Sanaston tietoisen muuttamisen lähtökohtia

Kieli luo todellisuutta ja rakentaa maailmaamme monin eri tavoin. Siksi maailmaa yritetään myös muuttaa muuttamalla kielenkäytön tapoja ja kieltä, jolla maailmaa kuvataan. Usein tällainen muutos- ja kehittämistyö kohdistuu sanastoon. Eri toimialoilla ja työpaikoilla saatetaan antaa vaikkapa ohjeita suositeltavista tai vältettävistä sanoista.

Sanaston tietoinen muuttaminen jakaa mielipiteitä. Osa ihmisistä pitää tällaista toimintaa pyrkimyksenä omituiseen uuskieleen. He voivat olla sitä mieltä, että sanojen käytön ohjaaminen on turhaa kiertelyä, kaunistelua tai hienostelua. Toiset taas ovat hyvin herkkiä sille, millaisia sanoja ja termejä käytetään.

Miten luovia tällaisessa ilmapiirissä ja tällaisten erilaisten käsitysten keskellä? Mistä tietää, milloin sanastoa kannattaa tai ehkä pitääkin muuttaa, milloin taas ei kannata? Jos organisaatiossanne tai yksikössänne harkitaan sanaston käytön ohjeistamista, pohtikaa ensin seuraavia asioita:

1. Millaisesta sanasta on kysymys?

Tunnistakaa, millainen muutettava sana on ja mihin se viittaa. Muutos voi olla tarpeen, jos sana tai termi

viittaa ihmiseen tai ihmisryhmään
on ammatti- tai tehtävänimike.

Ihmisiin viittaavia sanoja ovat esimerkiksi romani, harjoittelija, avustettava, jälkihuoltonuori. Nimikkeitä taas ovat esimerkiksi neuvotteleva virkamies, lehtori, sähköasentaja. Esimerkiksi lumiukko ja pyykkipoika eivät sen sijaan kuulu kumpaankaan ryhmään.

2. Miksi sana halutaan vaihtaa?

Tunnistakaa myös, mistä syystä sana halutaan vaihtaa. Muutos voi olla tarpeen, jos perusteena on

lain vaatimusten noudattaminen.

Tällaisia ovat esimerkiksi hallintolain 9. pykälän vaatima kielenkäytön asiallisuus, selkeys, ymmärrettävyys tai tasa-arvolain tai yhdenvertaisuuslain vaatimukset.

Muutos ei välttämättä kannata, ja se voi johtaa vieraannuttavaan lopputulokseen, jos uuden sanan käyttöönoton perusteena on

positiivisten mielikuvien luominen tai negatiivisten välttäminen, brändäys
kaikenkattavuuden tavoittelu
englannin kielen malli tai kansainvälisyyteen pyrkiminen
tutkimustiedon ja uusien teoreettisten lähestymistapojen levittäminen ja jalkauttaminen.

Pyrkimyksestä positiiviseen mielikuvaan kertoo ehdotus käyttää vakiintuneen palaute-sanan sijaan uudissanaa ediste. Esimerkkejä brändäyksestä on usein organisaatioiden nimissä, kun on esimerkiksi pyritty välttämään virasto-sanaa. Hyvä asiakaspalvelu tai palveluhenki ei silti synny siitä, että organisaation osia nimetään konkreettisten toimistojen tai yksiköiden sijaan abstraktimmin palveluiksi tai palvelualueiksi.

Kaikenkattavuuden tavoittelusta kertonee vaikkapa se, että entinen siltarekisteri on nyt erikoiskielinen taitorakennerekisteri, joka sisällyttää siltojen lisäksi esimerkiksi tunnelit ja kanavarakenteet. Englanninkielinen roadmap-termi taas on ollut mallina, kun suunnitelmia on ruvettu nimeämään hämäävästi tiekartoiksi.

Esimerkki uuden lähestymistavan jalkauttamisesta taas on vaikkapa se, että vakiintuneiden koululaisen, oppilaan ja opiskelijan sijaan on suositeltu käytettäväksi sanaa oppija, koska sen on ajateltu vastaavan muuttuneita oppimiskäsityksiä. Samalla tullaan ottaneeksi kantaa ihmisen mielen tapahtumiin jopa ohjailevalla tavalla. Syntyy myös vieraannuttavia yhdyssanoja: esimerkiksi harjoittelijoiden sijaan työssäoppijoita.

3. Mikä on muutoksen vaikutus?

Pohtikaa muutoksen tarkoitettua ja tahatonta vaikutusta. Millaisiin tilanteisiin sanojen käyttösuositus on tarkoitus ulottaa? Mihin suositusta ei ole tarkoitus ulottaa? Miten rajaus onnistuu?

Onko tarkoitus muuttaa sanoja, joita käytetään asiakaspalvelussa, tai teksteissä, jotka on suunnattu suurelle yleisölle? Varmistakaa, että muutos ei vaikeuta ymmärrettävyyttä ja muita kielelle asetettuja vaatimuksia.
Onko tarkoitus ohjeistaa tietyn hallinnonalan sisäistä kielenkäyttöä? Varmistakaa, että muutos ei valu asiakaskieleen ja -työhön vakiintuneiden ja käyttökelpoisten sanojen tilalle.
Onko kyse sanoista, joita asiantuntijat käyttävät keskenään? Muistakaa, että erikoisaloilla tarvitaan termejä, mutta ajatusten ja tutkimustulosten jalkauttamisessa ja yleistajuistamisessa ei välttämättä tarvitse käyttää tutkimus- ja asiantuntijatekstien termejä ja ilmauksia.