Suomen paikannimet skandinaavisissa kielissä

Ohje lyhyesti

Ohje on tarkoitettu kääntäjille ja toimittajille, jotka kääntävät suomenkielisiä tekstejä ruotsiksi tai muille skandinaavisille kielille.

Kaikissa skandinaavisissa kielissä käytetään ruotsinkielistä paikannimeä, kun paikalla on ruotsinkielinen nimi. Kielessä voi paikalle olla myös muu vakiintunut nimi; silloin käytetään tätä nimeä.

Koko ohje

Ohje on tarkoitettu lähinnä suomalaisille kääntäjille ja toimittajille, jotka kirjoittavat skandinaavisilla kielillä tai kääntävät suomenkielisiä tekstejä skandinaavisille kielille. Se koskee julkista, hallinnollista paikannimistöä, kuten kaupunkien, kuntien, kylien, kaupunginosien ja teiden nimiä.

Kotimaisten kielten keskus suosittaa:

Ruotsinkielisissä teksteissä käytetään ruotsinkielistä paikannimeä, kun paikalla on pelkästään ruotsinkielinen nimi tai sekä suomen- että ruotsinkielinen nimi. Verkkojulkaisusta Svenska ortnamn i Finland voi tarkistaa, onko suomenkielisellä paikalla myös ruotsinkielinen nimi (ks. linkki kohdassa Lisätietoa muualla). Jos paikalla ei ole ruotsinkielistä nimeä, käytetään suomenkielistä nimeä.
Sama suositus koskee muitakin skandinaavisia kieliä. Myös Norjan Språkrådet suosittaa, että norjan kielessä käytetään ruotsinkielisiä nimiä (ks. linkki kohdassa Lisätietoa muualla).

Samassa tekstissä ei ole suositeltavaa käyttää rinnan suomen- ja ruotsinkielistä nimeä (esimerkiksi ”i Turku, Åbo tai i Nykarleby/Uusikaarlepyy”), koska tämä saattaa sekoittaa lukijaa. Turisteille suunnatuissa esitteissä, tietosanakirjoissa tai vastaavissa teksteissä voi kuitenkin mainita nimen myös suomeksi, jos tarkoituksena on tuoda ilmi alueen kaksikielisyys, esimerkiksi ”Åbo (Turku på finska)” tai ”Jakobstad (Pietarsaari på finska”).

Ohjetta voi soveltaa myös järvien, metsäalueiden, kohoumien ja muiden luonnonpaikkojen nimiin.

Suomen paikannimien käytöstä saamessa ja suomen lähisukukielissä sekä englannissa ja muissa vieraissa kielissä on oma ohjeensa (ks. linkit kohdassa Lisätietoa toisessa ohjeessa).

Ohje perustuu suomen ja ruotsin kielen lautakuntien suositukseen vuodelta 1997.

Kuntien kielisuhteet voi tarkistaa Finlexin sivuilta (ks. linkki kohdassa Lisätietoa muualla).