Taivutustyyppejä: kauniiden, tiiviiden

Jos adjektiivin perusmuodon lopussa on -is, taivutusmuodot ovat seuraavanlaisia:

Yksikkö: kaunis, kauniin, kaunista, kauniille, kauniista, kauniiseen

Monikko: kauniit, kauniiden, kauniita, kauniille, kauniista, kauniisiin (~ kauniihin)

Muutamat taivutusmuodot ovat yksikössä ja monikossa siis samannäköisiä:

Yksikkö: tässä tiivissä purkissa, jäähyväiset kauniille kesälle

Monikko: näissä tiiviissä purkeissa, jäähyväiset kauniille kesille

Näiden adjektiivien monikkomuodoissa ei siis ole e:tä (ei: ”tiiveissä”, ”kauneille”). Tällaisia -is-loppuisia adjektiiveja on vain kourallinen (substantiivejakin lähinnä seuraavat: kauris, nauris, ruumis ja saalis).

Taulukko: -is-loppuisten adjektiivien monikkomuotoja

	Monikon partitiivi (monia x:iä)	Monikon genetiivi (monien x:ien)	Monikon illatiivi (moniin x:iin)
altis	alttiita	alttiiden ~ alttiitten	alttiisiin (~ alttiihin)
aulis	auliita	auliiden ~ auliitten	auliisiin (~ auliihin)
kallis	kalliita	kalliiden ~ kalliitten	kalliisiin (~ kalliihin)
kaunis	kauniita	kauniiden ~ kauniitten	kauniisiin (~ kauniihin)
raitis	raittiita	raittiiden ~ raittiitten	raittiisiin (~ raittiihin)
tiivis	tiiviitä	tiiviiden ~ tiiviitten	tiiviisiin (~ tiiviihin)
tyyris (arkinen)	tyyriitä	tyyriiden ~ tyyritten	tyyriisiin (~ tyyriihin)
valmis	valmiita	valmiiden ~ valmiitten	valmiisiin (~ valmiihin)

kallis, kalliimpi, kallein
kaunis, kauniimpi, kaunein

Ominaisuudennimet kauneus, raittius

-is-loppuisista adjektiiveista muodostetaan substantiivi (ns.  ominaisuudennimi) joko -eus-loppuisena tai -ius-loppuisena:

kaunis → kauneus
kallis → kalleus

altis → alttius
aulis → aulius
raitis → raittius
valmis → valmius

Sanasta tiivis molemmat vaihtoehdot ovat yleiskielessäkin mahdollisia:

tiivis → tiiviys ~ tiiveys