Siirry sisältöön

Taivutustyyppejä: rosvouksen ja rosvouden

Ohje lyhyesti

Substantiivista (kuten rosvo) ja verbistä (rosvota) muodostetut -us-loppuiset sanat voivat joskus olla perusmuodoltaan samanlaiset: rosvous. Erilähtöiset sanat kuitenkin taipuvat eri tavoin:

rosvo → rosvous (ominaisuudennimi): rosvouden, rosvoutta

rosvota → rosvous (teonnimi): rosvouksen, rosvousta

Koko ohje

• Adjektiiveista (kuten kallis, vanha, onnellinen) ja substantiiveista (kuten henkilö, ehdokas, varas) muodostetaan -us/-ys-loppuisia substantiiveja:

kalleus, vanhuus, onnellisuus
henkilöys, ehdokkuus, varkaus

Niitä kutsutaan kieliopissa ominaisuudennimiksi. Niillä on omanlaisensa taivutus.

Taulukko: Ominaisuudennimet eli kalleus-tyyppiset sanat

YksikköMonikko
kalleuskalleuden, kalleutta, kalleuteenkalleudet, kalleuksien, kalleuksia, kalleuksiin
ehdokkuusehdokkuuden, ehdokkuutta, ehdokkuuteenehdokkuudet, ehdokkuuksien, ehdokkuuksia, ehdokkuuksiin

• Verbeistäkin tehdään -us/-ys-loppuisia sanoja:

aerobikkaus, asennus, ehdotus
kunnioitus, keräys, laukaus
lähetys, ryntäys, vastaus

Tällaisia sanoja kutsutaan kieliopissa teonnimiksi tai teon tuloksen nimiksi. Ne taipuvat osin eri tavalla kuin kalleus-tyyppiset ominaisuudennimet.

Taulukko: Teonnimet eli ehdotus-tyyppiset sanat

YksikköMonikko
ehdotusehdotuksen, ehdotusta, ehdotukseenehdotukset, ehdotuksien ~ ehdotusten, ehdotuksia, ehdotuksiin
keräyskeräyksen, keräystä, keräykseenkeräykset, keräyksien ~ keräysten, keräyksiä, keräyksiin

• Substantiivista ja verbistä muodostetut -us-loppuiset sanat voivat joskus olla perusmuodoltaan samanlaiset. Tällainen tapaus on esimerkiksi rosvous, joka voi olla joko substantiivista rosvo muodostettu ominaisuudennimi tai verbistä muodostettu teonnimi:

Rosvous: rosvouden ja rosvouksen

rosvorosvous (ominaisuudennimi): rosvouden, rosvoutta

rosvotarosvous (teonnimi): rosvouksen, rosvousta

 Käytännössä sanojen ero on vähäinen tai jopa olematon:

Dokumentti tutkii merirosvouden nykypäivää.

Valtiot puivat merirosvouksen ehkäisyä.

Tiesitkö?

Parhautta, mahtavuutta

Eräistä adjektiiveista muodostettuja ominaisuudennimiä käytetään arkisessa tai leikillisessä tyylissä joskus myös niin, että kyseinen laatu tai ominaisuus (paras, mahtava) on tavallaan korosteisesti aineellistettu, esineellistetty (parhaus, mahtavuus). Tavallisesti kyseinen ilmaus on mitä-kysymykseen vastaavassa partitiivissa: parhautta, mahtavuutta. Kokonaisuus on tarkoituksellisen tunteikas.

  • Ilta ystävien kanssa – ihan parhautta!

    Mahtavuutta: sain liput Hectorin konserttiin!

Lisätietoa toisessa ohjeessa

Asiasanat

Anna palautetta tästä ohjeesta