Viron kielessä konsonantit b,d ja g ääntyvät soinnittomina, siis kuten suomen p, t ja k:
Herbert [herpert]
Indrek [intrek]
Georg [keork]
Sen sijaan konsonantit p, t ja k ääntyvät lähes yhtä pitkinä kuin suomen kaksoiskonsonantit pp, tt ja kk:
Otepää [otteppää]
Erki [erkki]
Viron keskivokaali õ (o-kirjain, jonka päällä on aaltoviiva) äännetään pitämällä huulet e-asennossa ja kieli u-asennossa. Toisin sanoen äännetään u pyöristämättä huulia.
Viron vokaali ü ääntyy asussa [y]. Sen sijaan jos virossa kirjoitetaan y, se äännetään asussa [i].
Ohjeen osat ovat
Viroa äännetään osin hyvin samalla tavalla kuin suomea. Yksittäisiä sanoja äännettäessä pääpaino on suomen kielen tapaan ensimmäisellä tavulla. Kirjoituksen ja ääntämisen eroja on muutamassa konsonantissa. Virossa on myös yksi vokaali (õ), jota ei ole suomessa.
Viron kielen b, d ja g ääntyvät soinnittomina kuten suomen p, t ja k, vaikkakin yleensä hiukan heikompina:
Uibopuu [uipopuu]
Kaljulaid [kaljulait]
Barbarus [parparus]
Herbert [herpert]
Koidula [koitula]
Indrek [intrek]
Edasi-lehti [etasi]
Vabaduse väljak [vapatuse väljak] (aukio Tallinnassa) Gailit [kailit]
Georg [keork]
Helga [helka]
Edgar [etkar]
Mägiste [mäkiste]
Leigarid [leikarit] (tanhuryhmä)
Myös n:ää seuraava g äännetään k:na (eikä äng-äänteenä kuten suomessa):
Inge [inke]
Kangro [kankro]
Langemets [lankemets]
Sang [sank]
Viron soinnittomat konsonantit p, t ja k äännetään varsin pitkinä, melkein kuin suomen pp, tt ja kk:
Tapa (sukunimi) [tappa]
Lepo (etunimi) [leppo]
Semper [sempper]Ratas [rattas]
Rüütel [ryyttel]
Vetemaa [vettemaa]
Otepää [otteppää]Erki [erkki]
Merike [merikke]
Vikerkaar [vikkerkaar]
Konsonanttien pidentyminen ei kuitenkaan koske soinnittoman konsonantin (tavallisesti h tai s) viereisiä p, t, k -konsonantteja. Ne äännetään niin kuin kirjoitetaan:
Kotkas [kotkas]
Viitso [viitso]
Juhkam [juhkam]
Veske [veske]
Ariste [ariste]
Jos virolaisessa nimessä on pp, tt tai kk, ne äännetään hiukan pitempinä kuin vastaavat suomalaiset kaksoiskonsonantit. Hiukan liioitellen voisi ääntämisohjeeseen merkitä kolme p, t, k -kirjainta, mutta väärinkäsityksiä tuskin syntyy, vaikka ne lausuttaisiin aivan kuten ne kirjoitetaankin.
Mikko [mikkko]
Leppik [lepppik]
Kippar [kipppar]
Liudennus on samantapainen kuin suomen itämurteissa. Suomalaiset murrepakinoitsijat osoittavat sitä usein j:llä, esimerkiksi “Susj tulj ja purj” (’susi tuli ja puri’).
Virossa konsonantit t, d, n, l ja s liudentuvat, jos niitä seuraa (tai kielen aikaisemmassa vaiheessa on seurannut) i tai j. Liudennusta ei merkitä kirjoituksessa, mutta ääntämisessä sen pois jääminen voi joissakin tapauksissa muuttaa sanan merkitystä. Esimerkiksi pal(j)k tarkoittaa ’palkkia’ mutta ilman liudennusta palk ’palkkaa’.
Parhaiten liudentaminen onnistuu, kun yrittää ääntää liudentuvan konsonantin ja j:n samanaikaisesti:
Madis [matjis]
Pall [palj]
Püss [pysj]
Kross [krosj]
Viron keskivokaali õ (o-kirjain, jonka päällä on aaltoviiva) äännetään pitämällä huulet e-asennossa ja kieli u-asennossa. Toisin sanoen äännetään u pyöristämättä huulia.
Tõnu
Õim
Põltsamaa
Õhtuleht
Võru
Õnnepalu
Viron vokaali ü äännetään asussa [y]. Sen sijaan jos virossa kirjoitetaan y, se luetaan asussa [i]:
Lydia Koidula [liitia koitula]
Pühajärv [pyhajärv]
Jüri [jyri]