Eksonyymit eli kansalliset sovinnaisnimet

Ohje lyhyesti

Suomessa – kuten muissakin kielissä – on monista ulkomaiden paikannimistä käytössä omaan kieleen mukautettuja nimiä, jotka eroavat noiden paikkojen paikalliskielisistä nimistä. Tällaisia kotoistettuja nimiä kutsutaan eksonyymeiksi eli kansallisiksi sovinnaisnimiksi:

Balkanin niemimaa
Kiina
Pariisi

Keskeisimmät suomenkieliset eksonyymit ja niitä vastaavat alueen paikalliskieliset nimet eli endonyymit on koottu Kotimaisten kielten keskuksen julkaisuun Eksonyymit – suomenkielisten ulkomaiden paikannimien oikeinkirjoitusopas. Linkki julkaisuun löytyy kohdasta Lisätietoa muualla.

Koko ohje

Historiallisista ja käytännön syistä on lähes joka maassa ja kielessä käytössä ulkomaiden paikannimistä omaan kieleen sopeutettuja muotoja. Tällaisia kotoistettuja nimiä, jotka kirjoitetaan toisin kuin paikalliskieliset nimet tai niiden latinaistetut kirjoitusasut, kutsutaan sovinnaisnimiksi eli eksonyymeiksi:

Kiina (kiinaksi Zhongguo)

Tukholma (ruotsiksi Stockholm)

Prinssi Edwardin saaret (englanniksi Prince Edward Islands)

Syyrian aavikko (arabiaksi Bādiyat ash-Shām)

Lisäksi eksonyymeja kutsutaan täkäläisittäin myös suomalaistetuiksi tai suomen kieleen mukautetuiksi tai mukautuneiksi nimiksi.

Eksonyymit on yleensä omaksuttu pitkän ajan kuluessa, ja suurin osa niistä on keskeisten maantieteellisten paikkojen nimiä, kuten maanosia, maita, keskeisiä kaupunkeja ja huomattavia maastokohteita:

Etelämanner
Pohjois-Amerikka

Algeria
Brasilia
Intia
Kreikka
Syyria
Yhdysvallat

Kööpenhamina
Mekka
Pariisi
Tokio

Alpit
Balkanin niemimaa
Grönlanti
Keski-Siperian ylänkö
Tonava
Tyynimeri

Paikalliskielisiä nimiä puolestaan sanotaan endonyymeiksi, ja niitä käytetään silloin, kun omaan kieleen ei ole vakiintunut muuta nimeä:

Etna
New York
Wien

Lisäksi on sellaisia nimiä, jotka kirjoitetaan paikalliskielen mukaan mutta äännetään vanhastaan suomalaisittain:

Alaska [alaska], englanninkielinen ääntöasu [ə'læskə]

Colorado [kolora(a)do], englanninkielinen ääntöasu [ˌkɑ:lə'rædoʊ]

Milano [milano], italiankielinen ääntöasu [mi'lāno]

Yhdistyneiden kansakuntien paikannimikonferenssit ovat antaneet useita suosituksia eksonyymien ja endonyymien käytöstä. Yhtenä suosituksena on vähentää eksonyymien käyttöä ja välttää uusien muodostamista. Mitä yhtenäisempää paikannimistö on, sitä sujuvampaa on kansainvälinen yhteistyö ja vuorovaikutus.

Helpointa on vähentää sellaisia eksonyymejä, joiden kirjoitusasu on lähellä lähtökielen kirjoitusasua. Paikannimiä, joissa on palattu lähtökieliseen kirjoitusasuun, ovat mm. seuraavat:

Teksas → Texas
Upsala → Uppsala
Skoone → Skåne

Kokonaan eksonyymeistä ei kuitenkaan ole mahdollista eikä järkevääkään luopua. Monet niistä ovat vanhoja ja kieleen vakiintuneita, ja varsinkin luontoeksonyymien (kuten Keski-Siperian ylänkö) avulla on helpompi hahmottaa maailmaa kuin pelkästään endonyymejä käyttämällä.

Keskeisimmät suomenkieliset eksonyymit ja niitä vastaavat endonyymit on koottu Kotimaisten kielten keskuksen julkaisuun Eksonyymit – suomenkielisten ulkomaiden paikannimien oikeinkirjoitusopas. Linkki julkaisuun löytyy kohdasta Lisätietoa muualla.

Tiesitkö?

Kenia ja Libya

Maiden nimien kirjoitusasut ovat vakiintuneet usein pitkänkin ajan kuluessa. Jotkin samanhahmoiset nimet ovat voineet tulla käyttöön eri aikoina ja eri kielten kautta.

Esimerkiksi Kenia nimettiin Keniavuoren mukaan vuonna 1920. Keniavuoren näki tiettävästi ensimmäisenä eurooppalaisena 1849 saksalainen lähetyssaarnaaja J. L. Krapf, ja hänen antamiensa tietojen pohjalta alue sai saksalaisissa kartoissa nimen Kenia. Tätä kautta kirjoitusasu on kulkeutunut myös suomen kieleen.

Libyan valtio on puolestaan saanut nimensä italialaisilta, jotka miehittivät alueen vuonna 1914. Pohjana on kansannimi libyes. Suomenkielisissä maantiedon oppikirjoissa on käytetty nimeä Libyan erämaa (nykyinen Libyan aavikko) vuodesta 1860 ja tietosanakirjoissa vuodesta 1913. Kirjoitusasuilla on siis suomen kielessä melko pitkä perinne.

Luga eli Laukaanjoki

Lugajoki (Луга) itäisellä Inkerinmaalla virtaa inkerikkojen ja vatjalaisten perinteisten asuinalueiden läpi Itämereen. Joen venäjänkielinen nimi ei ole alkuperäinen, vaan nimen tausta on itämerensuomalaisissa kielissä. Kun Inkerin alue muinoin siirtyi Ruotsin alaisuudesta venäläisten hallintaan, myös joen nimi muuttui venäjän kieleen sopivaksi Luga-nimeksi. Sen sijaan inkeriläisten keskuudessa joki tunnettiin nimillä Lauas, Laukaa ja Laukaanjoki. Nimi Laukaanjoki esiintyy myös vanhoissa kartoissa, mm. Inkerinmaan asutus- ja nimistökartassa vuodelta 1929.

Vatjaksi joen nimi on Laugaz ja viroksi Lauga. Joen alajuoksulla oleva Ust-Lugan (Усть-Луга) taajama tunnetaan meillä vanhastaan vastaavasti nimellä Laukaansuu samannimisen inkerinsuomalaistenkin asuttaman kylän nimen mukaan.

Suomessa voidaan nykyäänkin käyttää joesta puhuttaessa vanhaa sovinnaisnimeä Laukaanjoki ja taajamasta nimeä Laukaansuu.