohi. Se viittaa siis joko nykyiseen tai tulevaan aikaan. Väljän merkityksensä ansiosta preesensmuotoa käytetään myös puhuttaessa yleispätevistä asiaintiloista tai usein tapahtuvista tekemisistä:
Suosikkijuontaja odottaa vauvaa.
Minulla on silmälasit.
Hän käy salilla kahdesti viikossa.
Imperfekti on peruskäytössään tavallinen menneestä kertomisen aikamuoto:
Odotimme junaa puoli tuntia ennen kuin se saapui asemalle.
Nuorena minulla oli silmälasit.
Hän lopetti urheilu-uransa voittoon.
Perfekti ja pluskvamperfekti suhteuttavat tilanteita toisiinsa ja kertovat jotain aiemmin alkaneesta tai jo päättyneestä tilanteesta:
Olemme odottaneet junaa jo kauan, eikä se ole vieläkään tullut.
Olimme odottaneet junaa puoli tuntia ennen kuin se saapui asemalle.
Kaikilla aikamuodoilla on lisäksi omanlaistaan erikoiskäyttöä.
Aikamuotojen käyttöä koskevia ohjeita: