Lainausmerkeillä on eri tehtäviä. Ensinnäkin niillä osoitetaan tekstijakso suoraksi lainaukseksi eli esitetään, mitä joku on sanonut tai kirjoittanut. Toiseksi niillä voidaan erottaa sellainen ilmaus, joka on tekstissä erikoiskäytössä tai tyyliltään muusta tekstistä poikkeava. Lisäksi lainausmerkeillä korostetaan tekstissä teoksen tms. nimeä.
Lainausmerkki kirjoitetaan ilman välilyöntiä kiinni lainauksen aloittavaan tai lopettavaan sanaan tai välimerkkiin:
”Palkinto oli todellakin yllätys”, kirjailija totesi.
”Tarvitaanko täällä apua?” hän kysyi.
Lainausmerkkejä käytetään koko taivutetun sanan tai yhdyssanan ympärillä.
”leasingin” (ei: ”leasing”in)
”soijajogurtti” (ei: soija”jogurtti”)
Lainausmerkeillä tarkoitetaan tavallisesti kokolainausmerkkejä. Suomenkielisessä tekstissä käytettävät kokolainausmerkit ovat kaarevat ”, ja ne ovat samanmuotoiset lainatun jakson alussa ja lopussa: ”– –.”
Kirjoissa ja lehdissä käytetään myös kulmalainausmerkkejä:
”Tule mukaan!” hän pyysi. ~
»Tule mukaan!» hän pyysi.
Lainausmerkkien käyttöä koskevia ohjeita:
Ks. myös seuraavia ohjeita: