Etu- ja sukunimilaki

Ohje lyhyesti

Etunimien antamista ja sukunimen määräytymistä säädellään Suomessa lailla. Laki pyrkii muun muassa suojaamaan käytössä olevat sukunimet ja ohjaamaan sopivien etunimien antoa lapsen edun vuoksi. Lain mukaan jokaisella suomalaisella tulee olla etu- ja sukunimi.

Ohjeen osat ovat seuraavat:

Mitä laki sanoo henkilönnimistä?
Millainen etunimi voi olla?
Miten lapsen sukunimi määräytyy?
Miten aviopuolison sukunimi määräytyy?
Voiko etu- tai sukunimeä muuttaa?
Nimilautakunta seuraa nimikäytäntöä

Koko ohje

Ohje on päivitetty käsittelemään vuoden 2019 alusta voimaan tullutta etu- ja sukunimilakia, joka korvaa aiemman nimilain (1991−2018).

Mitä laki sanoo henkilönnimistä?

Suomessa nimenantoa säädellään lailla. Suomen ensimmäinen sukunimilaki tuli voimaan vuonna 1920 ja ensimmäinen etunimilaki vuonna 1946. Sukunimilaki uudistettiin 1985.

Vuonna 1991 tuli voimaan sekä etu- että sukunimet sisältävä nimilaki, jota uudistettiin muun muassa vuonna 2017. Tuorein on vuonna 2019 voimaan tullut etu- ja sukunimilaki.

Laki

suojaa käytössä olevat sukunimet

pyrkii pitämään erillään etu- ja sukunimet

pyrkii pitämään erillään naisten ja miesten etunimet

pyrkii ohjaamaan sopivien etunimien antoa lapsen edun perusteella

edellyttää, että uudeksi sukunimeksi valittava nimi noudattaa muodoltaan ja kirjoitusasultaan kotimaista nimikäytäntöä

asettaa puolisot avioliittoa solmittaessa tasa-arvoiseen asemaan sukunimen valinnassa

edellyttää, että sisaruksille annetaan sama sukunimi

edellyttää, että niin avio- kuin avosuhteessa syntyneen lapsen sukunimi voi määräytyä samoin perustein.

Jokaisella ihmisellä tulee olla etu- ja sukunimi.

Millainen etunimi voi olla?

Etunimiä saa olla enintään neljä. Lapselle annetut nimet on ilmoitettava väestötietojärjestelmään kolmen kuukauden kuluessa lapsen syntymästä. Ilmoitus tehdään joko maistraatille tai evankelis-luterilaisen tai ortodoksisen kirkon seurakunnalle.

Etunimeksi ei voi antaa pahennusta tai haittaa aiheuttavaa nimeä, etunimeksi soveltumatonta nimeä eikä pojalle tytönnimeä tai tytölle pojannimeä. Etunimenä ei myöskään voi olla ilman erityistä syytä nimi, joka ei muodoltaan tai kirjoitustavaltaan vastaa kotimaista nimikäytäntöä. Sukunimityyppisen nimen antaminen etunimeksi on kielletty. Lapselle ei saa myöskään antaa ensimmäiseksi etunimeksi samaa nimeä kuin tämän sisaruksella tai sisaruspuolella jo on.

Etunimi, joka ei täytä edellä mainittuja vaatimuksia, voidaan etu- ja sukunimilain mukaan kuitenkin hyväksyä, jos se on väestötietojärjestelmän tietojen mukaan jo käytössä Suomessa viidellä elossa olevalla henkilöllä, jotka ovat nimensaajan kanssa samaa sukupuolta.

Vaatimuksista poikkeava nimi voidaan hyväksyä myös uskonnollisen tavan vuoksi, jos henkilöllä kansalaisuutensa, perhesuhteidensa tai muun erityisen seikan perusteella on yhteys vieraaseen valtioon ja esitetty etunimi vastaa kyseisessä valtiossa noudatettua nimikäytäntöä tai jos siihen harkitaan olevan muu pätevä syy.

Miten lapsen sukunimi määräytyy?

Etu- ja sukunimilaki mahdollistaa sukunimiyhdistelmät sekä lapsille että puolisoille. Sukunimiyhdistelmällä tarkoitetaan kahdesta eri sukunimestä (kuten Virtanen ja Korhonen) muodostettua nimikokonaisuutta. Sukunimiä ei voi yhdistää kahta enempää. Yhdistelmissä sukunimet kirjoitetaan joko yhteen yhdysmerkillä (Virtanen-Korhonen) tai erilleen (Virtanen Korhonen). Sukunimien järjestys ja yhdysmerkin käyttö on valittava yhdistelmää muodostettaessa.

Lapsi saa vanhempien yhteisen sukunimen tai sukunimiyhdistelmän, jos heillä on sellainen lapsen syntyessä.
Jos vanhemmilla ei ole yhteistä sukunimeä eikä yhteistä sukunimiyhdistelmää, lapsi saa saman sukunimen tai sukunimiyhdistelmän kuin on hänen täyssisaruksellaan, joka on vanhempien yhteisessä huollossa.
Jos vanhemmilla ei ole yhteistä sukunimeä tai sukunimiyhdistelmää eikä lapsella täyssisarusta, lapsen sukunimeksi voidaan valita jommankumman vanhemman sukunimi tai vanhempien sukunimistä muodostettu sukunimiyhdistelmä.
Jos lapsella on hänen nimeään ilmoitettaessa yksi vanhempi, lapsi saa tämän sukunimen tai sukunimiyhdistelmän.

Miten aviopuolison sukunimi määräytyy?

Kummallakin puolisolla säilyy vihittäessä se sukunimi tai sukunimiyhdistelmä, joka hänellä oli avioliittoon mennessään, elleivät puolisot muuta sovi.
Puolisot voivat ottaa yhteiseksi sukunimeksi tai yhteisen sukunimiyhdistelmän osaksi sukunimen, joka jommallakummalla on pyydettäessä avioliiton esteiden tutkintaa tai viimeksi oli naimattomana ollessaan.
Yhteiseksi sukunimeksi voidaan ottaa myös yksi sukunimi jommankumman puolison sukunimiyhdistelmästä. Yhteiseksi sukunimiyhdistelmäksi voidaan ottaa myös jommankumman puolison sukunimiyhdistelmä sellaisenaan.
Yhteiseksi sukunimeksi voidaan ottaa myös nimi, joka ei ole käytössä (uudissukunimi). Sen edellytyksistä säädetään tarkemmin etu- ja sukunimilain 17:nnessä ja 18:nnessa pykälässä.
Jos puolisot eivät ota yhteistä sukunimeä tai sukunimiyhdistelmää, avioliittoon aikova voi puolisonsa suostumuksella muodostaa sukunimiyhdistelmän omasta sukunimestään tai oman sukunimiyhdistelmänsä yhdestä sukunimestä ja puolisonsa sukunimestä tai puolison sukunimiyhdistelmän yhdestä sukunimestä. Avioliittoon aikova voi puolisonsa suostumuksella ottaa sukunimekseen myös puolisonsa sukunimiyhdistelmästä yhden sukunimen.

Voiko etu- tai sukunimeä muuttaa?

Etu- tai sukunimen voi tietyissä tapauksissa muuttaa pelkästään maistraatille tehdyllä kirjallisella ilmoituksella. Joissakin tapauksissa tarvitaan kuitenkin kirjallinen hakemus.

Lisätietoja etu- ja sukunimen muuttamisesta saa maistraateista ja evankelis-luterilaisista ja ortodoksisista seurakunnista. Kun etu- tai sukunimen muutoksesta täytyy tehdä kirjallinen hakemus, lisätietoja voi kysyä myös oikeusministeriön alaisesta nimilautakunnasta.