Sanajärjestys: suora ja käänteinen sanajärjestys
Ohje lyhyesti
Päälauseen alussa voi olla käänteinen sanajärjestys, kun päälause on esimerkiksi jos-lauseen perässä. Tällöin verbi (saattaa) on siis ennen subjektia (se):
Jos tulos on tänä vuonna positiivinen, saattaa se ensi vuonna muuttua huonommaksi.
Toiseksi sanajärjestys voi olla käänteinen johtolauseessa, joka on lainauksen jäljessä:
Kuka putosi kisasta, kysyi toimittaja.
Käänteinen sanajärjestys on tyylivaihtoehto suoralle sanajärjestykselle (se saattaa, toimittaja kysyi) myös yleiskielisessä asiatekstissä.
Ohjeen osat ovat seuraavat:
Koko ohje
Mitä ovat käänteinen ja suora sanajärjestys?
• Sanajärjestykseltään tavallisessa väitelauseessa predikaattiverbi (iski, ruskistetaan, oli) on subjektin (Aho) jäljessä, passiivilauseessa objektin (sipuli) jäljessä ja omistuslauseessa omistajaa tarkoittavan sanan (naapurilla) jäljessä:
Aho iski voittomaalin.
Sipuli ruskistetaan oliiviöljyssä.
Naapurilla oli uusi koira.
Tällaista sanajärjestystä kutsutaan suoraksi. Tästä järjestys voi poiketa monin tavoin. Esimerkiksi edellä mainitut lauseenalkuiset ilmaukset voivat olla korostussyistä verbin jäljessä:
Voittomaalin iski Aho [eikä joku muu].
Oliiviöljyssä ruskistetaan sipuli [eikä jotain muuta].
Vatsavaivoja oli lapsella [eikä jollakulla muulla].
• Varsinaisesti käänteiseksi sanotaan sellaista sanajärjestystä, jossa kahden lauseen liitoksessa on päälauseen alussa verbi. Tavallisesti päälause on tällöin sivulauseen tai lainauksen jäljessä:
Jos hän oikein yrittää, on hänellä hyvät mahdollisuudet selvitä.
Kovat oli juhlat, totesi ministeri.
Lisäksi käänteistä sanajärjestystä esiintyy joskus lauseissa, joiden alussa on mm. paikan tai ajan ilmaus:
Täällä viihtyy koko perhe! (mainoksesta)
Aikoinaan käänteistä sanajärjestystä pidettiin kartettavana ruotsin vaikutuksena, mikä johti joskus mekaaniseen suoran sanajärjestyksen suosimiseen. Käänteisellä sanajärjestyksellä on kuitenkin pohjaa myös suomen murteissa. Sananparsissakin johtolauseen käänteinen sanajärjestys on tavallista:
”Pitkä mies”, sanoi entinen likka, kun telefoonitolppaa halasi.
Johtolause lainauksen jäljessä
• Kun johtolause (ministeri totesi, totesi ministeri) on lainauksen eli sitaatin jäljessä, sen sanajärjestykseen vaikuttavat monet tekijät. Lyhyissä ilmauksissa predikaattiverbin ja puhujaan viittavan subjektin järjestys voi vaihdella melko vapaasti etenkin silloin, kun puhuja on (ainakin) tekstiyhteydestä tuttu:
Suora sanajärjestys
”Tästä on hyvä jatkaa”, ministeri totesi.
Käänteinen sanajärjestys
”Eteenpäin on mentävä”, totesi ministeri.
• Verbi on kuitenkin yleensä ennen puhujaa tarkoittavaa ilmausta silloin, kun puhuja esitetään pitkin tittelein tms. luonnehdinnoin. Kokonaisuus hahmottuu näin helpommin, kun verbi on ennen pitkää määritteellistä substantiivi-ilmausta. Tarkka titteli tai muu täsmennys on asiatekstin johtolauseessa tarpeen yleensä silloin, kun henkilö mainitaan tekstissä ensimmäisen kerran:
Käänteinen sanajärjestys
”Pelkkä orkesterissa soittaminen ei riitä”, ohjeistaa kuppilaan pelmahtanut Tapiola Sinfoniettan toinen konserttimestari Jukka Rantamäki.
”Meidän asunnossamme ei koskaan ennen ole ollut näin siistiä ja pölytöntä”, hämmästelee kolmen pienen lapsen isä NN.
Suora sanajärjestys
– Olen keskustellut eri ratkaisumahdollisuuksista kollegojen ja tuttavien kanssa, oppimateriaalista vastaava NN sanoo.
Ensimmäisen maininnan jälkeen ei koko pitkää titteliä enää sitaattien yhteydessä yleensä käytetä, vaan puhujaan viitataan joko nimellä tai karsitulla tittelillä. Tällöin on usein makuasia, käyttääkö suoraa vai käänteistä sanajärjestystä: NN toteaa tai toteaa NN.
• Pelkän pronominiviittauksen yhteydessä tavallisin on kuitenkin suora sanajärjestys: hän toteaa. Päinvastaisessa järjestyksessä (toteaa hän) pronomini on uuden tiedon paikalla; se voi joskus saada tahatonta painoarvoa:
Antonille aika Saksassa on opettanut niin paljon muutakin kuin vain kielitaitoa: ”Olen oppimassa uusia asioita toimintaprosesseista, tuotteista ja ohjelmistoista – ja tietenkin tapaan myös uusia ihmisiä”, kertoo hän.
Päälause sivulauseen jäljessä
Kun päälause on sivulauseen jäljessä, siinä voi olla joko suora (arpa ratkaisee) tai käänteinen sanajärjestys (ratkaisee arpa). Käänteisessä sanajärjestyksessä verbiä seuraava subjekti (arpa) on ikään kuin uuden tiedon paikalla. Tällöin myös verbin ilmaisema tekeminen tms. korostuu, koska verbikään ei ole tavanomaisella paikallaan. Silti sanajärjestys sopii tyylikeinona neutraaliksikin tarkoitettuun tekstiin.
Käänteinen sanajärjestys
Jos äänet menevät tasan, ratkaisee arpa.
Kun yritys ryhtyy maksamaan säännöllisesti palkkoja, täytyy sen ilmoittautua työnantajarekisteriin.
Jos ampiaisen pistoja on useita, voivat oireet vaatia kiireellistä apua.
Kuten alussa huomautettiin, ovat kaikki vanhoissa käsitöissä säilyneet reikäompelumallit edelleen käyttökelpoisia.
Suora sanajärjestys
Jos vaaleissa tulee tasatulos, arpa ratkaisee tuloksen.
Jotta musiikista voi kiinnostua, sen täytyy jollain lailla koskettaa.
Vaikka soittajat soolon aikana improvisoivat, he kuitenkin noudattavat soittamansa kappaleen rakennetta.
Joskus sivulauseen perässä olevaa päälauseen verbiä seuraa pronomini (onnistui hän). Sinänsä pronomini viittaa tuttuun, jo puheena olleeseen tai tilanteesta pääteltävään tekijään, mutta verbin jäljessä se saa korosteisen aseman. Tyylikeinona tällainen järjestys tuo tekstiin rytmillistä vaihtelua.
Vasta ensimmäistä kauttaan judoa harjoitteleva Ojala otteli alle 73 kilon painoluokassa. Vaikka jännitys oli ensikertalaiselle melkoinen, onnistui hän rikkomaan jännityksensä.
Muut aineet lisätään, ja kastike sekoitetaan tasaiseksi. Jos kastiketta käytetään salaatinlehtien kanssa, lisätään se salaattiin vasta ruokailtaessa.
Niin-sanasta päälauseen alussa ks. Lisätietoa toisessa ohjeessa.
Lauseen alussa paikan tai ajan ilmaus
Lauseen alussa voi joskus verbin edellä olla ajan ilmaus (illalla, viime vuosina) tai paikan ilmaus (täällä, Suomessa, näillä alueilla), vaikka lausetyypin tavallinen sanajärjestys olisikin toinen:
Täällä viihtyy koko perhe! (mainos)
Tällaisessa käänteisen sanajärjestyksen sisältävässä lauseessa uuden tiedon paikalla lopussa onkin subjekti koko perhe.
Joskus järjestykseen vaikuttaa ilmausten pituus tai raskaus: ensin esitetään lyhyempi, kevyempi ja sen jälkeen pitempi ja raskaampi ilmaus. Esimerkiksi seuraavissa tapauksissa subjektitekijän edellä on olla-verbin muoto (olivat, oli):
Jo 1860-luvun lopussa olivat pohjoismaiset taiteilijat alkaneet hakeutua Pariisiin Saksan tavanomaisten koulutuskeskusten sijasta.
Tämä oli aikaa, jolloin suomalainen käsityökirjallisuus oli hyvin vähäistä. Vuosisadan alkupuolen mallikokoelmia lukuun ottamatta oli melkein kaikki saatavissa oleva käsityökirjallisuus ulkomaista tai käännöksiä niistä.
Silloin kun käänteinen sanajärjestys rikkoisi tutusta uuteen etenemisen periaatetta, suora sanajärjestys on helpompi ymmärtää:
(Edellä ollut puhetta Ruotsinpyhtään historiasta.) 1.1.2010 liitettiin Ruotsinpyhtään kunta uuteen Loviisan kaupunkiin.
– Vrt. suora sanajärjestys on helpompi ymmärtää: 1.1.2010 Ruotsinpyhtään kunta liitettiin uuteen Loviisan kaupunkiin.
(Varsinaisissa esittelylauseissa, kuten Parkkipaikalla on fasaani, ei ole käänteistä sanajärjestystä, vaan lauseenalkuinen paikanilmaus kuuluu kyseiseen lausetyyppiin, ks. esittelylauseista Lisätietoa toisessa ohjeessa.)
Lisätietoa toisessa ohjeessa
Asiasanat
- adverbiaali
- ajanilmaukset
- alistuskonjunktiot
- johtolauseet
- käänteinen sanajärjestys
- lainaaminen
- murteet
- paikanilmaukset
- predikaatti
- päälause
- sanajärjestys
- sivulause
- subjekti
- tyyli
- verbit
- väitelause
Anna palautetta tästä ohjeesta
Jaa sivu