Taivutustyyppejä: kaunis, kauniiden, tiivis, tiiviiden

Jos adjektiivin perusmuodon lopussa on -is, taivutusmuodot ovat seuraavanlaisia:

Yksikkö: kaunis, kauniin, kaunista, kauniista
Monikko: kauniit, kauniiden, kauniita, kauniista

Yksikkö: altis, alttiin, altista, alttiista
Monikko: alttiit, alttiiden, alttiita, alttiista

Yksikkö: tiivis, tiiviin, tiivistä, tiiviistä
Monikko: tiiviit, tiiviiden, tiiviitä, tiiviistä

Muutamat taivutusmuodot ovat yksikössä ja monikossa siis samannäköisiä:

Yksikkö	Monikko
tässä tiiviissä purkissa	näissä tiiviissä purkeissa
laulu kauniille kesälle	laulu kauniille maisemille

Näiden adjektiivien monikkomuodoissa ei siis ole e:tä (ei: ”tiiveissä”, ”kauneille”).

Tällaisia -is-loppuisia adjektiiveja on vain kourallinen:

	Monikon partitiivi (monia x:iä)	Monikon genetiivi (monien x:ien)	Monikon illatiivi (moniin x:iin)
altis	alttiita	alttiiden ~ alttiitten	alttiisiin (~ alttiihin)
aulis	auliita	auliiden ~ auliitten	auliisiin (~ auliihin)
kallis	kalliita	kalliiden ~ kalliitten	kalliisiin (~ kalliihin)
kaunis	kauniita	kauniiden ~ kauniitten	kauniisiin (~ kauniihin)
raitis	raittiita	raittiiden ~ raittiitten	raittiisiin (~ raittiihin)
tiivis	tiiviitä	tiiviiden ~ tiiviitten	tiiviisiin (~ tiiviihin)
tyyris (arkinen)	tyyriitä	tyyriiden ~ tyyritten	tyyriisiin (~ tyyriihin)
valmis	valmiita	valmiiden ~ valmiitten	valmiisiin (~ valmiihin)

kallis, kalliimpi, kallein
kaunis, kauniimpi, kaunein