Siirry sisältöön

Pronominit: pronominimainen oma

Ohje lyhyesti

Sana oma ilmaisee omistus- tai kuuluvuussuhdetta. Se on pronominimainen adjektiivi, joka esiintyy tavallisimmin substantiivin määritteenä (oma huone), mutta myös itsenäisesti (sain kirjan omaksi ~ omakseni).

Ohjeen osat ovat seuraavat:

Koko ohje

Oma huone, oma päätökseni

• Oma esiintyy substantiivin määritteenä, joka ilmaisee omistussuhdetta tai esimerkiksi yhteisöön kuuluvuutta:

Minä sain oman huoneen 10-vuotiaana.

Oma puolue tuki häntä.

Kun oma-ilmauksessa on myös omistajaa osoittava genetiivisijainen määrite (esim. lapsen oma), korostuu vastakkainasettelu:

Esitys on täynnä tuttuja leikkejä lasten omasta maailmasta.

– Vrt. vähemmän vastakkain asetteleva: lasten maailmasta

Ajoneuvon omistajan oma vakuutusturva on ensisijainen yrittäjän vakuutusturvaan nähden.

Vastakkainasettelusta tai vertailevasta suhteuttamisesta on kyse myös 1. ja 2. persoonan ilmauksissa (kuten oma päätökseni, oma asiasi), vaikka genetiivisijaista pronominia (minun, sinun) ei ole mukana; yleiskielessä pääsanasubstantiivissa on tällöin omistusliite:

Miten saan yhteisen talomme omiin nimiini kokonaan? 

Opiskelun tahti on oma päätöksesi.

• Usein näkee myös omistusliitteettömiä oma-ilmauksia. Seuraavanlaisissa tapauksissa merkityksen kannalta selvempää olisi kuitenkin käyttää omistusliitettä (omien toimittajiensa), joka viittaa lauseen tekijää tms. tarkoittavaan subjektiin (Anna ja MTV3). Tällöin omistus- tai kuuluvuussuhde on yksiselitteinen:

Anna ja MTV3 luottavat omien toimittajien pitämien muotiblogien vetovoimaan.

Selvemmin: – – luottavat omien toimittajiensa pitämien muotiblogien vetovoimaan.

Useissa asiakaskontakteissa esiintyy monologista dialogia, jolloin osapuolet esittävät omia näkemyksiä ikään kuin sovussa rinnakkain, mutta ajatukset eivät kytkeydy toisiinsa.

Selvemmin: – – esittävät omia näkemyksiään – –.

Toisaalta silloin kun puhutaan yleisemmin kuuluvuus- tai liittyvyyssuhteesta, myös omistusliitteettömyys on mahdollista:

Yrittäjien on saatava oma edustaja työsopimuslakia pohtivaan komiteaan. (~ oma edustajansa)

Ota oma voimistelualusta mukaan! (~ oma voimistelualustasi)

Jalkapallo on oma maailmansa

Yleiskielen omistusta ilmaisevissa lauseissa (x:llä on y) käytetään tavallisesti omistusliitettä oma-sanan pääsanassa (oma metsätarinansa). Omistus- tai kuuluvuussuhde esitetään korostavasti:

Jokaisella suomalaisella on oma metsätarinansa.

Jokaisella juhlapäivällä on oma sanomansa.

Ylitöillä on oma vaikutuksensa työllisyyteen.

Vastaavasti omistusliite kuuluu yleiskielessä ilmaustyyppiin, jossa korostetaan asian tms. ainutlaatuisuutta verrattuna johonkin toiseen. Tällöin merkityksenä on ’muista eroava’, ’X on oma lajinsa’:

Jalkapallo on oma maailmansa.

Onko käännössuomi oma kielimuotonsa?

Uloskantajat olivat oma erityinen ryhmänsä.

Omasta ja perheeni puolesta

Oma on omistusliitteetön tai omistusliitteellinen seuraavantyyppisissä rinnastusilmauksissa, joissa jälkimmäisenä jäsenenä on jonkun puolesta -tyyppinen ilmaus. Omistusliitteettömyys on käytännössä tavallisempaa:

Kiitän omasta ja koko projektiryhmän puolesta.

Kiitän omasta ja yhtiökumppanini puolesta.

Pelin aikana olet vastuussa omasta ja joukkueesi käyttäytymisestä.

Kampanjalla kansalaisia kannustetaan pitämään huolta omista ja läheistensä palovaroittimista

Kiitän omastani ja lasteni puolesta

Omistaan ja läheistensä kokemuksista ammentaen hän on luonut uusia, arkisia pyhimyskuvia.

Sain kirjan omaksi ~ omakseni, huolehdi omastasi 

• Kun oma-sanaa käytetään itsenäisesti (siis ei toisen sanan määritteenä), voi omistusliite korostaa omistajan persoonaa ja omistussuhteen kiinteyttä; välttämätön se ei ole:

Sain kirjan omaksi ~ omakseni.

Saitko sen omaksi ~ omaksesi

Hän sai kirjan omaksi ~ omakseen.

• Silloin kun oma korvaa edeltävässä lauseessa mainitun substantiivin, on oma yleiskielen 1. ja 2. persoonan ilmauksissa aina omistusliitteellinen. Oma-sanalla ei ole lauseessaan pääsanaa:

Kuinka vanha sähkövatkain teillä on? Omani on 70-luvulta.

Uuden puhelimeni näytössä on vikaa. Tarkistakaa omanne!

Oma esiintyy myös yhdessä itse-sanan kanssa:

olla oma itsensä

Kirja kehottaa hyväksymään oman itsensä pelkoineen.

Monikkomuodoista näkee käytettävän lähinnä muotoa omia itsejään:

Ole siis rohkeasti sitä mitä olet, ja anna muidenkin olla omia itsejään

Mahdollinen tässä olisi myös yksikkömuoto: anna muidenkin olla oma itsensä.

Itse tekemäni (~ oma tekemä) leipä

Kun käytetään tekemä-tyyppistä ilmausta eli agenttipartisiippia, voi tekijää korostaa sanalla itse:itse tekemäni pöytä. Lisäksi käytössä on ilmaustyyppi oma tekemäni pöytä. Oma on tavallisempi puheessa kuin kirjoitetussa yleiskielessä. Esimerkiksi sanomalehtiaineistossa se on harvinainen ja esiintyy lähinnä perusmuodossa (oma tekemä).

itse (tavallisempi, neutraali)

Vein kerran kokoukseen itse leipomiani sämpylöitä.

Hallitus on tavallaan itse rakentamassaan ansassa.

Tältä sivulta löydät lasten itse tekemää taidetta! – Vrt. konsertissa kuullaan myös lasten itsensä tekemää musiikkia. (korostaa merkitystä ’peräti’)

oma

Levyltä löytyy Veskun ensimmäinen oma tekemä sanoitus. (~ itse tekemä)

Tehty-tyyppisen (passiivisen) partisiipin kanssa käytetään vain itse-sanaa (itse tehty):

Pidoissa tarjottiin vain itse leivottua leipää.

Arvio itse asetettuihin tavoitteisiin pääsystä tehdään oppilaitoksessa vuosittain.

Lisätietoa toisessa ohjeessa

Asiasanat

Anna palautetta tästä ohjeesta