Julkishallinnon nimistö ja sen tehtävät

Nimet ovat meille kaikille tuttuja jokapäiväisestä kielenkäytöstämme. Niiden avulla pystymme kertomaan vaivatta esimerkiksi missä asumme, minne olemme matkalla ja kenen kanssa olemme keskustelleet. Nimien perimmäinen tarkoitus onkin yksilöidä kohteensa ja sujuvoittaa kielenkäyttöä. Lisäksi henkilönnimet ja paikannimet luovat identiteettiämme.

Julkishallinnossa on jatkuva tarve suunnitella uusia nimiä sekä erilaisille paikoille että lukuisille muillekin kohteille. Nimenannossa tulisi hyödyntää nimien mainiota potentiaalia: niiden avulla kuulijalle ja lukijalle voidaan välittää paljon hyödyllistä tietoa nimen kohteesta.

Mitä on julkishallinnon nimistö?

Valtion, kunnan, hyvinvointialueen tai muun julkisyhteisön viranomaisten nimet ovat julkishallinnon nimistöä. Niitä kutsutaan myös julkiseksi nimistöksi, hallinnon nimiksi tai viranomaisten nimiksi. Tällaisia nimiä ovat viranomaisiin viittaavat nimet, kuten virastojen, toimielinten, toimialojen ja osastojen nimet. Lisäksi niitä ovat muut viranomaisten antamat nimet, kuten hankkeiden ja palvelujen nimet. Julkista nimistöä ovat myös viranomaisten antamat paikannimet, kuten hallinnollisten alueiden, teiden, liikennepaikkojen ja rakennusten nimet.

Ilmauksessa julkinen nimistö sana julkinen tarkoittaa julkishallinnon toimialaan kuuluvaa, avoimesti tiedossa ja nähtävillä olevaa. Osa viranomaisten antamista nimistä − esimerkiksi tietojärjestelmien nimet − voi olla käytössä ainoastaan sisäisessä viestinnässä. Pelkästään sisäisiksi aiotut nimet kuitenkin liukuvat helposti myös yleiseen käyttöön. Siksi niidenkin muodostamiseen kannattaa kiinnittää huomiota.

Suuri osa julkishallinnon nimistä on myös virallisia nimiä. Kaikki karttoihin, kilpiin tai asiakirjoihin merkityt nimet eivät kuitenkaan ole virallisia. Nimi on virallinen vain silloin, kun jokin viranomainen tekee siitä lakisääteisen tai muuten toimivaltaansa kuuluvan päätöksen. Esimerkiksi asemakaavassa vahvistettu nimi on virallinen. Nimen virallisuus ei välttämättä tarkoita, että nimi kirjoitusasuineen olisi suositeltava, sillä viranomaiset saattavat vahvistaa myös oikeinkirjoitussuositusten vastaisia tai muiden viranomaisten nimien kanssa ristiriidassa olevia nimiä.

Valtaosa julkishallinnon nimistä on suunniteltuja nimiä eli viranomainen on antanut nimen jollekin kohteelle harkiten. Osa julkisista nimistä on kuitenkin vakiintunut käyttöön muuta kautta, esimerkiksi hiljalleen tietyn yhteisön kielenkäytössä. Järvien, saarien, mäkien ja muiden luonnonpaikkojen nimet eivät ole julkishallinnon nimiä, vaan niin sanotusti kansan suussa eli paikallisen kieliyhteisön käytössä vakiintuneita perinnäisiä paikannimiä. Samassa merkityksessä käytetään myös ilmausta perinteinen paikannimi. Useimmat kuntien ja kaupunginosien nimet ovat alun perin perinnäisiä paikannimiä, joista on sittemmin tullut julkishallinnon nimiä, kun ne on vahvistettu virallisiksi nimiksi.

Julkishallinnossa käytetään myös nimistä muodostettuja lyhenteitä, kuten OPH ← Opetushallitus. Lisäksi jotkin viranomaiset käyttävät niin sanottuja oheisnimiä. Ne ovat lyhyitä nimimuotoja, jotka eivät lyhenteiden tapaan yhdisty viralliseen nimeen. Esimerkiksi Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus käyttää oheisnimeä Fimea. Oheisnimien käyttö on viime vuosina lisääntynyt, vaikka niiden muodostaminen ja käyttäminen ei ole suositeltavaa.

Julkisen nimistön tehtävät

Julkishallinnon organisaation nimi on usein ensimmäinen kontakti asiakkaan ja viranomaisen välillä ja siksi arvokas tiedonvälittäjä. Nimen tärkein tehtävä on yksilöidä kohteensa. Lisäksi sen tehtävänä on kertoa olennaista tietoa kohteestaan: Millaisesta kohteesta on kyse? Mitkä ovat tämän viranomaisen ydintehtävät tai -toiminnot? Mihin tarvitsen tätä palvelua?

Toimiva julkishallinnon nimistö edistää hallinnon avoimuutta ja ihmisten osallistamista. Toisin sanoen hyvät nimet auttavat hahmottamaan yhteiskunnassa toimivien tahojen asemaa ja suhteita toisiinsa. Esimerkiksi nimenosien virasto ja ministeriö pohjalta on helppo hahmottaa näiden toimijoiden paikkaa valtionhallinnossa. Toimivat nimet myös alentavat kynnystä ottaa yhteyttä viranomaiseen. Hyvä nimi tukee oikean tahon löytymistä silloin, kun tarvitsee vaikkapa tietoa rakennuslupien hakemisesta tai tukea vaikeassa perhetilanteessa. Erityisesti ongelma- ja kriisitilanteissa on tärkeää, että oikea viranomainen löytyy nopeasti.

Julkishallinnon nimien on myös erotuttava kaupallisista yritys- ja tuotenimistä. Tämä on tärkeää muun muassa siksi, että viranomaisten yhteydenotot voivat velvoittaa vastaanottajan toimenpiteisiin. Yksityisten yritysten yhteydenottoihin reagoiminen on sen sijaan vastaanottajan harkittavissa. Jos vastaanottaja tulkitsee nimen perusteella julkishallinnon yhteydenoton kaupalliseksi mainokseksi, saattavat velvollisuudet jäädä hoitamatta. Myös tietosuojan ylläpito voi vaarantua, jos julkishallinnon organisaation tai palvelun nimi sekoittuu käytössä olevaan yritysnimeen. Selkeät julkishallinnon nimet edistävät siis myös oikeusturvaa.

Organisaatioiden ja palvelujen nimien lisäksi viranomaiset suunnittelevat paikannimiä, kuten hallinnollisten alueiden nimiä, toimialueiden nimiä ja tiennimiä. Tiennimen tärkein tehtävä on ohjata ongelmitta oikeaan paikkaan. Alueennimen perusteella kuulijan pitää puolestaan pystyä sijoittamaan alue oikeaan osaan maata. Esimerkiksi hallinnollisten alueiden nimien on oltava sopusoinnussa niiden paikannimien kanssa, joilla valtakunnan eri alueisiin on tapana viitata. Alueennimien pitää toimia myös suhteessa toisiinsa. Esimerkiksi nimipari Pohjois-Suomen aluehallintovirasto ja Lapin aluehallintovirasto on harhaanjohtava, koska yleisen käsityksen mukaan Lappi on osa Pohjois-Suomea. Toimivat nimet turvaavat, että yhteiskunta toimii ongelmattomasti. Hälytystilanteissa ne voivat jopa pelastaa henkiä.