Ohje on tarkoitettu kääntäjille ja toimittajille, jotka kääntävät suomenkielisiä tekstejä suomen lähisukukielille, esimerkiksi viroksi.
Kaikissa suomen lähisukukielissä käytetään yleensä suomenkielistä paikannimeä, kun paikalla on suomenkielinen nimi. Jos kielessä kuitenkin on paikalle jokin oma vakiintunut nimi, käytetään sitä. Esimerkiksi
Helsinki on viroksi
Helsingi ja
Turku on viroksi
Turu.
Ohje on tarkoitettu lähinnä suomalaisille kääntäjille ja toimittajille, jotka joko kirjoittavat suomen lähisukukielillä (viro, karjala, vepsä, vatja ja liivi) tai kääntävät suomenkielisiä tekstejä lähisukukielille. Ohje koskee julkista, hallinnollista paikannimistöä, kuten kaupunkien, kuntien, kylien, kaupunginosien ja teiden nimiä.
Kotimaisten kielten keskus suosittaa:
Samassa tekstissä ei ole suositeltavaa käyttää rinnan suomen- ja ruotsinkielistä nimeä, koska tämä saattaa sekoittaa lukijaa. Turisteille suunnatuissa esitteissä, tietosanakirjoissa tai vastaavissa teksteissä voi kuitenkin mainita kaksikielisen alueen nimen myös ruotsiksi tai saameksi, jos tarkoituksena on tuoda ilmi alueen kaksikielisyys, esimerkiksi ”Pietarsaari (rootsi keeles Jakobstad)” tai ”Enontekiö (saami keeles Eanodat)”.
Ohjetta voi soveltaa myös järvien, metsäalueiden, kohoumien ja muiden luonnonpaikkojen nimiin.
Suomen paikannimien käytöstä skandinaavisissa kielissä, saamessa sekä englannissa ja muissa vieraissa kielissä on omat ohjeensa (ks. linkit kohdassa Lisätietoa toisessa ohjeessa).
Ohje perustuu suomen ja ruotsin kielen lautakuntien suositukseen vuodelta 1997.
Kuntien kielisuhteet voi tarkistaa Finlexin sivuilta (ks. linkki kohdassa Lisätietoa muualla).