Yhdistyvien kuntien samannimiset tiet
Samannimisten saarten osoitenimien muodostamista koskevat osin eri ohjeet kuin yhdistyvien kuntien samannimisten teiden osoitenimiä. Tiennimissä täsmentävä määrite suositetaan lisäämään sekä suomen- että ruotsinkieliseen nimeen, kun taas saarten nimissä luontonimeä täsmentävä määrite suositetaan lisäämään vain siihen kieleen, jossa se on tarpeen.
Hälytysturvallisuuden takia kunnassa ei voi olla useita samannimisiä teitä tai katuja. Siksi kuntaliitosten yhteydessä tiennimiä joudutaan usein muuttamaan. Nimen muuttamista on syytä harkita myös silloin, jos kaksi nimeä muistuttaa toisiaan hyvin paljon. Esimerkiksi Oravatie ja Oravantie menevät helposti sekaisin.
Jos Rantateitä, Myllyteitä tai Teollisuuskatuja on useita, on päätettävä, mikä niistä säilytetään ja mikä muutetaan. Asukkaat eivät mielellään muuta osoitettaan, ja pysyvyys onkin yksi tärkeimpiä paikannimen ominaisuuksia. Kun nimiä muutetaan, on hyvä noudattaa toimintatapoja, joilla muutoksen aiheuttamia ongelmia voidaan minimoida.
Paras ratkaisu on nimetä kokonaan uudella nimellä vain se tie tai ne tiet, joiden nimi on tarpeen muuttaa. Uusissa nimissä on tarkoituksenmukaista hyödyntää alueen perinnäistä paikannimistöä. Nimenaiheita voi saada myös ympäristöstä tai lähialueen historiasta tai kulttuurista.
Kaksi alkuaan samannimistä tietä voidaan erottaa myös muodostamalla toiselle niistä täsmennetty osoitenimi esimerkiksi kaupunginosan tai kylän nimen perusteella: Vanhankylän Myllytie, Soinilan Mäkitie. Tällöin aiemmin käytössä ollut tiennimi kirjoitetaan isolla alkukirjaimella myös uudessa täsmennetyssä nimessä (Mäkitie > Soinilan Mäkitie). Täsmennettyjen nimien käyttöä kannattaa kuitenkin harkita tarkkaan, sillä pitkien nimien täsmentävä alkuosa jää helposti pois paikallisten asukkaiden käytössä ja tästä voi aiheutua sekaannuksia.
Kaksikielisissä kunnissa on muutettava sekä suomen- että ruotsinkielinen nimi. Joskus tiennimi voi olla toisella kielellä samanniminen ja toisella eriniminen, esimerkiksi Kuusirinne − Granbranten ja Kuusirinne − Granbrinken. Jos toinen tiennimistä päätetään muuttaa kokonaan, on muutos syytä tehdä molemmilla kielillä: Kuusirinne − Granbranten ja Mäkitie − Backvägen. Jos taas tällaisissa tapauksissa käytetään täsmentävää määritettä, on sekin selvyyden vuoksi hyvä lisätä sekä suomen- että ruotsinkieliseen nimeen: Kuusirinne − Granbranten ja Mattilan Kuusirinne − Mattila Granbrinken.
Pohdittaessa kumpi tai mitkä nimistä on syytä muuttaa kannattaa miettiä, kumman nimen muuttaminen aiheuttaisi vähiten vaivaa, kuluja ja sekaannuksia.
Nimen säilyttämistä puoltavat seuraavat seikat:
- tien varrella asuu enemmän asukkaita kuin muiden samannimisten teiden varsilla
- tien varrella on monia yrityksiä
- tie on tärkeä väylä, esimerkiksi kaupunginosan sisääntulo- tai läpiajoreitti
- nimellä on historiallista taustaa tai se on vakiintunut vuosikymmenien aikana
- nimi kytkeytyy vahvasti ympäristöönsä (esimerkiksi Myllytie on muisto vanhasta kylämyllystä tai Kuusitie kulkee kuusimetsikön halki).
Nimen muuttamista puoltavat puolestaan seuraavat seikat:
- tiennimi on vain harvalla tai ei kellään postiosoitteena
- nimi ei ole yritysten osoitteena
- tie on lyhyt tai muuten vähäinen väylä, kuja, polku tms.
- nimi on nuori
- nimi kuuluu aihepiiri- eli ryhmänimiin (esimerkiksi Kuusitie voi kuulua aihepiiriin puulajit, johon kuuluvat myös lähellä sijaitsevat Tammitie, Koivutie ja Pihlajatie).
Aihepiirinimi on usein melko helppo korvata jollakin toisella saman aihepiirin nimellä. Toisaalta muualla oleva aihepiiriin yhdistyvä nimi voi johtaa harhaan. Siksi voi joskus olla perusteltua toimia niinkin, että kahdesta Kuusitiestä muutetaan se, joka ei kuulu aihepiirinimiin.
Jaa sivu