Lainausmerkit ja vuorosanaviiva

Ohje lyhyesti

Lainausmerkkien sijasta vuorosanojen alku voidaan osoittaa ajatusviivalla, jota tässä tehtävässään voi kutsua vuorosanaviivaksi tai repliikkiviivaksi:

– Aika kuluu kuin lentäen, totesi Suvi.
Vrt.
”Aika kuluu kuin lentäen”, totesi Suvi.

Keskustelua kuvaavassa tekstissä puhujan vaihtuminen osoitetaan havainnollisuuden vuoksi niin, että aloitetaan uusi puheenvuoro uudelta riviltä.

– Nytkö te jo lähdette? Suvi hämmästeli.
– Joo, viiden minuutin kuluttua.

”Nytkö te jo lähdette?” Suvi hämmästeli.
”Joo, viiden minuutin kuluttua.”

Koko ohje

Lainausmerkkien sijasta käytetään usein ajatusviivaa vuorosanaviivana eli repliikkiviivana varsinkin lehtien haastatteluissa ja dialogia sisältävässä kaunokirjallisuudessa.

Kun johtolause on väitelauseen muotoisen lainauksen perässä, väliin tulee pilkku, käytettiinpä vuorosanaviivaa tai lainausmerkkejä:

– Aika kuluu kuin lentäen, totesi Suvi.

”Aika kuluu kuin lentäen”, totesi Suvi.

Kun lainaus päättyy kysymys- tai huutomerkkiin, pilkkua ei tarvita:

– Miksi te ette tee mitään? hän kysyi.
– Me emme jaksa enää! työntekijät huusivat.

”Miksi te ette tee mitään?” hän kysyi.
”Me emme jaksa enää!” työntekijät huusivat.

Seuraavassa esimerkissä puhujat vaihtuvat. Siinä puhejaksot esitetään käyttäen ensin vuorosanaviivoja, sitten lainausmerkkejä (katkelma on Philip Teirin romaanin Talvisota):

– Sinun on soitettava hänen vaimolleen. Onko sinulla numeroa?
– Hän on varmasti galleriassa. Ehkä sinne voisi soittaa? Eeva sanoi.
– Hyvä, soittaisitko?

”Sinun on soitettava hänen vaimolleen. Onko sinulla numeroa?”
”Hän on varmasti galleriassa. Ehkä sinne voisi soittaa?” Eeva sanoi.
”Hyvä, soittaisitko?”

Puheenvuoron vaihtuminen osoitetaan siis aloittamalla lainaus uudelta riviltä. Sen sijaan saman puhujan vuorosanat voidaan pitää tilan salliessa samalla rivillä.

Johtolause saattaa olla myös virkkeen keskellä. Tällöin sitaatti jatkuu johtolauseen ja uuden vuorosanaviivan jälkeen samalla rivillä. Sitaatin jatke voi muodostaa myös oman virkkeensä, jolloin alkukirjan on iso.

– Iina rakas, huokaisi Janne, – tästä ei taida tulla mitään.
– Tästähän saattaa sittenkin tulla vielä hyvä teksti, Janne sanoi ja hymyili. – Hienoa, Iina!

”Iina rakas”, huokaisi Janne, ”tästä ei taida tulla mitään.”
”Tästähän saattaa sittenkin tulla vielä hyvä teksti”, Janne sanoi ja hymyili. ”Hienoa, Iina!”

Jos johtolause on koko lainauksen edellä, lainaus aloitetaan vuorosanaviivaa käytettäessä uudelta riviltä, lainausmerkkejä käytettäessä yleensä samalta riviltä johtolauseen kanssa.

Joku huusi käytävällä:
– En jaksa enää!

Joku huusi käytävällä: "En jaksa enää!"

Tietoa lainausmerkkien käytöstä suorien sitaattien yhteydessä löytyy kohdasta Lisätietoa toisessa ohjeessa.