Suomen paikannimet erikielisissä teksteissä
Ohje lyhyesti
Suomen kielessä ja sen lähisukukielissä käytetään Suomen paikannimistä suomenkielisiä nimiä. Ruotsin kielessä ja muissa skandinaavisissa kielissä käytetään ruotsinkielisiä nimiä ja saamen kielissä saamenkielisiä nimiä.
Muissa kielissä käytetään yksikielisistä alueista niiden virallisen kielen mukaisia nimiä ja kaksikielisistä alueista alueen enemmistökielen mukaisia nimiä. Käyttäjäkielessä voi paikalle olla vakiintunut myös muu nimi; silloin käytetään tätä nimeä.
Koko ohje
Suomen kielen lautakunta antoi vuonna 1997 yhdessä ruotsin kielen lautakunnan kanssa suosituksen siitä, miten Suomen paikannimiä käytetään erikielisissä teksteissä.
- Suomen kielessä käytetään suomenkielisiä paikannimiä, ruotsin kielessä ruotsinkielisiä ja saamen kielissä saamenkielisiä.
- Suomen lähisukukielissä käytetään suomenkielisiä nimiä.
- Skandinaavisissa kielissä käytetään ruotsinkielisiä nimiä, ellei kyseisissä kielissä ole paikalle vakiintunut muuta nimeä. Suomen kuntien ruotsinkielisissä nimissä on virallisesti vahvistettujen lisäksi joukko vanhastaan käytössä olleita, epävirallisia nimiä. Virallisissa yhteyksissä käytetään luonnollisesti vain virallisia nimiä. Muulloin ja erityisesti historiallisissa yhteyksissä voidaan käyttää vanhastaan tunnettuja nimiä, esimerkiksi Vemo (Vehmaa) ja Virmo (Mynämäki).
- Kaikissa muissa kielissä käytetään yksikielisistä alueista niiden virallisen kielen mukaisia nimiä (esim. Iisalmi, Mariehamn), kaksikielisistä alueista kyseisten alueiden enemmistökielisiä nimiä (esim. Helsinki, Turku, Kirkkonummi, Vaasa; Jakobstad, Nykarleby, Pargas, Ekenäs), ellei käyttäjäkielissä ole paikalle vakiintunut muuta nimeä.
Suositus koskee julkista, hallinnollista nimistöä, esimerkiksi kaupunkien ja kuntien nimiä, kaava- ja haja-asutusalueiden katujen ja teiden nimiä sekä voimassa olevia maakuntien nimiä.
Asiasanat:
alueiden nimetenemmistökielierisnimethallinnon kielihallinnon nimethallintoalueiden nimetkaavanimetkunnannimetnimetvirkakieli