Siirry sisältöön

Konjunktiot: ihmettelin, että selviääkö asia

Ohje lyhyesti

Puhetta tai ajatuksia referoitaessa on rennohkossa tyylissä tavallista käyttää suoran ja epäsuoran esityksen sekamuotoa, jossa on lainauksen lisäksi sana että:

Hän huudahti, että ”nyt riitti”.

Hyvin rajallisesti käytettynä että on rennossa tyylissä mahdollinen myös epäsuoran kysymyslauseen alussa:

Voitaneen kysyä, että miten tähän ratkaisuun on päädytty.

Tällöin ilmauksessa on tunnepitoinen sävy; siinä kuuluu kirjoittajan oma ääni. Puhutussa kielessä tällaiset ilmaukset ovatkin tavallisia. Neutraaliksi tarkoitettuun asiatyyliin ne eivät sovi.

Ohjeen osat ovat seuraavat:

Koko ohje

Suora ja epäsuora esitys

Kerrottaessa tapahtuneesta on tavallista raportoida myös siitä, mitä joku on sanonut, miettinyt, neuvonut, kysynyt tai ihmetellyt. Tällaisia raportoinnin esitystapoja on useita. Perinteisesti on puhuttu suorasta ja epäsuorasta esityksestä tai lainauksesta. Molemmissa ilmaus jakautuu kahtia: kuka sanoi (johtolause) ja mitä sanoi (lainaus). Suorassa lainauksessa käytetään lainausmerkkejä. Epäsuorassa esityksessä lainattu mukautetaan lainaamisen puhetilanteeseen:

Suora lainaus eli suora esitys

Tyttö sanoi: ”Minä säästän ensi kesän lomaani varten.”

Hän kehotti: ”Kirjoita selvästi!”

”Milloin sinulla on loma?” minä kysyin.

Mukailtu lainaus eli epäsuora esitys

Tyttö kertoi, että hän säästää seuraavan kesän lomaansa varten. ~ Tyttö kertoi säästävänsä seuraavan kesän lomaansa varten.

Hän kehotti (meitä) kirjoittamaan selvästi.

Kysyin, milloin hänellä on loma.

Epäsuorassa lainauksessa asia esitetään siis niin, että ilmaus ei näytä sanatarkalta sitaatilta. Lainaus sovitetaan kertojan esitystilanteen ilmauksen osaksi, esimerkiksi X kertoi -tyyppisen kerronnan osaksi.

Näkökulman mukauttaminen näkyy edellä olevissa esimerkeissä mm. siinä, että säästää-verbin tekijänä eli subjektina on hän; suorassa esityksessä tekijä on puhuja itse, minä. Toiseksi mukauttaminen näkyy siinä, että tulevaan tapahtumaan on viitattu käyttämällä järjestystä osoittavaa sanaa seuraava eikä sanaa ensi, joka viittaa tulevaan aikaan puhetilanteesta käsin.

”Hän sanoi, että onpa täällä kivaa” – suoran ja epäsuoran esityksen välimuoto

Suoran ja epäsuoran esityksen perustapaukset ovat yksiselitteiset, ja kirjoitetussa yleiskielessä on niiden merkintätavoille omat suosituksensa. Asiatekstejä on kuitenkin hyvin monentyylisiä rennoista ja tunnepitoisista urheilu-uutisista kirjoittajan persoonan ja tunteet häivyttäviin neutraaleihin asiakirjoihin.

Kaikki neutraaliin asiatyyliin suositellut kirjoittamisen käytänteet eivät tunnukaan riittävän persoonallista esitystapaa edellyttäviin teksteihin. Niinpä rennommassa tyylissä, esimerkiksi lehtien kolumneissa, kaunokirjallisuudesta puhumattakaan, näkee referoinnissa käytettävän myös suoran ja epäsuoran esityksen välimuotoja, joissa että toimii eräänlaisena johtolausetta ja lainattua ilmausta yhteen liittävänä sanana. Ilmauksessa voi olla suoran lainauksen osoituksena lainausmerkit:

Suora esitysSuoran ja epäsuoran esityksen välimuoto, rento tyyli
Hän lisäsi: ”Nyt nimi tähän.” Hän lisäsi, että ”nyt nimi tähän”.
Hän sanoi: ”Kirjoita selvästi.” Hän sanoi, että ”kirjoita selvästi”.

Kirjoittaja ikään kuin vie lukijan alkuperäisen referoitavan tilanteen äärelle: lainattu jakso sisältää alkuperäiseen puhetilanteeseen viittaavia sanoja (nyt, tähän) eikä vain kertojan näkökulman ilmauksia. Neutraalissa tyylissä kyseisiä lauseita pitäisi muuttaa enemmänkin, esimerkiksi seuraavasti:

Hän pyysi lisäämään nimen paperiin.

Hän kehotti kirjoittamaan selvästi.

Jos käyttää suoran ja epäsuoran esityksen välimuotoa ilman lainausmerkkejä, kuten on tapana joskus kaunokirjallisuuden puheenkuvauksissa tai lehtitekstien haastatteluissa, ei lukija aina voi olla varma, onko kyseessä suora lainaus vai ei:

Solana sanoi, että nyt jonkun vain pitää sysätä hyvä hanke liikkeelle.

Silti tällainen suoraa ja epäsuoraa yhdistelevä ilmaustyyppi on kaunokirjallisuudessa ja lehtien haastatteluteksteissä tyylikeinona yleensä sopiva. Tosin siihen sisältyy myös tunnepitoisuutta, koska ilmaus vie lukijaa ikään kuin alkuperäisen tapahtuman äärelle. Ilmaustyyppi ei siis ole tyyliltään neutraali.

Tämä näkyy myös seuraavista käskylauseen tai huudahduksen sisältävistä esimerkeistä, jotka kylläkin sopivat kyseiseen tekstiyhteyteen:

Rennossa tyylissä

YTV:n viesti kuuluu, että älkää lannistuko vaan jatkakaa lajittelua.

Karjalasta lähdettäessä nunnille sanottiin, että ottakaa mukaanne viiden päivän ruokavarat.

Kollegat kävivät vierailulla ja kehuivat, että onpa hyväkuntoisia asuntoja.

Kirjailija muistaa esikoisromaaninsa julkistamisen jälkeen ihmetelleensä, että ahaa, kirjahan on myös tuote [eikä vain taideteos].

”Hän kysyi, että saako täältä kahvia” – että ja kysymyslause

• Kysymysmuotoiset että-lauseet ovat suoran ja epäsuoran esityksen sekamuotona tavallisia tyyliltään rennossa referoinnissa, mutta niiden käyttö pyrkii yleistymään referoinnin rajan ylikin.

Kun kerrotaan jonkun kysyneen, ihmetelleen tai epäilleen jotakin, voidaan tyyliltään rennossa referoinnissa käyttää kysymysmuotoista että-lausetta, joka ikään kuin vie lukijan alkuperäisen puhetilanteen äärelle. Tällainen on melko tavallista varsinkin lehtiteksteissä. Että selventää epäsuoran kysymyslauseen alussa sitä, että kysymyslause on lainausta:

Rennossa tyylissä

Tiedotustilaisuudessa kysyttiin Duisenbergiltä, että olisiko euron vahvistuminen jo syönyt koronlaskun vaikutukset.

Vrt. tyyliltään neutraali epäsuora esitys: Tiedotustilaisuudessa kysyttiin Duisenbergiltä, olisiko euron vahvistuminen jo syönyt koronlaskun vaikutukset.

Toimittajakunnassakin ihmeteltiin, että mistäs nyt tuulee, kun pääministeri hymyilee. (sanomalehden pääkirjoitus)

Rennommassa asiatyylissä käytetäänkin tätä että-sanan ja kysymyksen sisältävää ilmausta joskus erityisesti silloin, kun päälauseen verbi-ilmaus tarkoittaa kysymistä, epäilyä tai ihmettelyä ja alisteisella kysymyslauseella voi olettaa olleen alkuperäisessä – tai kuvitellussa – tilanteessa kysymyksen tehtävä. Runsaasti, saati maneerimaisesti tätäkään ilmaustyyppiä ei pidä käyttää.

Jos teksti pyrkii olemaan neutraalin asiatyylinen, kuten seuraavassa esimerkissä, yhdenkin että onko -rakenteen mukanaan tuoma tunnesävy saattaa synnyttää liian arkisen vaikutelman. Niin voi käydä, vaikka päälause olisi kysyvä ja lainattu kysymys olisi alkuperäisessä tilanteessa ollut kysymyksen tehtävässä:

Liian arkinen vaikutelma

Toimikunnassa tiedusteltiin, että onko tavoitteena käydä tasevastaavakeskustelut tämän vuoden aikana. (pöytäkirja)

Neutraalissa asiatyylissä: Toimikunnassa tiedusteltiin, onko tavoitteena käydä tasevastaavakeskustelut tämän vuoden aikana.

• Jos päälauseen verbi ei ole kysyvä, epäilevä tai ihmettelevä, kokonaisuus että-sanoineen ja kysymyslauseineen on edellisiäkin arkisempi. Näin on esimerkiksi seuraavien ajattelua, sanomista tai odottamista tarkoittavien verbien yhteydessä:

Arkinen tyyli

Ei tässä voi muuta sanoa kuin että miksi näitä ihmisiä pitää vielä kiusata.

Sehän linjaa tällä hetkellä varsin pitkälle sen, että kenelle potilaista korvauksia maksetaan ja kenelle ei.

Kirsti Rautiainen seisoo tutun tiskinsä vierellä ja odottaa, että tuleeko sitä oikeaa vastausta [tietokilpailukysymykseen].

Vielä vähemmän kysyviä tai ihmetteleviä ovat seuraavien esimerkkien päälauseet. Esimerkeissä ei myöskään ole kyse siitä, että alkuperäisessä tilanteessa joku olisi kysynyt tai ihmetellyt jotain. Ilmaukset ovatkin tyyliltään hyvin arkisia:

Arkinen tyyli

Voit itse päättää, että mitä haluat muille kertoa.

– Vrt. neutraali: Voit itse päättää, mitä haluat muille kertoa.

Kertokaa nyt, että kuka sen kisan voitti.

En muista, että milloin olisin kokeillut viimeksi vastaavaa temppua.

Tiesitkö?

Aiemmin ohje on ollut ehdoton: että-sanaa ei käytetä epäsuoran kysymyslauseen alussa. Tyylivaihteluun ei siis ole otettu kantaa. Myöskään tässä esitetyn ohjeen mukaan neutraalissa asiatyylissä ei että-sanaa käytetä tuossa yhteydessä.

Lisätietoa toisessa ohjeessa

Asiasanat

Anna palautetta tästä ohjeesta