Miten lainsäädäntö ohjaa nimenantoa?

Julkishallinnon nimissä on otettava huomioon perustuslain, hallintolain, kielilain, saamen kielilain ja Ahvenanmaan itsehallintolain vaatimukset:

• Perustuslain mukaan suomen kansalliskieliä ovat suomi ja ruotsi (17. §).
• Hyvän hallinnon perusteista säädetään hallintolaissa, jonka mukaan viranomaisen on käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä (9. §).
• Kielilain (5. §) mukaan kielellisen jaotuksen perusyksikkö on kunta. Kunta on joko yksikielinen (suomenkielinen tai ruotsinkielinen) tai kaksikielinen (suomen- ja ruotsinkielinen). Valtion viranomaisten ja kaksikielisten kuntien viranomaisten tulee palvella yleisöä suomeksi ja ruotsiksi (23. §). Viranomaisen tulee sekä palvelussaan että muussa toiminnassaan osoittaa yleisölle käyttävänsä molempia kieliä (23. §). Viranomainen voi myös antaa parempaa kielellistä palvelua kuin kielilaissa edellytetään (2. §).
• Poikkeus edellä esitetystä on Ahvenanmaan maakunta. Ahvenanmaan itsehallintolain mukaan maakunta on ruotsinkielinen. Maakunnassa valtion ja maakunnan viranomaisten sekä kunnallishallinnon virkakieli on ruotsi. (36. §.)
• Saamen kielilaissa on määritelty ne viranomaiset, joiden on yleisölle suunnatussa tiedottamisessa käytettävä myös saamen kieltä (2. ja 8. §). Viranomaisen tulee toiminnassaan edistää saamen kielen käyttämistä (15. §) ja osoittaa yleisölle palvelevansa myös saameksi (24. §).

Lainsäädäntö edellyttää, että Ahvenanmaata lukuun ottamatta valtionhallinnossa ja kaksikielisissä kunnissa julkinen nimistö on sekä suomeksi että ruotsiksi. On tärkeää, että nimet suunnitellaan rinnan molemmilla kansalliskielillä. Näin kumpaankin kieleen saadaan toimivat nimet ja vältytään kömpelöiltä käännöksiltä. Osa hallinnon organisaatioista on tiiviisti yhteydessä myös ulkomaille ja tarvitsee siksi toimintaa kuvaavan englanninkielisen nimen. Vieraskielinen nimi ei kuitenkaan voi olla yksinomainen.

Suomessa puhutaan kolmea saamen kieltä: pohjoissaamea, inarinsaamea ja koltansaamea. Viranomaisten tulee käyttää saamen kieltä saamelaisten kotiseutualueella, jolla tarkoitetaan Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kuntia sekä Sodankylän kunnan pohjoisosaa. Näillä alueilla julkishallinnon nimet olisi hyvä suunnitella alusta alkaen sekä suomeksi että kunnassa käytettävillä saamen kielillä.

Virallisen nimen lisäksi myös organisaatioiden nimien lyhenteet on muodostettava erikseen kunkin kielen käyttöä varten. Myös verkkotunnukset on suositeltavaa muodostaa kuhunkin kieleen erikseen.

Viittomakielilain mukaan viranomaisen on toiminnassaan edistettävä viittomakieltä käyttävän mahdollisuuksia käyttää omaa kieltään ja saada tietoa omalla kielellään. Kun suunnitteilla on keskeisiä julkishallinnon kohteita, kuten uusia virastoja tai hallinnollisia alueita, on suunnittelijoiden hyvä tiedottaa suomalaisen ja suomenruotsalaisen viittomakielen asiantuntijoille tulevista kohteista ja niille suunnitelluista nimistä. Hyvä käytäntö on ottaa ajoissa yhteyttä viittomakielten kielineuvontaan (Kuurojen Liitto) tai viittomakielten lautakuntaan. Näin saadaan mahdollisimman toimivat nimet myös Suomen viittomakieliin.

Edellä mainittujen lakien lisäksi myös muu lainsäädäntö vaikuttaa nimeämiseen, sillä paikannimiä ja viranomaisten nimiä koskevia säädöksiä on hajallaan eri laeissa. Jotkin nimet, kuten maakuntien nimet, sairaanhoitopiirien nimet ja useiden virastojen nimet, vahvistetaan laissa. Joissakin laeissa puolestaan säädetään, että tietyllä kohteella on oltava nimi, mutta nimelle ei yleensä aseteta erityisiä vaatimuksia. Lisäksi voidaan säätää, miten nimestä päätetään ja kuka päätöksen tekee. Esimerkiksi kuntalaissa ja kuntarakennelaissa säädetään, että kunnanvaltuusto tai kuntaliitostilanteissa valtuustot päättävät kunnan nimestä. Nimenmuutostilanteissa vaaditaan Kotimaisten kielten keskuksen lausunto.

Puutteellinen tekniikka tai tietojärjestelmät eivät ole hyväksyttävä syy lainvastaiselle tai muuten harhaanjohtavalle nimikäytännölle. Esimerkiksi Väyläviraston taitorakennerekisterissä sillalle voidaan antaa vain yksi virallinen nimi, vaikka kielilaki velvoittaa muodostamaan suunnitellut paikannimet kaksikielisissä kunnissa sekä suomeksi että ruotsiksi. Tietojärjestelmiä hankittaessa vaatimusmäärittelyissä tulisikin ottaa huomioon, että nimeä voi olla tarpeen muuttaa, samasta kohteesta voidaan käyttää useita rinnakkaisia nimiä ja että sama nimi voi olla käytössä eri kohteilla. On mahdollistettava sekin, että samannimisillä kohteilla voi olla käytössä erilaiset rinnakkaisnimet. Esimerkiksi Espoon Karhusaari on ruotsiksi Björnholmen, kun taas Helsingin Karhusaari on ruotsiksi Björnsö. Vuonna 2022 Helsingin saari oli muuttunut Helsingin seudun liikenteen sovelluksessa virheellisesti Björnholmeniksi, koska nimellä Karhusaari oli mahdollista olla vain yksi ruotsinkielinen vastine.