Adjektiivien vertailumuotoja: muodostuksen yleisperiaatteet

Ohje lyhyesti

Adjektiivi tai adjektiivimaisesti käytetty sana (kuten mukava, hauska, innostunut) kuvaa ominaisuutta, laatua tms. Ominaisuuden suurempaa määrää tai astetta osoitetaan vertailumuodoilla:

Komparatiivi: mukavampi, hauskempi, jalkapallosta innostuneempi

Superlatiivi: mukavin, hauskin, jalkapallosta innostunein

Monissa sekä komparatiivi- että superlatiivimuotojen taivutusmuodoissa on aines -mp-:

mukavampia, hauskempiin
mukavimpia, hauskimpiin (ei: ”mukavinpia”)

Tämän ohjeen osat ovat seuraavat:

Komparatiivi- ja superlatiivimuodot
Kaikista adjektiiveista ei vertailumuotoja
Tiesitkö? Viimeinen ja viimeisin

Koko ohje

Komparatiivi- ja superlatiivimuodot

Komparatiivimuoto ilmaisee ominaisuuden suurempaa määrää suhteessa vertailtavaan. Adjektiivin komparatiivimuodossa on tunnus -mpi, taivutettaessa -mpa/-mpä-, -mma/-mmä-:

Komparatiivimuotoja

hauska: hauskempi, hauskemman, hauskempaa, hauskempia, hauskempien, hauskemmissa

mukava: mukavampi, mukavamman, mukavampaa, mukavampia, mukavampien, mukavammissa

pieni: pienempi, pienemmän, pienempää, pienempiä, pienempien, pienemmissä

rakas: rakkaampi, rakkaamman, rakkaampaa, rakkaampia, rakkaampien, rakkaammissa

kestävä: kestävämpi, kestävämmän, kestävämpää, kestävämpiä, kestävämpien, kestävämmissä

Superlatiivimuoto ilmaisee ominaisuuden suurinta määrä suhteessa vertailtaviin. Adjektiivin superlatiivimuodossa on tunnus -in, taivutettaessa -impa/-impä-, -imma/-immä-:

Superlatiivimuotoja

mukava: mukavin, mukavimman, mukavinta, mukavimpaan, mukavimpia, mukavimpien, mukavimmissa

pieni: pienin, pienimmän, pienintä, pienimpään, pienimpiä, pienimpien, pienimmissä

rakas: rakkain, rakkaimman, rakkainta, rakkaimpaan, rakkaimpia, rakkaimpien, rakkaimmissa

kestävä: kestävin, kestävimmän, kestävintä, kestävimpään, kestävimpiä, kestävimpien, kestävimmissä

Komparatiivin taivutusmuodoissa on siis m:

pienempää (ei: ”pienenpää”)

Superlatiivin taivutusmuodoissa on m muulloin paitsi t:n edellä:

pienimpiä (ei: ”pieninpiä”)
pienintä

Kaikista adjektiiveista ei vertailumuotoja

Kaikista adjektiiveista ei käytetä vertailumuotoja. Jos adjektiivi kuvaa ominaisuuden ehdotonta ääripäätä, kuten ilmainen, siitä ei yleensä käytetä vertailumuotoja (”ilmaisin”).

Myöskään konkreettista materiaalia, alkuperää tms. tarkoittavista adjektiiveista, kuten tiilinen, puuvillainen, ei yleensä muodosteta vertailumuotoja. Nekin nimittäin ilmaisevat ominaisuutta, jota joko on tai ei ole. Tällainen ominaisuus ei siis ole suhteellista eikä vertailtavissa.

Kuitenkin vertailu on mahdollista, jos kyseistä ominaisuutta voi ajatella asteikolliseksi tai jos se esitetään kuvallisena: kivisempi tie.

Tiesitkö?

Viimeinen ja viimeisin

Adjektiivi viimeinen on superlatiivimuoto, joka ilmaisee ominaisuuden ääripäätä. Siitä muodostettu sana viimeisin on kivettynyt omaksi superlatiivikseen, jolla on yleiskielessäkin merkitys ’toistaiseksi viimeinen’: