Muistonimet ja nimikkopaikat

Muistonimillä tarkoitetaan nimistönsuunnittelussa nimiä, jotka on tietoisesti annettu henkilön tai jonkin muun seikan, kuten tapahtuman, muistoksi: Agricolankuja, Gallen-Kallelan tie, Minna Canthin katu, Uplantilaistenpuisto. Niitä voi antaa kuntien nimistönsuunnittelun piiriin kuuluville kohteille, kuten kaduille, aukiolle ja puistoille. Sen sijaan muistonimiä ei voi antaa luonnonpaikoille, kuten järville ja saarille.

Muistonimen antamista on hyvä harkita tarkkaan, koska henkilöiden ja tapahtumien nimiin liittyy usein aatteellisia ja poliittisia merkityksiä, joista asukkailla voi olla erilaisia mielipiteitä. On myös hyvän tavan mukaista kysyä henkilön omaisilta tai muulta suvulta, sopiiko muistonimen antaminen heille. Henkilöitä voi muistaa muutenkin kuin nimikkokadulla tai muulla paikalla; muita keinoja ovat esimerkiksi muistomerkit, -laatat ja -penkit.

Muistonimien antamisen periaatteet

Muistonimien antamisessa tulee noudattaa alla olevia periaatteita, jotka perustuvat Yhdistyneiden kansakuntien (YK) paikannimiasiantuntijaryhmän suosituksiin. Periaatteiden tarkoitus on tukea pysyvän nimistön muodostamista ja ehkäistä turhia nimenmuutoksia.

1. Muistonimeä ei anneta elossa olevan henkilön mukaan. Henkilön nimeä voidaan harkita käytettäväksi kaavanimessä aikaisintaan viiden vuoden kuluttua henkilön kuolemasta. Usein henkilön merkitystä yhteisölle voi tarkastella objektiivisesti vasta kun kuoleman aiheuttamat tunteet ovat laantuneet ja kun henkilön koko elämänkaari on nähtävissä.

2. Nimi voidaan antaa henkilön mukaan tai muistoksi, mikäli henkilö ja hänen toimintansa on yleisesti tunnustettu muistamisen arvoiseksi. Henkilön tulee nauttia kunnioitusta ja arvonantoa myös oman alansa, poliittisen viiteryhmänsä ja aikakautensa ulkopuolella. Lisäksi periaatteena on, että

• henkilö liittyy merkittävällä ja positiivisella tavalla nimettävään paikkaan tai edustaa sen historiallista kerrostuneisuutta tai
• henkilö on joko syntynyt tai asunut merkittävän osan elämästään kyseisellä paikkakunnalla tai hän on tehnyt siellä merkittävän elämäntyön.

3. Muistonimeä ei anneta toimivan liikelaitoksen, yrityksen tai julkisoikeudellisen yhteisön mukaan. Yrityksen tai yhteisön nimeä voidaan harkita käytettäväksi kaavanimessä vain, jos se on samannimisenä toiminut usean sukupolven ajan samalla paikalla ja sillä on suuri paikallinen merkitys (esimerkiksi Ponnistuksenpolku Helsingissä Suomen toiseksi vanhimman urheiluseuran mukaan).

4. Yksinomaan henkilöiden muistoksi annettuja nimiä ei koota aihepiirinimien tapaan ryhmänimistöksi.

Muistonimeen etunimi, sukunimi vai koko nimi?

Muistonimi kantaa parhaiten henkilön muistoa, kun muistonimeen otetaan sekä henkilön etu- että sukunimi, esimerkiksi Anna Liljan katu. Vaihtoehdot Annankatu ja Liljankatu eivät viittaisi yhtä yksiselitteisesti tiettyyn henkilöön. Toisaalta moniosaisten muistonimien oikeinkirjoitus on hankalampaa kuin yksiosaisten ja niitä on vaikeampi muistaa. Jos nimikkopaikalla halutaan muistaa henkilöä, jonka nimi on hankala kirjoittaa tai ääntää, muistonimi kannattaa antaa puistolle tai aukiolle sen sijaan, että se otettaisiin osoitenimeksi.

Joissakin tapauksissa henkilö voi olla suurelle yleisölle tunnetumpi taiteilijanimellään, jolloin taiteilijanimeä voi käyttää muistonimessä virallisen nimen sijaan (esimerkiksi Juice Leskinen nimen Juhani Leskinen sijaan). Myös laajasti tunnetun lempinimen käyttöä voi harkita, jos sen sävy on neutraali myös nykynäkökulmasta ja muillekin kuin henkilön tunteneille ihmisille (Seppä-Arvin tie).

Muistonimen tavoitteena on kunnioittaa nimikkopaikan saajaa ja vaalia hänen muistoaan. Siksi ei ole suositeltavaa muunnella muistonimessä henkilönnimeä (esimerkiksi Clara ja Albert de la Chapelle → Chappe).

Muistonimissä kuten muissakin suunnitelluissa nimissä on syytä olla paikanlajia ilmaiseva jälkiosa, jotta nimi on ymmärrettävä ja sitä on helppo käyttää (esimerkiksi Bassenmäki). Pelkkä muistettavan henkilön sukunimi ei ole riittävän selvä esimerkiksi tien tai asuinalueen nimenä.

Suomenkielisten muistonimien oikeinkirjoituksesta

Muistonimissä nimen alkuosana olevaa henkilönnimeä on luontevaa taivuttaa genetiivissä. Kun muistonimi sisältää henkilön etu- ja sukunimen, kaikki nimenosat kirjoitetaan erilleen: Unto Koistisen silta, Mathilda Wreden katu, Aleksis Kiven koulu. Näin kirjoitetaan kaikki muutkin muistonimet, joissa henkilön, paikan tai muun seikan nimi koostuu erillisistä osista: Papukaija Zagulan polku, Servin Maijan tie, Mischan ja Maschan aukio.

Kun muistonimen alkuosa on yksiosainen genetiivimuotoinen etu- tai sukunimi, kirjoitetaan nimenosat tiennimissä ja kaavanimissä yhteen: Iineksenpolku, Fazerinkuja, Finkensilta. Oppilaitosten nimissä nimenosat kirjoitetaan tällöinkin erilleen: Miinan koulu, Schildtin lukio.

Lisätietoa paikannimien ja rakennusten nimien oikeinkirjoituksesta voi lukea Kielitoimiston ohjepankin ohjeista Paikannimet: yhteen vai erilleen? ja Julkisten rakennusten ja toimitilojen nimet: yhteen vai erilleen?.

Ruotsinkielisten muistonimien oikeinkirjoituksesta voi lukea tämän ohjeen ruotsinkielisestä versiosta.