Kun kerrotaan jostain tapahtumasta, ilmaistaan samalla aina, onko tuo tilanne jo mennyt, tapahtuuko se parhaillaan vai onko se vasta tulossa. Tällaisia aikasuhteita osoitetaan esimerkiksi erilaisilla suhteuttavilla ajanilmauksilla, kuten viime vuonna, eilen, ensi kuussa, nyt. Hyvin tärkeä osuus ajan ilmaisemisessa on verbin aikamuodoilla eli tempuksilla.
Aikamuotoja ovat preesens (laulan) ja imperfekti (lauloin) sekä liittomuodot perfekti (olen laulanut) ja pluskvamperfekti (olin laulanut).
Preesensmuoto ilmaisee aikaa, joka ei ole puhumisen hetkellä vielä ohi. Se viittaa siis joko nykyiseen tai tulevaan aikaan. Kyse voi olla myös yleispätevästi mistä tahansa ajasta.
Toivomme, että viihdytte hotellissamme!
Rakastavatko kaikki lapset muumeja?
Hän käy salilla kahdesti viikossa.
Kun pääskyset lentävät matalalla, luvassa on sadetta.
Imperfekti on peruskäytössään tavallinen menneestä kertomisen aikamuoto:
Odotimme junaa puoli tuntia, ennen kuin se saapui asemalle.
Hän lopetti urheilu-uransa voittoon.
Viime kesänä pääskyset tekivät pesän mökkimme räystääseen.
Pääministeri ei kommentoinut tapahtunutta.
Perfekti ja pluskvamperfekti suhteuttavat tilanteita toisiinsa. Niitä kutsutaan liittomuodoiksi, koska ne koostuvat olla-apuverbistä ja ”pääverbistä”. Perfektimuoto ilmaisee, että tilanne on joko alkanut aiemmin ja jatkuu edelleen tai on päättynyt mutta lopputulos vaikuttaa yhä:
Hän on asunut Kuopiossa jo vuodesta 2007 alkaen ja on kotoutunut hyvin.
Olemme odottaneet junaa jo kauan, eikä se ole vieläkään tullut.
Valkoposkihanhet ovat syöneet jopa 80 % alueen viljasadoista.
Pluskvamperfektillä puolestaan osoitetaan, että tilanne (seuraavissa esimerkeissä syöminen ja junan odottaminen) on aiempi kuin – yleensä – imperfektissä kerrottu toinen tapahtuma:
Oppilaat vastasivat tunnin aluksi, mitä he olivat syöneet aamulla kotona.
Olimme odottaneet junaa puoli tuntia ennen kuin se saapui asemalle.
Kaikilla aikamuodoilla on lisäksi omanlaistaan erikoiskäyttöä.
Aikamuotojen käyttöä koskevia ohjeita: