Siirry sisältöön

Nimien taivutus: antiikin nimet

Ohje lyhyesti

Monet antiikin nimet taipuvat samoin kuin muutkin vierasperäiset nimet (Pompeji : Pompejin). Poikkeus yleiseen sääntöön ovat s-loppuiset nimet, kuten Gorgias : Gorgiaan, Haades : Haadeksen, Sokrates : Sokrateen.

Antiikin ajan s-loppuisten nimien taivutustavat voidaan jaotella sen mukaan, onko nimen lopussa -as, -es, -is, -os vai -us.

Ohjeen osat ovat seuraavat:

Koko ohje

Antiikin kreikan nimet on translitteroitu eli siirretty kreikkalaisesta kirjoitusjärjestelmästä latinalaiseen.

Suuri osa antiikin nimistä taipuu samalla tavoin kuin muutkin vierasperäiset nimet.

Juppiter : Juppiterin : Juppiteria : Juppiteriin
Pompeji : Pompejin : Pompejia : Pompejiin
Prokne : Proknen : Proknea : Prokneen

Protogeneia : Protogeneian : Protogeneiaa : Protogeneiaan
Theba : Theban : Thebaa : Thebassa

Poikkeus yleiseen sääntöön ovat s-loppuiset antiikin nimet. Niiden taivutus poikkeaa uudempien vieraskielisten nimien taivutuksesta, sillä ne ovat sopeutuneet suomen kielen s-loppuisten sanojen malleihin. Näin ollen -as-, -es-, -is-, -os- ja -us-loppuiset antiikin nimet taipuvat eri tavoin.

Hellas: -as-loppuiset

-as-loppuisia nimiä on vanhastaan taivutettu samalla tavalla kuin esimerkiksi suomen sanaa taivas : taivaan : taivasta : taivaaseen.

Gorgias : Gorgiaan : Gorgiasta : Gorgiaaseen
Hellas : Hellaan : Hellasta : Hellaaseen (vrt. suomalainen yritysnimi Hellas : Hellaksen)
Ilias : Iliaan : Iliasta : Iliaaseen

Makkabias : Makkabiaan : Makkabiasta : Makkabiaaseen
Pausanias : Pausaniaan : Pausaniasta : Pausaniaaseen
Pythagoras : Pythagoraan : Pythagorasta : Pythagoraaseen

Herodes, Aristoteles: -es-loppuiset

-es-loppuisten nimien taivutuksessa on vaihtelua, johon vaikuttaa mm. nimen rakenne. Kaksitavuiset, joskus myös kolmitavuiset, nimet taipuvat -ks:llisinä:

Haades : Haadeksen : Haadesta : Haadekseen
Hermes : Hermeksen tai Hermeen : Hermestä : Hermekseen
Herodes : Herodeksen : Herodesta : Herodekseen

Kolmi- ja useampitavuiset -es-loppuiset nimet taipuvat usein kuten suomen sana kirves : kirveen : kirvestä : kirveeseen.

Aristoteles : Aristoteleen : Aristoteleesta : Aristoteleeseen
Demosthenes : Demostheneen : Demosthenesta : Demostheneeseen
Epifanes : Epifaneen : Epifanesta : Epifaneeseen

Eukleides : Eukleideen : Eukleidesta : Eukleideeseen
Euripides : Euripideen : Euripidesta : Euripideeseen
Herakles : Herakleen : Heraklesta : Herakleeseen

Hippokrates : Hippokrateen : Hippokratesta : Hippokrateeseen
Sofokles : Sofokleen : Sofoklesta : Sofokleeseen
Sokrates : Sokrateen : Sokratesta : Sokrateeseen

Akropolis: -is-loppuiset

-is-loppuisten nimien taivutuksessa on enemmän vaihtelua kuin muissa s-loppuisissa (vrt. suomen sanoja kallis : kalliin ja varis: variksen):

Akropolis : Akropoliin : Akropolista : Akropoliiseen
Dekapolis : Dekapoliin : Dekapolista : Dekapoliiseen

Artemis : Artemiin : Artemista : Artemiiseen
Salamis : Salamiin : Salamista : Salamiiseen

Isis : Isiksen : Isistä : Isikseen
Osiris : Osiriksen : Osirista : Osirikseen

Paris : Pariksen : Parista : Parikseen
Tigris : Tigriksen (~ Tigriin) : Tigristä (~ Tigriitä) : Tigrikseen (~ Tigriiseen)

Homeros: -os-loppuiset

-os-loppuiset antiikin nimet taipuvat -ks:llisinä (kuten suomen sana ostos : ostoksen : ostosta : ostokseen).

Arkelaos : Arkelaoksen : Arkelaosta : Arkelaokseen
Efesos : Efesoksen : Efesosta : Efesokseen
Galenos : Galenoksen : Galenosta : Galenokseen

Homeros : Homeroksen : Homerosta : Homerokseen
Lesbos : Lesboksen : Lesbosta : Lesbokseen
Minos : Minoksen : Minosta : Minokseen

Pafos : Pafoksen : Pafosta : Pafokseen
Rodos : Rodoksen : Rodosta : Rodokseen
Sisyfos : Sisyfoksen : Sisyfosta : Sisyfokseen
Tantalos : Tantaloksen : Tantalosta : Tantalokseen

Brutus: -us-loppuiset

-us-loppuiset nimet taipuvat -ks:llisinä (kuten suomen sana alus : aluksen : alusta : alukseen).

Brutus : Brutuksen : Brutusta : Brutukseen
Pireus : Pireuksen : Pireusta : Pireukseen

Proteus : Proteuksen : Proteusta : Proteukseen
Vesuvius : Vesuviuksella
Zeus : Zeuksen ( ~ Zeun) : Zeusta : Zeukseen

Tiesitkö?

• Sana akilleenkantapää tarkoittaa ’arkaa, heikkoa kohtaa’ (Kielitoimiston sanakirja). Sen pohjana on kreikkalaisen sankarin nimi Akhilleus, latinan kielessä Achilles.

• Hyvä tietoteos antiikin nimistä on Paavo Castrénin ja Leena Pietilä-Castrénin Antiikin käsikirja (2000).

Lisätietoa toisessa ohjeessa

Asiasanat

Anna palautetta tästä ohjeesta