Kuusi korjattavaa käsitystä sukupuolineutraalista kielestä

Sukupuolineutraalista kielenkäytöstä on annettu suosituksia ja ohjeita jo 30 vuotta sitten. Julkisessa keskustelussa erityisesti ammattinimikkeiden uusiminen herättää silti edelleen kritiikkiä ja pilkkaa. Siksi on syytä oikaista joitakin usein esitettyjä virheellisiä käsityksiä.

Virhe 1: Nykyään ei saa enää puhua miehistä ja naisista

Kyllä saa. Sen sijaan muiden kuin miesten ei tarvitse tulla kutsutuksi miehiksi eikä muiden kuin naisten naisiksi. Tavoite on siis päinvastainen kuin monesti luullaan! Käsite sukupuolineutraali on ehkä johtanut väärinkäsityksiin. Sen ohella voi puhua sukupuolitietoisuudesta, mutta käsitteet eivät ole synonyymisiä. Kun jokin sana on sukupuolineutraali, se sopii viittaamaan kaikkiin ihmisiin. Tällainen on tärkeää esimerkiksi juuri ammattinimikkeissä.

Virhe 2: Lumiukkojen ja pyykkipoikien sijaan täytyy puhua lumi- ja pyykkihenkilöistä

Ei täydy. Lumiukko ja pyykkipoika eivät ole ammattinimikkeitä, eivätkä ne viittaa henkilöihin. Suositukset eivät koske sanoja, jotka kuuluvat arkiseen ja yksityiseen elämään. Jokainen voi yksityiselämässään päättää, tekeekö jotakin vaikkapa muina miehinä tai naisina vai eikö tee näistä kumpaakaan.

Virhe 3: Mies-loppu on ammattinimikkeissä haalistunut eikä tarkoita miestä

Ei ole haalistunut. Mies-loppu kantaa mukanaan alkuperäistä merkitystään, sillä maailma ympärillämme ei tue sanan merkityksen haalistumista. Sanojen merkitykset voivat ajan kuluessa haalistua tai muuten muuttua, jos alkuperäisellä merkityksellä on enää vähän käyttöä. Esimerkiksi keksimisellä, harkitsemisella ja pohtimisella on entisaikaan viitattu tiettyihin työtapoihin ja -välineisiin, jotka eivät ole enää käytössä. Eri sukupuolet ovat kuitenkin maailmassa yhä läsnä. Ne eivät ole kadonneet, kuten vanhat työkalut.

Virhe 4: Lakikieleen ei saa koskea. Sen nimikkeitä on käytettävä sellaisenaan

Lakikieleen saa koskea. Joskus siihen pitääkin koskea. Toimittajien tärkeimpiä tehtäviä on politiikan ja hallinnon tapahtumien ymmärrettävä selittäminen. Lehteen ei yleensä kannata kirjoittaa saanto- ja katselmusmiehistä, vaikka laissa niin lukisi. Viranomaisten kielenkäyttöä taas säätelee hallintolaki, joka vaatii asiallisuutta, selkeyttä ja ymmärrettävyyttä. Sukupuolittuneet nimikkeet eivät tätä vaatimusta välttämättä täytä, vaikka ne esiintyisivät laeissa. Eduskunnan puheenjohtaja olisikin selvempi ja asiallisempi nimike kuin puhemies.

Virhe 5: Kielellä ei ole merkitystä. Voimavarat pitäisi suunnata muualle

Kielellä on merkitystä, sillä kieli läpäisee kaiken. Sukupuolittuneet ammattinimikkeet eivät kuvaa maailmaa ajantasaisella tavalla eivätkä rakenna sitä toivotulla tavalla. Esimerkiksi viranomaisilla on lakisääteinen velvollisuus edistää tasa-arvoa kaikessa toiminnassaan. Viranomaisten mutta myös muiden organisaatioiden toiminta taas on usein läpikotaisin kielellistä ja tähtää usein teksteihin, kuten päätöksiin, sopimuksiin, tiedotteisiin. Erityisen herkkänä pitää olla ihmisryhmiin viittaavien sanojen valinnassa. Kieli on tasa-arvon edistämisessä yksi monista asioista, mutta jos se olisi vähäpätöinen, tuskin sen kehittämistäkään vastustettaisiin, kuten nyt tehdään!

Virhe 6: Asia etenee omalla painollaan. Siitä on turha pitää mekkalaa

Asian edistäminen vaatii tietoista työtä. Kieli ei nimittäin ole abstraktio, joka muuttuisi ilman kielenkäyttäjiä. Erityisesti ammattinimikkeet ovat osa työelämän kieltä, jossa kielelliset valinnat eivät useinkaan ole yksittäisen työntekijän varassa, vaan sidoksissa valmiisiin malleihin, listoihin ja tekniikkaan. Monet hyödyntävät työssään esimerkiksi Tilastokeskuksen ammattiluokitusta, jonka taustalla on kansainvälisiä luokituksia. Jos tällaisia luokituksia halutaan muuttaa, tarvitaan isoja, monen toimijan yhteistyöhankkeita.

Teksti on julkaistu aiemmin Virallisessa lehdessä 14.1.2020 ja Kotimaisten kielten keskuksen Hyvää virkakieltä -palstalla 16.1.2020.