Siirry sisältöön

Aikamuotoja: perfekti ja pluskvamperfekti (kuulopuhe, referointi, päättely)

Ohje lyhyesti

Menneen ajan liittomuotoja eli perfektiä ja pluskvamperfektiä käytetään puhuttaessa menneistä tai aiemmin alkaneista tapahtumista, mutta niillä on käyttöä myös referoinnin ja päättelyn ilmauksissa. Puhuja voi siis osoittaa niillä, että puheena oleva tapahtuma on muualta kuultua tai tilanteen perusteella pääteltyä.

Ilmaustyyppi saattaa olla tapahtunut ei ole yleiskielen mukainen. Neutraali ilmaisutapa on on saattanut tapahtua.

Ohjeen osat ovat seuraavat:

Perfektin merkityksestä ks. myös ohjetta

Koko ohje

Pluskvamperfekti ja imperfekti aikamuotoparina

Verbin pluskvamperfektimuodossa (oli syönyt, olimme tehneet) olla-apuverbi on menneen ajan aikamuodossa imperfektissä (oli, olimme) ja pääverbi eli aineksen -nut/-nyt/-neet sisältävä verbimuoto ilmaisee aiemmuutta. Pluskvamperfekti on kerronnassa imperfektin pari. Se ilmaisee aiempaa aikaa kuin imperfekti:

Maija lähti lenkille, kun oli tehnyt läksynsä. (’Maija teki läksynsä, sen jälkeen hän lähti lenkille’)

Tajusin, että olin elänyt illuusion vallassa. (’tajusin: aiemmin elin illuusion vallassa’)

Perfekti ja pluskvamperfekti referoinnissa

Pluskvamperfektin, samoin kuin perfektin, tilanteita suhteuttava merkitys tarjoaa pohjan sille, miten näitä aikamuotoja käytetään perusmerkityksen lisäksi. Molemmissahan tarkastellaan aiempaa tai aiemmin alkanutta tilannetta myöhemmästä ajankohdasta käsin.

Ensinnäkin perfekti (on syönyt) ja pluskvamperfekti (oli syönyt) ovat tavallisia epäsuorassa kerronnassa ja referoinnissa: perfektissä mennyt tilanne suhteutetaan nykyiseen kerronnan aikaan, kun taas pluskvamperfektissä mennyt tilanne suhteutetaan menneeseen kerronnan aikaan. Puhuja voi siis perfektillä tai pluskvamperfektillä osoittaa, että hän kertoo kuulemastaan tai lukemastaan:

Perfekti

Poika on kuulemma käyttänyt lääkkeitä jo kauan. ('olen kuullut'; kuulopuhetta)

(Puhuja esittelee seutua vierailijalle:) Tämän tien nimi on Hyttimestarintie. Tässä on nimittäin ennen ollut lasitehdas. (’olen kuullut/lukenut’)

Pluskvamperfekti

”En oikein muista tilannetta. Olin sanonut, että ei tässä mitään”, työpaikalla juopotellut NN kertoo. (’kuulemma’)

Potilas kertoi, että hän oli ahminut lakritsia. Oluttakin oli kulunut runsaasti.

Jos esimerkeissä olisi imperfekti (käytti, oli, ahmi, sanoin, kului), vaikuttaisi siltä, että puhujalla olisi asiasta ensikäden tietoa. Imperfektissähän tarkastelun näkökulma on menneen tapahtuman ajassa.

Perfekti ja pluskvamperfekti päättelyn ilmauksissa

Toiseksi perfekti ja pluskvamperfekti esiintyvät päättelyn ilmauksissa: vallitsevan tai aiemman tilan perusteella päätellään, mitä on tapahtunut:

Perfekti

Sinä olet taas polttanut! (päätelmä hajun perusteella)

Palon aineelliset vahingot nousevat satoihintuhansiin. Ilmeisesti palo on saanut alkunsa kylmälaitteista. (palopelastajien päätelmä, arvio)

Pluskvamperfekti

Repun löysin, mutta eväsrasiaa ei ollut missään. Joku oli varmasti vienyt sen.

Ensimmäisessä kerroksessa sijainnut asuinhuoneisto syttyi palamaan tänään kuuden jälkeen illalla. Päivystävän palomestarin mukaan palo oli syttynyt päälle unohtuneesta liedestä, josta tuli oli levinnyt ympärillä oleviin tavaroihin.

Saattaa olla tehnyt vai on saattanut tehdä?

Joskus täytymistä tai voimista tarkoittavista verbeistä, kuten pitää, täytyy, saattaa, voida, näkee käytettävän päättelyn ilmauksissa perfektirakennetta, jossa on mukana muoto olla, esim. saattaa olla tehnyt, voi olla syntynyt. Yleiskielen suosituksen mukainen muoto on kuitenkin on saattanut tehdä, on voinut syntyä.

Ongelma saattaa olla syntynyt pikkuhiljaa.

Yleiskielen suosituksen mukainen: Ongelma on saattanut syntyä pikkuhiljaa.

Tuoreen presidentin kasvoilta poistuu hetkessä turha virallisuus. Presidentin valtaoikeudet saattavat olla kaventuneet, mutta hymy on leventynyt.

Yleiskielen suosituksen mukainen: Valtaoikeudet ovat saattaneet kaventua – –.

Kirjeen pitäisi olla jo tullut perille.

Yleiskielen suosituksen mukainen: Kirjeen olisi pitänyt jo tulla perille.

Muutoksen täytyy olla tapahtunut vain vähän aikaa sitten.

Yleiskielen suosituksen mukainen: Muutoksen on täytynyt tapahtua vain vähän aikaa sitten.

Jos kuitenkin aineksen -nut/-nyt sisältävä muoto on adjektiivinen (kuten vanhentunut, pilaantunut), lause on luonnehtiva olla-verbillinen predikatiivilause. Tällöin ilmaus saattaa olla vanhentunut vastaa tyypiltään rakennetta saattaa olla vanha:

Ongelma saattaa olla vanhentunut ja hankala.

Lisätietoa toisessa ohjeessa

Asiasanat

Anna palautetta tästä ohjeesta