Lähteisiin viittaaminen: lähdeluettelo

Ohje lyhyesti

Tekstin lopussa olevaan lähdeluetteloon kootaan tiedot niistä julkaisuista ja muista lähteistä, joihin itse tekstissä on viitattu. Lähdeluettelon avulla lukija voi halutessaan löytää tekstissä mainitun lähteen.

Lisäksi esimerkiksi tieteellisen tutkimuksen lähdeluettelosta lukija voi saada yleiskäsityksen siitä, minkälaisia lähteitä kirjoittaja on tutkimuksessaan kaikkiaan käyttänyt.

Lähdeviitteiden merkitsemiseen ja lähdeluettelon laadintaan on eri aloilla hieman toisistaan poikkeavia ohjeita. Monissa verkkojulkaisuissakin esitetään toive, kuinka niihin tulisi lähteenä viitata. Oman tekstin lähdeluettelossa ei kuitenkaan pidä käyttää kirjavasti erityyppisiä merkintätapoja. Lähdeluettelon tulee olla sisäisesti johdonmukainen.

Lähdeluetteloon merkitään kaikki ne julkaisut, joihin tekstissä on viitattu. Tavallisesti erityyppisiä lähteitä ei ryhmitellä erikseen painettuihin ja sähköisiin lähteisiin, vaan kaikki kootaan samaan luetteloon aakkosjärjestykseen. Joillakin aloilla on kuitenkin erityisiä syitä erottaa esimerkiksi painamattomat lähteet muista.

Tässä ohjeessa esitellään vain lähdeluettelon laatimisen yleisiä merkintäseikkoja.

Ohjeen osat ovat seuraavat:

• Nimi- ja ilmestymistiedot
• Julkaisulla monta tekijää
• Lyhenne tekstiviitteessä ja lähdeluettelossa
• Ilmestymisaika puuttuu tai julkaisu ei vielä ilmestynyt
• Aakkostus lähdeluettelossa
• Painetut lähteet: erityistä huomioitavaa
• Sähköiset lähteet: erityistä huomioitavaa
  • Löydettävyystiedot ja viittausajankohta
  • Mikä tai millainen lähde?
• Tavallisia eroja lähdeluetteloiden merkintätavoissa
• Esimerkkejä erityyppisistä lähteistä lähdeluettelossa
  • Kirjat, e-kirjat, äänikirjat
  • Artikkeli lehdessä, aikakausjulkaisussa tai kokoomateoksessa
  • Kolumnit ja blogikirjoitukset
  • Raportit ja esitteet
  • Lait ja direktiivit
  • Tietosanakirjat, sanakirjat, ohjeet ja suositukset
  • Oppimis- ja yhteistyöalustat
  • Videot, elokuvat, tv- ja radio-ohjelmat, podcastit
  • Pelit
  • Nuotit
  • Kartat
  • Sähköposti ja sosiaalisen median lähteet

Ks. myös ohjeita

• Lähteisiin viittaaminen
• Lähteisiin viittaaminen: lähdeviitteet

Koko ohje

Eri oppilaitoksilla, tieteenaloilla, kustantamoilla ja vastaavilla on osin omia lähdemerkintäohjeitaan. Lisäksi monien julkaisujen verkkosivuilla kerrotaan, miten kyseiseen sivustoon toivotaan viitattavan. Oman tekstin lähdeluettelo ei kuitenkaan saa olla kirjava kooste eri tahojen erilaisista lähdemerkintätoiveista, vaan esitystavan tulee olla sisäisesti johdonmukainen.

Tietolähteen muodosta riippumatta lähdeluetteloon merkitään ainakin seuraavat tiedot, mikäli ne vain ovat saatavilla:

Painetuista julkaisuista ilmoitetaan myös kustantajan tiedot. Sähköisistä julkaisuista ilmoitetaan lisäksi, mistä osoitteesta julkaisu on luettavissa ja milloin siihen on viitattu.

Nimi- ja ilmestymistiedot

Kun julkaisun tekijä on tiedossa, lähde merkitään lähdeluetteloon niin, että ensin tulee tekijän sukunimi, jonka perään tulee pilkulla erotettu etunimi (tai etunimen alkukirjain) ja julkaisun ilmestymisvuosi. Ilmestymisvuotta seuraa kaksoispiste tai piste ja sitten julkaisun nimi ja mahdollinen alaotsikko:

Alaotsikko erotetaan pääotsikosta pisteellä tai julkaisussa mahdollisesti käytetyllä muulla välimerkillä.

Jos kyseessä on käännösteos, kääntäjän nimi tulee julkaisun nimen perään. Sanan suomentanut voi kirjoittaa kokonaan tai esittää lyhennettynä asussa suom.:

Jos lähteenä käyttää useampaa saman tekijän samana vuonna ilmestynyttä julkaisua, nämä erotetaan toisistaan esimerkiksi käyttämällä kirjaimia a, b, c jne.:

Tekstiin sisältyvässä viitteessä tulee olla vastaavat merkinnät (Suomalainen 2020a) ja (Suomalainen 2020b).

Julkaisun ilmestymisvuosi on mahdollista merkitä myös lähdetiedoista viimeiseksi. Tällaisissa tapauksissa tekstiviitekin merkitään samalla tavalla, esimerkiksi näin:

Julkaisulla monta tekijää

Kun julkaisulla on useampi tekijä, nimet voi yhdistää ja-sanalla, &-merkillä tai ajatusviivalla. Ajatusviivan molemmin puolin tulee lähdeluettelossa välilyönti, koska tekijöistä mainitaan sekä suku- että etunimi:

Kun tekijöitä tai toimittajia on useampia kuin kaksi, voi joko luetella kaikki nimet tai mainita vain yhden nimen (joko päätoimittajan tai aakkosissa ensimmäisen) ja esittää muut esimerkiksi merkinnällä ym. tai & al.:

Jos kyseessä on kokoomateos, esitetään tekijöiden tai toimittajien tiedot usein julkaisun nimen perässä:

Lyhenne tekstiviitteessä ja lähdeluettelossa

Jos julkaisusta on leipätekstin tekstiviitteessä käytetty lyhennettä, esimerkiksi (ISK § 1724), (LOPS 2019), lähdeluetteloon merkitään ensin sopivaan aakkosväliin tuo lyhenne ja sitten selitykseksi julkaisun koko nimi:

Julkaisusta esitetään lyhenteen selityksen jälkeen kaikki tekijätiedot normaaliin tapaan.

Ilmestymisaika puuttuu tai julkaisu ei ole vielä ilmestynyt

Joskus tietoa julkaisuajasta ei ole esitetty. Englanninkielisten ja toisinaan suomenkielistenkin julkaisujen lähdeluetteloissa näkee käytettävän merkintää n. d. (no date). Suomenkielisessä julkaisussa olisi selvempää käyttää esimerkiksi ilmausta päiväämätön tai julkaisuaika tuntematon.

Jos teos ei ole vielä ilmestynyt, vuosiluvun sijasta käytetään sulkeissa esimerkiksi sanaa tulossa, tekeillä tai painossa:

Aakkostus lähdeluettelossa

Lähdeluettelossa julkaisut esitetään tavallisesti tekijän sukunimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Jos julkaisussa ei ole ilmoitettu tekijän tai toimittajien nimeä, julkaisu aakkostetaan lähdeluetteloon nimensä perusteella. Monesti myös haku- ja kokoomateokset aakkostetaan julkaisun nimen mukaan, vaikka toimittajien nimet julkaisusta ilmenisivätkin:

Esimerkiksi hallinnollisiin asiakirjoihin ja verkkosivuihin viitattaessa lähde aakkostetaan tyypillisesti julkaisijatahon nimen mukaan:

Nämä lähdemerkinnän alkuosan merkintäseikat koskevat sekä painettuja että sähköisiä julkaisuja. Kummassakin tapauksessa tulee kuitenkin erikseen huomioida muutamia yksityiskohtia.

Painetut lähteet: erityistä huomioitavaa

Lähdeluetteloon merkitään ensin julkaisun tekijän suku- ja etunimi ja julkaisun ilmestymisvuosi ja niiden perään julkaisun otsikko ja mahdollinen alaotsikko. Näitä seuraa teoksen kustantajan nimi. Usein ilmoitetaan myös kustantajan kotipaikka.

Tällöin lähdeluettelossa voidaan mainita ensin joko kustantajan tai sen kotipaikan nimi. Jos ensin tulee kustantaja, nimien väliin tulee pilkku (SKS, Helsinki), ja jos kustantajan kotipaikka mainitaan ensin, välimerkkinä käytetään kaksoispistettä (Helsinki: SKS):

Olennainen tieto noista kahdesta on joka tapauksessa kustantajan nimi.

Lähdeluettelossa julkaisun ilmestymisvuoden voi merkitä myös kokonaisuuden loppuun. Tällöin tekijän ja teoksen nimen välissä käytetään yleensä pilkkua:

Tätä merkintätapaa ei suositella silloin, jos tekstissä on viitattu teokseen tekijän nimellä ja teoksen ilmestymisvuodella, siis esimerkiksi (Heikkilä 2006). 

Painetusta artikkelista tai sen sivunumeroidusta pdf-versiosta merkitään lähdeluetteloon yleensä sivunumerot. Merkinnässä voi käyttää tai olla käyttämättä sivun lyhennettä s. Vaihtoehdot ovat keskenään samanveroiset.

Sähköiset lähteet: erityistä huomioitavaa

Sähköiset lähteet merkitään lähdeluetteloon pitkälti samojen periaatteiden mukaan kuin painetutkin lähteet: kerrotaan siis, kuka on tehnyt, milloin ja mitä. Lisäksi tulee ilmoittaa, mistä osoitteesta julkaisu on luettavissa ja milloin siihen on viitattu. Usein merkitään myös julkaisumuoto (kuten blogi, Facebook-päivitys tms.).

Löydettävyystiedot ja viittausajankohta

Sähköisten lähteiden merkitsemisessä hyvin tärkeitä ovat myös löydettävyystiedot: mistä verkko-osoitteesta julkaisu on luettavissa ja milloin siihen on viitattu. Verkko-osoitteen edellä voi halutessaan käyttää sanaa osoite, lähde, osoitteessa tai saatavissa ja erottimena kaksoispistettä:

Viittausajankohdan merkitseminen on tärkeää siksi, että verkossa oleva aineisto saattaa muuttua tai jopa poistua käytöstä. Viittausajankohtaa ilmaistaan sellaisilla sanoilla kuin viittauspäivä, viitattu, luettu tai lainattu. Viittauspäivä merkitään usein lähdetiedoista viimeiseksi, kuten yllä olevassa esimerkissä.

Toinen vaihtoehto on merkitä viittauspäivä ennen osoitelinkkiä. Merkintätavat ovat keskenään samanveroiset. Jos osoite tulee loppuun, sen perään ei tarvita enää pistettä:

Huom. Jos julkaisusta käy ilmi, mikä on sen pysyvä osoite, käytetään yleensä mieluummin sitä kuin vaikkapa pelkkää pdf-linkkiä. Esimerkiksi URN-osoite on pysyvä osoite:

Vrt. saman julkaisun pdf-linkkiin:

Mikä tai millainen lähde?

Etenkin sähköisiin lähteisiin merkitään usein tieto siitä, millaisesta julkaisusta on kyse. Julkaisumuotona voi olla esimerkiksi blogi, Padlet-seinä, sähköpostihaastattelu tai elokuva. Tiedon voi erottaa muusta kokonaisuudesta pisteellä tai merkitä kaari- tai hakasulkeisiin:

Tavallisia eroja lähdeluetteloiden merkintätavoissa

Eri kustantamoiden, oppilaitosten ja tieteenalojen suosittamissa lähdeluettelon merkintätavoissa on jonkin verran eroja. Tässä on listaus keskeisistä eroista:

Esimerkkejä erityyppisistä lähteistä lähdeluettelossa

Seuraavaan luetteloon on koottu esimerkkejä muutamista erityyppisistä lähteistä ja eri julkaisumuodoista. Osassa tapauksia on esitetty keskenään samanveroisia merkintätapoja. Näiden lisäksi on muitakin käyttökelpoisia tapoja; Kielitoimiston ohjepankin ohje on siis vain yksi mahdollinen.

Missä hyvänsä valitussa merkintätavassa on tärkeää se, että lähteestä käyvät ilmi olennaiset tekijä- ja löydettävyystiedot ja että lähdeluettelo on sisäisesti johdonmukainen. Lähdeluettelon ja tekstissä esitetyn lähdeviitteen eli tekstiviitteen tulee vastata toisiaan. Tekstiviitteistä on erillinen ohje, ks. kohdasta Lisätietoa toisessa ohjeessa.

Kirjat, e-kirjat, äänikirjat

Olipa kyseessä painettu tai verkossa julkaistu kirja, ne merkitään tekijätietojen, julkaisun nimen, ilmestymisvuoden ja julkaisijatahon osalta viitteisiin ja lähdeluetteloon samoin periaattein. E-kirjoista ja äänikirjoista mainitaan lisäksi julkaisumuoto (E-kirja, äänikirja). Verkossa ilmestyneistä teoksista kerrotaan myös osoitetiedot ja viittausajankohta eli päivä, jolloin lähdettä on käytetty.

Artikkeli lehdessä, aikakausjulkaisussa tai kokoomateoksessa

Jos artikkeli on ilmestynyt kokoomateoksessa, lähdeluetteloon merkitään julkaisun kirjoittajan ja artikkelin nimen perään tarkat tiedot myös tuosta kokoomateoksesta esimerkiksi seuraavilla tavoilla:

Huom. Joissakin lähdeluetteloissa kokoomateoksen ja lehden nimi kursivoidaan.

Kun artikkeli on peräisin verkossa ilmestyvästä lehdestä tai aikakausjulkaisusta, merkitään lähdeluetteloon tekijätietojen ja ilmestymisvuoden perään lehden nimi ja mahdollinen numero, verkko-osoite sekä viittauspäivä:

Kolumnit ja blogikirjoitukset

Kolumnit, blogit ja vastaavat kirjoitukset merkitään lähdeluetteloon samalla tavalla kuin artikkelitkin. Lisäksi kerrotaan, onko kyseessä kolumni tai blogiteksti, ja merkitään verkko-osoite ja viittauspäivä:

Raportit ja esitteet

Raportteihin, esitteisiin yms. viitattaessa tekstiviitteenä voi olla joko julkaisijataho tai julkaisun nimi. Olennaista on, että tekstiviite ja lähdeluettelomerkinnän alku vastaavat toisiaan, jotta lähde löytyy lähdeluettelosta vaivatta. Tässä keskenään vaihtoehtoiset merkintätavat on mainittu vain ensimmäisessä esimerkissä:

Lait ja direktiivit

Kun viitataan lakiin tai vastaavaan asiakirjaan, tulee viitteeseen tavallisesti lain nimi (tyypillisesti lyhyempi käyttönimi) ja muut tunnistetiedot sekä lain antovuosi. Nämä tiedot kirjoitetaan myös lähdeluettelomerkinnän alkuun. Lähteen löydettävyystiedot merkitään yleisiä periaatteita noudattaen sen mukaan, onko kyseessä painettu lähde vai sähköinen julkaisu.

Tietosanakirjat, sanakirjat, ohjeet ja suositukset

Tietosanakirjat, sanakirjat ja erilaiset ohjeistavat verkkopalvelut merkitään lähdeluetteloon tavallisesti julkaisun tai palvelun nimen mukaan. Varsinaisten tekijätietojen sijaan on itse julkaisussakin merkitty yleensä vain julkaisijataho.

Joskus voi olla tarpeen merkitä lähdetietoihin mukaan myös tarkempi kohdetieto, kuten hakusana. Selvennyksenä voi tällöin halutessaan käyttää esimerkiksi sanaa hakusana tai ohje.

Käypä hoito -suosituksiin voi viitata eri tavoin:

Wikipedian käyttöä ainakin ainoana lähteenä kannattaa harkita, koska se ei kaikilta osin sisällä tarkistettua ja luotettavaa tietoa. Kuitenkin Wikipediaan merkittyjen lähdeviitteiden kautta voi päästä alkuperäisiin julkaisuihin, joihin viittaaminen on usein tarkoituksenmukaisempaa.

Oppimis- ja yhteistyöalustat

Jos lähteenä on käytetty jotain oppimis- ja yhteistyöalustan tulosta, kerrotaan lähdeluettelossa tekijätietojen lisäksi, minkätyyppisestä alustasta on kyse: Wikialusta, Miro-valkotaulutyökalu, Padlet-seinä tms.

Joskus sopiva lähde löytyy etsinnän tuloksena hakukonehaun avulla. Lähteen tekijätiedot eivät kuitenkaan aina ole näkyvissä juuri sillä sivulla, johon on haun kautta päätynyt. Tiedot on etsittävä muualta julkaisusta; yleensä ne on merkitty julkaisun etusivulle. Jos tekijätietoja ei löydy, kannattaa harkita, voiko sivustoa ollenkaan käyttää lähteenä. 

Videot, elokuvat, tv- ja radio-ohjelmat, podcastit

Videoista ja erityyppisistä ohjelmista kerrotaan lähdeluettelossa nimitiedot, julkaisumuoto tai aineistotyyppi sekä saatavuustiedot. Jos varsinaista tekijää ei ole lähteessä mainittu, ilmoitetaan lähdeluettelossa ainakin julkaisijataho.

Pelit

Verkkopeleistä kerrotaan lähdeluettelossa ainakin pelin nimi, julkaisija ja saatavuustiedot sekä tekijä ja julkaisuaika, jos nämä on ilmoitettu. Jos julkaisutiedot eivät käy ilmi pelin aloitussivulta, täytyy ne etsiä muualta sivustosta.

Nuotit

Nuotit merkitään lähdeluetteloon samoin periaattein kuin muutkin lähdeaineistot: ilmoitetaan tekijätiedot, teoksen nimi mahdollisine numerotietoineen sekä saatavuustiedot.

Kartat

Kartoista merkitään lähdeluetteloon ensin joko kartan julkaisijataho tai kartan nimi sen mukaan, mitä on leipätekstin tekstiviitteessä.

Joskus pelkkä verkko-osoite ei riitä löydettävyystiedoksi, vaan on syytä käyttää lisäksi ns. murupolkua eli eräänlaista linkkireittiä, joka johtaa sivuston oikeaan kohtaan. Lähdetietojen lisäksi voi lukijalle tarjota myös konkreettisia löytöohjeita:

Sähköposti ja sosiaalisen median lähteet

Jos lähteenä käyttää sähköpostiviestiä, lähdeluetteloon merkitään viestin lähettäjä sekä mahdollinen otsikko tai jokin muu sisältöä kuvaileva tieto:

Sähköpostiviesti voi olla myös vastaus haastattelukysymyksiin. Tällöin voi viestin otsikossa tarpeen mukaan myös luonnehtia viestin lähettäjää sekä mainita hänen edustamansa tahon.

Sosiaalisen median viestipalveluissa ja muilla alustoilla voi olla omia teknisiä ominaisuuksiaan, mutta kuhunkin viitataan yleisten viittausperiaatteiden mukaisesti.

Esimerkiksi viestipalvelu X:n (eli entisen Twitterin) julkaisuissa on käyttäjätunnuksen osana @-merkki. Leipätekstissä käytetty käyttäjätunnus, kuten (@Kotus_tiedotus 2024), selitetään:

Merkki @ ei vaikuta aakkostukseen. Näin siis @Kotus_tiedotus aakkostetaan kuten Kotus_tiedotus.

Sanan julkaisu tilalla näkee käytettävän myös mm. sanoja tilapäivitys ja päivitys (esim. Facebook-päivitys).

Jos päivityksiä on samana päivänä useita, voi lähdeluettelossa käyttää esimerkiksi päivityksen ensimmäistä virkettä joko sellaisenaan tai katkaistuna. Katkaisun merkkinä voi käyttää kahta ajatusviivaa.

Toinen vaihtoehto on erottaa päivitykset toisistaan kirjaimilla.

Erilaisilla sosiaalisen median keskustelualustoilla tai vastaavissa palveluissa käytetään usein nimimerkkejä. Jos tällaista puheenvuoroa käyttää lähteenä, kannattaa nimimerkki yleensä kirjoittaa alkuperäisessä asussaan. Tämä auttaa lukijaa löytämään alkuperäisen lähteen.

Tekstiviitteessä esitetään siis tuo nimimerkki ja julkaisuvuosi, esimerkiksi (tyttövantaalta 2014), ja lähdeluettelossa ilmoitetaan, että kyseessä on nimimerkki:

Löydettävyys- ja viittaustiedot merkitään kuten muutenkin verkkolähteissä.

Tämä ohje on julkaistu lokakuussa 2024. Siihen on sisällytetty keskeiset tiedot Kielitoimiston ohjepankin aiemmista ohjeista Lähdeluettelo sekä Sähköiset lähteet ja viitemerkinnät.

Yhteistyökumppanit

Alun perin ohjepankin Sähköiset lähteet ja viitemerkinnät -ohjeen suunnitteluun saatiin merkittävää apua ammattikorkeakoulujen suomen kielen ja viestinnän opettajien yhteistyöverkoston Suvi-työryhmältä (2017). Kiitämme lämpimästi. Ohjepankin ohje ei kuitenkaan edusta minkään oppilaitoksen ohjeistusta.

Lisätietoa toisessa ohjeessa

Asiasanat

• lähdeluettelot
• lähdeviitteet
• viittaaminen
• viitteet

Anna palautetta tästä ohjeesta