Lauseen verbi mukautuu tavallisesti tekijää tms. tarkoittavan subjektin persoonaan: minä luen, sinä luet, te luette. Verbi on tällöin siis persoonamuodossa.
Minä käyn usein salilla. En pidä juoksemisesta.
Jäisitkö vielä vähäksi aikaa? Et voi vielä lähteä.
Tämä asia kiinnostaa minua. Se ei voi olla totta!Me olemmekin jo tottuneet tähän kiireeseen. Emme enää huomaakaan sitä.
Tiesittekö te, minne ette voisi mennä.
Nämä asiat kiinnostavat minua. Ne eivät kiinnosta kaikkia.
Verbin 1. ja 2. persoonan muodot voivat tekstissä esiintyä myös ilman ilmipantua subjektia: totun tähän, totumme tähän, totut tähän, totutte tähän.
Myös passiivimuoto on persoonamuoto (passiivista ks. ohjeita kohdassa Lisätietoa toisessa ohjeessa):
Ohjelmaan kirjaudutaan verkkotunnuksilla.
Eräissä tapauksissa verbin muotoon ei vaikutakaan oman lauseen subjekti (joka) vaan päälauseen subjekti (minä):
Minä, joka olen syntynyt täällä, tiedän kyllä paikat.
Silloin kun subjektissa on rinnastettu ja-sanalla kaksi eri persoonaa, verbi mukautuu yleensä ns. vahvempaan persoonaan. Ensimmäinen persoona on vahvin, kolmas on heikoin:
Minä ja hän olemme syntyneet täällä.
Sinä ja Maija olette syntyneet täällä.
Verbin persoonamuodon valintaa koskevia ohjeita:
Persoonamuotoista verbiä kutsutaan myös nimellä finiittiverbi tai verbin finiittimuoto.
Infinitiivit (kuten syömään, syödessä) ja partisiipit (kuten istuva, maksanut, maksettu) ovat puolestaan verbin infiniittisiä taivutusmuotoja (ks. ohjeita lauseenvastikkeista ja partisiippimääritteistä kohdasta Lisätietoa toisessa ohjeessa).
Persoonaa ilmaistaan myös omistusliitteessä: autoni, autosi, lähdettyämme jne. (ks. ohjeita omistusliitteiden käytöstä kohdasta Lisätietoa toisessa ohjeessa).