Konjunktiot: kun

Ohje lyhyesti

Kun on tavallisin aikasuhdetta ilmaiseva eli temporaalinen konjunktio:

Tulen, kun olen syönyt.

Se esiintyy joskus myös perustelevissa ilmauksissa:

Kysyn nyt täältä, kun en löytänyt sivuiltanne vastausta.

Lisäksi kun-ilmauksen voi joskus tulkita tarkoittavan vastakkaisuutta tai ehtoa:

Paraisilla oli joulukuun puolivälissä 8,6 astetta, kun Sodankylässä taas oli –39,7 astetta.

Kun vain uskoo unelmiin, ne voivat toteutua.

Neutraalissa asiatyylissä kun on lauseen ensimmäinen sana tai esiintyy yhdessä sitten-tyyppisen sanan kanssa: sitten kun, silloin kun. Teksteissä, joissa kirjoittajan oma ääni ja persoonallinen tyyli voivat tulla esille, sitä käytetään myös ensimmäisen sanan tai sanakokonaisuuden jäljessä:

Saareen mennään lossilla, kunnollista siltaa kun ei vielä ole.

Ohjeen osat ovat seuraavat:

Kun ajan ilmauksissa
Kun perustelun ilmauksissa
Kun vastakkaisuuden ja ehdon ilmauksissa
Kun vai jolloin?
Kun vai milloin?

Kun- ja kuin-ilmausten eroja koskeva ohje:

Konjunktiot: sitä mukaa kuin ja sitä mukaa kun

Koko ohje

Kun ajan ilmauksissa

• Peruskäytössään kun-lause ilmaisee, milloin päälauseen esittämä tilanne tapahtuu; tällöin kun on aikasuhteen konjunktio. Kun-lause voi olla joko päälauseensa jäljessä tai edellä:

Mitä teet, kun saavut myöhään yöllä kotiin?

Kun kylmä sota päättyi, haudattiin samalla ainakin vähäksi aikaa suursodan pelko.

• Kun-konjunktiota käytetään myös että-sanan tapaisesti erityisesti sellaisissa yhteyksissä, jotka ilmaisevat mm. kokemista, muistamista tai arviota. Silti tällöinkin on aikasuhteen merkitys ainakin jossain määrin mukana. Esimerkiksi seuraavissa kun-lause esittää asian niin, että ilmauksessa nousee esille myös muisteltavan tai arvioitavan tapahtuman ajankohta, sen sijaan vastaava että-lause vain toteaa asiaintilan:

Hän muistaa, kun ensimmäinen taulu myytiin: ”Se oli fantastista.” (’muistaa ajankohdan’)

Hän muistaa, että ensimmäinen taulu myytiin: ”Se oli fantastista.” (’muistaa tapahtuman’)

Joskus ero on hyvinkin vähäinen:

On hienoa, kun täällä voi nyt kulkea vapaasti.

On hienoa, että täällä voi nyt kulkea vapaasti.

Muistamista tai kokemista ilmaisevissa lauseissa voi yleensä käyttää paitsi kun- tai että-lausetta myös miten- tai kuinka-lausetta. Nämä ilmaisevat puheena olevan tilanteen tapaa tai joskus syytäkin. Ero kun- tai että-lauseeseen voi olla vähäinen.

Hän muistaa, miten istui baarissa musiikin soidessa taustalla ja koki olevansa keskellä elokuvaa. (’hän muistaa, millaista oli istua’)

Muistan, kuinka opettaja kehui koko luokkaa. (’muistan, millä tavoin / miten paljon’)

Hän muistaa, kun istui baarissa – –. (’hän muistaa tilanteen ajankohdan näkökulmasta’)

Muistan, kun opettaja kehui koko luokkaa.

Hän muistaa, että istui baarissa – –. (’hän muistaa tilanteen tapahtuneena’)

Muistan, että opettaja kehui koko luokkaa.

Kun perustelun ilmauksissa

• Kun-lause voi olla perusteleva, joskin se ilmaisee samalla myös aikasuhdetta:

Hän oli onnekas, kun oli päässyt pois kotoa.

Palkolliset taipuivat, kun oli pakko. Muutoin koko yhtiö olisi mennyt nurin.

Vaikka tällaiset ilmaukset ovat yleiskielen mukaisia, ne eivät ole täysin yksitulkintaisia.

Yksiselitteinen edellisten esimerkkien kaltaisissa tapauksissa olisi koska-lause:

Hän oli onnekas, koska oli päässyt pois kotoa.

Palkolliset taipuivat, koska oli pakko.

Varsinkin silloin kun perustelevaksi tarkoitettu kun-lause on päälauseensa edellä, se saattaa hahmottua ensin virheellisesti aikaa tarkoittavaksi lauseeksi:

Kun valtiopäivillä on päätetty, että hiilidioksidipäästöt eivät saa ylittää vuoden 1990 tasoa, nousevat välittömät kustannukset 369 miljardiin kruunuun.

– Yksiselitteisesti: Koska valtiopäivillä on päätetty, että – –.

Ilmaustyyppi kun kerran selventää perustelun merkitystä. Kun kerta on tyyliltään sitä arkisempi ja rennompi:

Kun kerran talousalue on yhteinen ja tavarat ja pääomat liikkuvat vapaasti, kuuluisi myös ihmisille vapaus valita missä työskennellä.

Annetaan rahakkaiden pelata, kun heille kerta siitä maksetaan.

Perustelevaa kun-lausetta käytetään varsinkin puheessa myös päätelmää osoittavissa ilmauksissa.

Olet tainnut syödä paljon ruisleipää, kun on noin ruskeat silmät, ihastelee luomuneuvoja.

• Kun on yleensä lauseen ensimmäinen sana tai esiintyy yhdessä sitten-tyyppisen sanan kanssa: sitten kun, silloin kun. Perustelun ilmauksissa kun voi kuitenkin olla lauseessa myös hieman jäljempänä, jolloin perusteluun sisältyy ilmauksen esittäjän arvio kerrotusta tilanteesta.

Tällainen jäljempänä lauseessa esiintyvä kun on tavallinen puheessa, mutta sitä käytetään kirjoituksessakin erityisesti teksteissä, joissa kirjoittajan oma ääni voi kuulua, esimerkiksi kolumneissa ja pakinoissa:

Tallinnakaan tuskin vetäisi autoilijoita – sinne kun mennään ihan muussa kuin autoilumielessä. (sanomalehden pääkirjoitus)

Uuden sisäministerin toivotaan olevan hyvä organisoija ja hallintojohtaja, sisäministeriön koneistossa kun on huomattavasti tehostamisen varaa.

Kun vastakkaisuuden ja ehdon ilmauksissa

• Kun on tavallinen vastakkaisuuden ilmauksissa, joissa tarkastellaan jotain ilmiötä eri aikoina tai eri paikoissa. Tällöinkin ilmaukseen sisältyy aikasuhteen merkitys.

Työttömyysaste oli syyskuussa 7,9 prosenttia, kun se elokuussa oli 8,0 prosenttia.

Kun vuonna 1995 Suomen, Viron ja Venäjän satamissa kävi kaikkiaan 28 000 alusta, tänä vuonna niitä on 43 000.

Yleisempi ja tulkinnaltaan yksiselitteinen vastakkaisuuden ilmauksissa on kun taas:

Kaasun ammentaminen maan uumenista käy yhä kalliimmaksi, kun taas siitä saatava hinta on selvässä laskussa.

• Tavallisin ehtoilmausten konjunktio on jos, mutta myös kun ilmaisee ehtoa etenkin puhuttaessa yleisestä tai yleispätevästä asiaintilasta. Ilmaukseen sisältyy myös aikasuhteen merkitys. Usein lauseessa on lisäksi sana vain. Vastaavaa ilmaisee kunhan.

Kun jaksaa uskoa unelmiinsa, ne voivat toteutua.

Hoitaisin kyllä tämän, kun vain saisin apua jostain.

Täällä voi olla mitä mieltä tahansa, kunhan on samaa mieltä.

Jos- ja kun-konjunktioiden omat ensisijaiset ehdon ja aikasuhteen merkitykset tulevat korosteisesti esille ilmauksissa jos ja kun sekä jos tai kun:

Jos ja kun käytät [pelastuslautalla] hätäraketteja ja soihtuja, se on tehtävä suurta varovaisuutta noudattaen lautan ulkopuolelta, jottet polta lauttaa puhki.

Kuka tai ketkä Euroopan unionissa käyttävät valtaa, jos tai kun EU:n uusi perustuslaki tulee voimaan?

Kun vai jolloin?

Sanoilla kun ja jolloin on erilliset käyttöalueensa: kun on tyypillisesti aikasuhdetta ilmaiseva konjunktio ja jolloin on relatiivipronominin joka aikaa ilmaiseva sukulaissana.

Kun- ja jolloin-lauseilla on kuitenkin yhtäläistä käyttöä silloin, kun ne esiintyvät ajankohtaa tai ajanjaksoa tarkoittavan substantiivi-ilmauksen (kuten vuonna 1968) jäljessä. Jolloin-lauseessa (vuonna 1968, jolloin…) viittaus ajankohtaan on täsmällisempi ja rajatumpi kuin epämääräisemmin suhteuttavassa kun-lauseessa (vuonna 1968, kun…). Käytännössä merkityseroa ei usein juurikaan ole.

Kaila muistelee vuosia 1964–65, jolloin pop ja rock tulivat maahan.

– Vrt. Kaila muistelee vuosia 1964–65, kun pop ja rock tulivat maahan.

Muistan ensimmäisen Tampereen kesäni, jolloin olin vielä aika yksinäinen.

– Vrt. Muistan ensimmäisen Tampereen kesäni, kun olin vielä aika yksinäinen.

Muissa tekstiyhteyksissä jolloin ja kun eivät ole toistensa vaihtoehtoja. Seuraavassa jolloin-lause ei rajaa edellisen lauseen merkitystä vaan lisää tietoa ja viittaa eteenpäin (merkityksessä ’kyseisessä tapauksessa, siis’). Sen sijaan kun-lause kertoo, milloin päälauseen tilanne tapahtui:

Ellei tulos selviä kerralla, äänestetään samana päivänä kahden eniten ääniä saaneen kesken, jolloin enemmistö ratkaisee.

Hän oli raitiovaunussa matkalla Länsiterminaaliin, kun matka yllättäen pysähtyi.

Kun vai milloin?

Milloin-sanalla on kysymyssanana omat käyttöalueensa, mutta se esiintyy myös samoissa yhteyksissä kuin kun. Alisteisissa eli epäsuorissa kysymyslauseissa vain milloin on mahdollinen (’minä ajankohtana’):

Emme tiedä, milloin voimme palata.

Silloin kun milloin ja kun sopivat samaan yhteyteen, ero on vähäinen. Milloin-lause jättää tilanteen toteutumisen avoimeksi. Sen sijaan kun suhteuttaa mahdollisesti toteutuvia tai jo tapahtuneita tilanteita toisiinsa ajallisesti. Joskus merkityseroa ei juuri ole:

Herkkä kasvattaja huomaa, milloin lapsen isottelu menee liiallisuuksiin.

Herkkä kasvattaja huomaa, kun lapsen isottelu menee liiallisuuksiin.