Mistä aineksia tiennimiin ja kaavanimiin?

Kun suunnitellaan uusia kaava- ja osoitenimiä, on päätettävä, millaisia sanoja niissä hyödynnetään. Valinnoilla on merkitystä sekä nimistön opastavuuden ja omaleimaisuuden että kulttuuriperinnön säilymisen kannalta.

Lähtökohtana perinnäinen paikannimistö

Luonnollinen ja suositeltava lähtökohta tiennimien ja kaavanimien suunnitteluun ovat seudun perinnäiset paikannimet, jotka ovat usein asukkaille jo entuudestaan tuttuja. Perinnäisiä paikannimiä ovat esimerkiksi luontokohteiden nimet sekä asukkaiden käyttämät kylien ja talojen nimet, kuten Oravisalo, Niskanperä ja Knuuttila. Niiden pohjalta on muodostettu tiennimet Oravisalontie, Niskanperänkuja ja Knuuttilanraitti.

Paikkakunnan nimistöön kytkeytyvät tiennimet ja kaavanimet säilyttävät paikallista kieltä ja kulttuuria ja välittävät tietoa niistä myös uusille asukkaille ja sukupolville. Kun suunnitellussa nimistössä hyödynnetään perinnäistä nimistöä, asukkaat yleensä kokevat nimet omikseen ja nimistä tulee sekä opastavia että monin paikoin omaleimaisempia. Tällöin ei myöskään tarvita niin paljon muita nimeämistapoja, kuten tietyn aihepiirin mukaan annettuja nimiä.

Paikoista ja niiden nimistä voidaan saada hyödyllistä muistitietoa haastattelemalla paikkakunnan pitkäaikaisia asukkaita. Lähteenä kannattaa käyttää myös Maanmittauslaitoksen Karttapaikan peruskartasta löytyviä paikannimiä, koska ne on tarkistettu Kotimaisten kielten keskuksessa. Muiden karttojen (esimerkiksi Google Maps) nimissä ja nimien kirjoitusasuissa saattaa esiintyä virheitä.

Maanmittauslaitoksen kartan lisäksi lähteenä kannattaa hyödyntää Kotimaisten kielten keskuksen Nimiarkiston kokoelmia, jotka sisältävät myös kopiot Svenska litteratursällskapetin ruotsinkielisen paikannimistön kokoelmista. Kokoelmiin on kerätty paikannimiä lähes kaikkialta Suomesta paikallisia asukkaita haastattelemalla. Niistä voi löytää esimerkiksi pienempien paikkojen nimiä, joita ei esitetä Maanmittauslaitoksen kartassa. Jos sama nimi on kirjoitettu eri tavalla Nimiarkiston kokoelmissa ja Maanmittauslaitoksen kartassa, on suositeltavaa valita kartassa käytetty kirjoitusasu, koska se on tarkistettu.

Myös vanhoista kartoista ja asiakirjoista voi löytyä käyttökelpoista nimistöä, joka ei enää elä muistitietona. Lähteenä voi käyttää esimerkiksi Kansallisarkiston kokoelmia. Jos vanhaa asiakirjanimistöä otetaan käyttöön, siihen pitää soveltaa nykykielen mukaista oikeinkirjoitusta. Esimerkiksi kirjaimella w on suomen kielessä merkitty samaa äännettä, jota merkitään nykyisten oikeinkirjoitussuositusten mukaan paikannimissä v:llä. Vanhasta kartasta tai asiakirjasta löytyneen nimen Wesiniemi pohjalta muodostetussa kaavanimessä kuuluu siis olla v-kirjain: Vesiniementie. Vastaavasti esimerkiksi paikannimen jälkiosa jocki kirjoitetaan yleiskielen mukaisesti joki. Myös ruotsinkieliset nimet kirjoitetaan nykykielen oikeinkirjoitussuositusten mukaan. Apua asiakirjanimien tulkintaan voi pyytää Kotimaisten kielten keskuksesta.

Nimi paikan ominaisuuden tai paikalla sijaitsevan kohteen mukaan

Aina perinnäiset paikannimet eivät riitä aineksiksi kaikille uusille nimille, joita tarvitaan. Niitä voi olla nimitarpeeseen nähden vähän, tai ne ovat niin yleisiä, että sama nimi on jo tiennimessä tai kaavanimessä käytössä muualla kunnassa tai naapurikunnassa (esimerkiksi Riihipelto, Storåkern). Silloin nimien luomisessa on käytettävä muita aineksia.

Nimiä voi antaa paikan ominaisuuden mukaan (esimerkiksi Mäkitie, Kirsikkapuisto) tai paikalla sijaitsevan tai aiemmin sijainneen ympäristöstä erottuvan kohteen mukaan (Tammentie, Ruukintie, Asematie). Kohteen tulisi olla jollain tavalla merkittävä seudun historian tai luonnon kannalta. Kaupallisia yritys- tai tuotenimiä ei yleensä pidä käyttää, kun pyritään luomaan pysyviä tiennimiä ja kaavanimiä. Esimerkiksi yritykset voivat muuttaa nimeään tai toimipaikkaansa. Tiennimien tarkoitus ei myöskään ole mainostaa kaupallisia tahoja.

Aihepiirinimet eli ryhmänimet tarvittaessa käyttöön

Kun luodaan uusia nimiä, yksi vaihtoehto on käyttää tiettyyn aihealueeseen kytkeytyviä aihepiiri- eli ryhmänimiä. Niitä voivat olla esimerkiksi kalastukseen tai paikkakunnalla sijainneen tehtaan toimintaan liittyvät nimet. Myös aihepiirinimien olisi hyvä perustua mahdollisuuksien mukaan paikan historiaan, elinkeinoihin, luontoon tai muihin paikallisiin ominaispiirteisiin. Näin paikallista perinnettä saadaan näkyviin myös niitä varten, jotka eivät sitä ennestään tunne.

Kun valitaan sopivaa aihepiiriä, kannattaa välttää sellaisia aiheita, joihin liittyviä nimiä on jo käytössä hyvin monessa paikassa. Tällaisia ovat esimerkiksi Kalevala tai Seitsemän veljestä. Jos alueeseen kytkeytyvää aihepiiriä on vaikea löytää, voi perinnäisiä paikannimiä käyttää inspiraation lähteenä. Talonnimen Solberga pohjalta voi luoda avaruuteen ja ajankiertoon liittyviä nimiä, kun taas alueennimestä Kaananmaa voi johtaa aihepiirin Välimeren kasvit.

Muistonimellä voi kunnioittaa henkilöä

Tiennimet ja kaavanimet voivat olla myös muistonimiä (esimerkiksi Mannerheimintie, Katri Valan puisto). Niitä voi antaa henkilön, tapahtuman tai muun seikan muistoksi. Muistettavan henkilön toiminnan tulee olla yleisesti tunnustettu kunnioittamisen arvoiseksi, ja henkilön tulisi jotenkin liittyä paikkakuntaan.

Muistonimien antamisen periaatteista kerrotaan tarkemmin erillisessä ohjeessa Muistonimet ja nimikkopaikat.