Näin teet hyviä termejä

Termi on ammattikielessä tai erikoisalan kielessä esiintyvä sana tai sanaliitto, joka nimeää käsitteen. Suurin osa termeistä on substantiiveja. Substantiivit ovat asioita tai esineitä nimittäviä sanoja, esimerkiksi talo, kehityskeskustelu, ilmastonmuutos, myötätunto. Substantiivin tarkoite voi olla konkreettinen tai abstraktinen.

Termin rakenne

Sanoja syntyy kielenkäytössä jatkuvasti ja spontaanisti (esimerkiksi suomellinen ihmisiä ’Suomen väkiluvun verran ihmisiä’). Tällaisten sanojen käyttö muokkautuu kielenkäyttöyhteisössä omia aikojaan ilman merkityksen tai muodon ohjailua. Termityössä puolestaan luodaan tarkoituksellisesti merkityksiä: käsitteen sisältö liitetään tietoisesti termiin.

Valtaosa termeistä on yhdyssanoja (kotoutumiskoulutus) tai kahden erillisen sanan liittoja (henkilötietojen luovutus). Suurin osa termeinä toimivista yhdyssanoista muodostetaan niin, että yhdysosat ovat jo käytössä olevia sanoja (koti+hoito, palvelu+polku, lääke+aine). Harvinaista sen sijaan on, että termiksi otetaan täysin uusi sana, uusi johdos tai kokonaan uusi sanavartalo.

Termiksi voidaan valita myös jo olemassa oleva sana, jolle annetaan käyttöyhteydessään uusi merkitys. Tällöin olemassa olevan sanan merkitys laajenee. Esimerkiksi salasana tarkoitti Nykysuomen sanakirja (1951–1961) ’taiassa t. loitsussa käytettyä t. niihin tarvittavaa sanaa; peitesanaa’. Sana on nykyisessä käytössään yleisempi: salasana ’vain käyttöoikeuden haltijan tai haltijoiden tietoon tarkoitettu merkkijono, jolla hän voi osoittaa oikeutensa tietyn tietojärjestelmän tai tiedon käyttöön’ (Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Sote-sanastot, Käytönhallinnan sanasto).

Hyvän termin piirteitä

Termiä on tarkasteltava ja arvioitava aina viestinnän ja käytettävyyden näkökulmasta. Terminä käytettävän ilmauksen tulisi olla merkitykseltään mahdollisimman läpinäkyvä, rakenteeltaan helppokäyttöinen ja sävyltään neutraali.

• Hyvä termi on merkitykseltään läpinäkyvä
  • Termeissä käytettävien sanojen on kuuluttava neutraalin ja yleisen asiaproosan sanastoon. Termejä laadittaessa on erityisesti kiinnitettävä huomiota siihen, ettei termistä kumpuava luontainen merkitys ole ristiriidassa oppitekoisen merkityksen kanssa. Termissä käytettyjen sanoja ja ilmausten luoma merkitys ja käsitemäärittelyssä annettu merkitys eivät siis saisi poiketa toisistaan, ja annetun merkityksen tulisi siis sopia siedettävästi yleiseen kielitajuun.

• Hyvä termi on helppokäyttöinen
  • Termin tulisi olla rakenteena yksinkertainen ja vaivaton käyttää. Lyhyen termin luominen ei ole aina itsetarkoitus, mutta lyhyttä termiä on yleensä helpompi käyttää kuin pitkää. Ääntämisen, kirjoittamisen ja taivuttamisen helppous ovat tavoiteltavia asioita termityössä.
  • Termin on myös sovelluttava ja istuttava rakenteellisesti kieleen. Lisäksi kansainvälisen standardisoinnin ohjeet asettavat omakielisen termin lainasanaa paremmaksi vaihtoehdoksi. (Uusien) lainasanojen käyttöä ei koskaan kokonaan välttää, mutta asiasta pitää olla tietoinen termityössä.

• Hyvä termi on sävyltään neutraali
  • Termin pitää olla asiallinen ja neutraalia kieltä. Terminä käytettävä ilmaus ei saa kantaa leimaavia sivumerkityksiä, sävyjä tai asenteellisuutta. On tärkeää, ettei termi provosoi affektisiin tulkintoihin eikä ole halventava.

Esimerkki hyvästä termistä

Eläintautilaissa (441/2013) esiintyvä perkaamo on esimerkki hyvästä termistä: perkaamo ’elintarvikelaissa tarkoitettu elintarvikehuoneisto, jossa perataan kaloja’. Seuraavanlaisia perusteluja voi esittää:

• Perkaamo on uusi, raikas, sanakirjasanana esiintymätön johdos (verbivartalona perkaa + tekopaikkaa osoittavana johtimena –mo).
• Ilmaus on rakenteellisesti yksinkertainen, ja sitä voi muun muassa taivuttaa helposti.
• Termi hyödyntää perata-verbin merkitystä: tekopaikan nimi luo merkitysyhteyden kantaverbiin.
• Sana on sävyltään neutraali eikä siihen yhdisty sivumerkityksiä.