Siirry sisältöön

Verbin persoonamuoto: tai- ja vai-sanat ja eri persoonat (minä tai hän lähden, lähtee vai lähdemme?)

Ohje lyhyesti

Kun lauseen tekijää tms. tarkoittavana subjektina on minä tai sinä -tyyppinen eri persoonat sisältävä tai-ilmaus, verbin muodon valitsemiseen ei ole selvää sääntöä. Usein kannattaa mieluummin toistaa verbi kuin käyttää muotoa, joka on verbiä lähimpänä olevan persoonan mukainen:

Joko mies on tai minä olen kotona vauvan kanssa. (verbi toistettuna)

Joko mies tai minä olen kotona vauvan kanssa. (verbiä lähimmän persoonan mukainen muoto)

Yleensä parasta on muotoilla ilmaus toisin, esim. Jompikumpi meistä on kotona vauvan kanssa, joko mieheni tai minä.

Ohjeen osat ovat seuraavat:

Koko ohje

Joko minä tai se toinen

• Kun joko–tai- tai tai-ilmauksessa (merkityksessä ’joko–tai’) yhdistetään kaksi eri subjektipersoonaa (esim. minä, se toinen), yhteisen verbimuodon valinta jommankumman persoonan hyväksi ja toisen kustannuksella tuottaa aina muotoristiriidan (vrt. minä olen, se toinen on). Selvää ohjetta muodon valitsemiseksi ei voikaan esittää. Usein yhteisenä verbimuotona käytetään verbiä lähimpänä sijaitsevan persoonan muotoa:

Kaikki sanat ovat jääneet kaikumaan tyhjille seinille siinä vaiheessa, kun joko minä tai se toinen on päättänyt lähteä.

Muun ajan joko mies tai minä olen kotona vauvan kanssa.

Tämä on periaatteessa mahdollinen ilmaisutapa. Muodon epätasapainosta eli persoonaristiriidasta huolimatta kokonaisuuden voi yleensä vaivatta ymmärtää. Ilmauksen saa muodoltaan tasapainoiseksi toistamalla verbin molemmissa persoonissa erikseen:

– – siinä vaiheessa, kun joko minä olen tai se toinen on päättänyt lähteä. (tai: – – joko minä olen päättänyt tai se toinen on päättänyt lähteä.)

Muun ajan joko mies on tai minä olen kotona vauvan kanssa.　

• Myös silloin kun verbi on tai-sanalla yhdistettyjen subjektien edellä, on vain jommankumman persoonan mukaan taipuva verbi periaatteessa mahdollinen:

Kotona on illalla aina joko mies tai minä.

Rinnastuksen kokonaisuuden näkökulmasta toispuoleisuus on kuitenkin jossain määrin häiritsevää. Vaihtoehtona tässäkin on toistaa verbimuodot persoonittain, jolloin kokonaisuus on kyllä muodoltaan tasapainoinen mutta pituutensa vuoksi jäykähkö. Usein parhaan lopputuloksen tuottaa virkkeen toisenlainen muotoilu:

Seuraava uhri voit olla joko sinä tai joku perheestäsi.

– Vrt. muodoltaan tasapainoisempi: Seuraava uhri voit olla sinä tai se voi olla joku perheestäsi.

– Toisella tavalla muotoiltuna: Seuraava uhri voi olla kuka vain: myös sinä tai joku perheestäsi.

Jos jokaisella meistä on 50 %:n todennäköisyys mielenterveyden järkkymiseen, se merkitsee sitä, että se olet joko sinä tai minä.

– Vrt. muodoltaan tasapainoisempi: – – se olet joko sinä tai se olen minä.

– Toisella tavalla muotoiltuna: – – se merkitsee sitä, että se on jompikumpi meistä.

Joskus verbiä näkee tällaisissa olla-verbin sisältävissä lauseissa taivutettavan myös lauseen alussa olevan 3. persoonan mukaan, joka siis tällöin hahmottuu subjektiksi:

Sinun on nyt vain pakko valita: se on joko minä tai se toinen.

Puhtaasti rakenteen kannalta tällainen on mahdollista, mutta verbin ja pronominien persoonaristiriitojen vuoksi ei suositeltavaa. Verbin toistaminen tuottaa muodoltaan ristiriidattoman vaihtoehdon, mutta usein tyylikkäämpää on muotoilla ilmaus toisin:

Sinun on nyt vain pakko valita: se olen joko minä tai se on se toinen. (verbin toisto)

Sinun on vain pakko valita jompikumpi: joko minä tai se toinen. (toinen muotoilu)

Minä tai sinä

Joskus tai-ilmauksen merkityksenä ei olekaan poissulkeva ’joko–tai’ vaan pikemminkin 'yhdentekevää kumpi, vaikkapa molemmat'. Tällöinkin tai ohjaa ajattelemaan mainittuja valinnan näkökulmasta – toisin kuin rinnakkain asetteleva ja-ilmaus. Seuraavassa on tämän merkityksen havainnollistamiseksi ensin tai-ilmaus, joka ei ole tekijää tms. tarkoittavana subjektina:

Vie tuliaisiksi pitsiä tai värikästä lasia. (’kumpikaan mainittu vaihtoehto ei sulje toista pois; myös molemmat voivat tulla kysymykseen’)

Jos tällainen ’yhdentekevää kumpi, vaikkapa molemmat’ -merkityksinen ilmaus on lauseessa subjektina, voi verbi olla monikossa, kun rinnastettuna on kaksi eri persoonaa, esimerkiksi minä tai sinä, sinä tai lapsesi. Tällöinkin verbi mukautuu rinnastettavista vahvimpaan persoonaan, ts. minä tai sinä sammutamme, sinä tai lapsesi hoidatte (persoonien keskinäisistä vahvuussuhteista ks. ohjetta Verbin persoonamuoto: ja-sana ja eri persoonat kohdasta Lisätietoa toisessa ohjeessa):

Se, jos minä tai sinä sammutamme valot aina kun poistumme huoneesta, ei vaikuta mihinkään.

Koira on aggressiivinen silloinkin, kun minä tai mieheni olemme lähdössä kotoa.

Joskus kyllä näkee käytettävän verbiä, jota on taivutettu lähimmän subjektin persoonan mukaan. Vaikka kokonaisuus on ymmärrettävä, se ei ole muodoltaan tasapainoinen. Vahvemman persoonan mukainen monikko on siis selvin ja siksi suositeltavin vaihtoehto:

Jos pidät oppitunnin, jonka sinä tai kollegasi ovat jo aiemmin pitäneet, saattaa tuntua houkuttelevalta toteuttaa tunti samalla tavalla.

– Selvemmin: Jos pidät oppitunnin, jonka sinä tai kollegasi olette jo pitäneet, – –.

Tällaisissakin tapauksissa on usein mahdollista toistaa verbi kunkin persoonan yhteydessä erikseen, esim. – – oppitunnin, jonka sinä olet pitänyt tai kollegasi ovat pitäneet.

Minä vai sinä?

• Konjunktiota vai käytetään vaihtoehtoa ilmaisevissa kysymyksissä:

Kumpi voitti: Suomi vai Ruotsi?

Voittiko tällä kertaa Suomi vai Ruotsi?

Kun vai-kysymyksessä on eri subjektipersoonat, niiden yhteistä verbiä näkee usein taivutettavan lähimmän persoonan mukaisesti. Tästä syntyy persoonien ristiriita. Vaihtoehtona lyhyissä lauseissa on toistaa verbi, mutta pitemmissä ilmausta kannattaa usein muokata enemmänkin:

Maksatko sinä vai minä?

– Selvemmin: Maksatko sinä vai maksanko minä? ~ Kumpi maksaa: minä vai sinä?

Voit myös joustavasti päättää itse, maksatko sinä vai vastaanottaja maksumääräyksestä aiheutuvat kulut.

– Selvemmin: Voit myös joustavasti päättää itse, maksatko sinä vai maksaako vastaanottaja – –. ~ Voit myös joustavasti päättää itse, kumpi maksaa kulut: sinä vai vastaanottaja.

Tarvitsenko minä vai mieheni ammattiauttajaa?

– Selvemmin: Tarvitsenko minä vai tarvitseeko mieheni ammattiauttajaa? ~ Kumpi meistä tarvitsee ammattiauttajaa: minä vai mieheni?

Tiedän myös, että on tullut aika tehdä ratkaisu, hallitseeko kotiani tavara vai minä.

– Selvemmin: – – on aika tehdä ratkaisu, hallitseeko kotiani tavara vai hallitsenko sitä minä. ~ kumpi hallitsee kotiani: tavara vai minä.

• Yksinkertaista muotosuositusta epäparisista tai- ja vai-rinnastuksista ei voi esittää. Kaiken kaikkiaan eri persoonia edustavien subjektien yhteisen verbin muotoa miettiessä kannattaa muistaa, että vaikka lause olisi kokonaisuutena ymmärrettävä, se voi muodon epätasapainon eli persoona- tai lukuristiriitojen takia suotta kiinnittää lukijan huomiota muotoseikkoihin sisällön sijaan.

Joskus siis saman verbin esittäminen erikseen kuhunkin persoonaan sopivassa muodossa eli selvä toisteisuus voi olla vähemmän häiritsevää kuin persoonaristiriidoista syntyvä epätasapaino. Toisaalta toisto voi synnyttää jäykkyyttä.

Yhteen ilmaisutapaan ei kuitenkaan tarvitse jumiutua, vaan virkkeen voi rakentaa toisella tavalla.

Lisätietoa toisessa ohjeessa

Verbin persoonamuoto
Verbin persoonamuoto: ja-sana ja eri persoonat (minä ja hän olemme)
Verbi yksikössä tai monikossa
Konjunktiot: tai, vai

Asiasanat

Anna palautetta tästä ohjeesta