Sairaaloiden ja terveyskeskusten nimet

Hyvä sairaalan ja terveyskeskuksen nimi kuvaa mahdollisimman selkeästi ja asiallisesti kohdettaan. Nimen perusteella pitää pystyä päättelemään, että kyseessä on julkisia terveydenhuollon palveluita tarjoava taho. Kohdettaan kuvaava nimi myös tukee mielikuvaa luotettavasta ja asiantuntevasta julkishallinnon toimijasta.

Yleensä toimivin nimi on sellainen, joka kertoo, missä sairaala tai terveyskeskus sijaitsee. Sairaalan nimen alkuosaksi sopii sen maakunnan nimi, jonka asukkaita sairaala palvelee, tai kaupungin nimi, jossa sairaala sijaitsee. Vastaavasti terveyskeskuksen nimen alkuosana toimii kunnan tai kaupunginosan nimi. Asiallisia, selkeitä ja ymmärrettäviä nimiä ovat esimerkiksi Etelä-Karjalan keskussairaala, Oulun yliopistollinen sairaala, Näsin terveyskeskus ja Mäntymäen terveysasema. Sen sijaan ei ole suositeltavaa, että sairaalan nimessä on paikannimen muunneltu muoto (esimerkiksi maakunnan nimi Satakunta > Satasairaala). Tällöin nimen informatiivisuus ja ymmärrettävyys kärsii.

Sairaalan nimen jälkiosaksi sopii parhaiten sana sairaala, ruotsiksi sjukhus. Sana keskussairaala (centralsjukhus) viittaa sellaisiin keskeisiin sairaaloihin, joissa ovat edustettuina useimmat lääketieteen erikoisalat. Osa keskussairaaloista toimii yliopistojen yhteydessä, jolloin niitä kutsutaan yliopistollisiksi sairaaloiksi (universitetssjukhus). Lain mukaan yliopistollinen sairaala on oltava Uudenmaan erikoissairaanhoidon järjestämisestä vastaavalla HUS-yhtymällä ja niillä hyvinvointialueilla, joilla sijaitsevat Tampereen, Turun ja Oulun yliopistot sekä Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunta. Sairaaloiden nimissä voi käyttää myös jälkiosaa klinikka (klinik), jota aiemmin on käytetty erityisesti opetussairaaloista.

Julkisia terveydenhuollon palveluita tarjoavien keskusten nimissä hyvä jälkiosa on asiakkaille tuttu terveyskeskus ‒ hälsovårdscentral. Toinen toimiva jälkiosa on terveysasema ‒ hälsocentral, jolla voidaan viitata myös terveyskeskuksen tiettyyn toimipaikkaan, jos niitä on useampia. Jos keskuksessa on terveydenhuollon palvelujen lisäksi myös sosiaalipalveluja, kuten päihdepalveluja tai perheterapiaa, sopii jälkiosaksi sosiaali- ja terveyskeskus ‒ social- och hälsovårdscentral.

Sairaala voidaan nimetä myös sen mukaan, mitä lääketieteen aloja siellä toimii: Iho- ja allergiasairaala, Naistenklinikka, Kymenlaakson psykiatrinen sairaala. Jos samalla alueella on useita sairaaloita, joista kuhunkin on keskitetty useita toisistaan poikkeavia lääketieteen aloja, on turvauduttava muunlaisiin perusteisiin nimen valinnassa. Muut perusteet tulevat kuitenkin kyseeseen vain silloin, kun sijainnin kertova nimi tai palveluista riittävällä tasolla kertova nimi ei ole mahdollinen. Nimenaihe voidaan ottaa esimerkiksi rakennuksen ulkomuodosta (Tornisairaala, Majakkasairaala).

Usean sairaalan muodostamaan kokonaisuuteen on hyvä viitata ilmauksella sairaala-alue. Sen sijaan sanan sairaalakampus käyttöä kannattaa välttää. Yleiskielessä kampus ei tarkoita mitä tahansa rakennusten muodostamaa kokonaisuutta vaan korkeakoulualuetta. Siksi sana voi olla etenkin potilaille harhaanjohtava, jos sillä viitataan sairaala-alueeseen.

Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan uudistuksen vaikutus nimiin

Viime vuosina terveyspalveluja tarjoavien uusien keskusten nimissä on alettu käyttää myös muita jälkiosia kuin perinteistä terveyskeskusta tai terveysasemaa. Tämä johtuu siitä, että jatkossa samasta toimipisteestä voi saada terveyspalvelujen lisäksi myös sosiaalipalveluja. Uusilla jälkiosilla on haluttu korostaa sekä uudenlaista palvelukokonaisuutta että terveys- ja sosiaalipalvelujen tasavertaisuutta.

Tavoite on hyvä: on pyritty sellaiseen nimeen, joka kuvaa mahdollisimman hyvin kohdettaan. Käytännössä on kuitenkin päädytty nimien ymmärrettävyyden kannalta sekavaan tilanteeseen, kun toimipisteitä on eri puolilla maata alettu nimetä eri tavoin. Samoja palveluita tarjoavat keskukset voivat olla terveyskeskuksia ja terveysasemia, sosiaali- ja terveyskeskuksia, sote-keskuksia, terveys- ja hyvinvointikeskuksia tai peruspalvelukeskuksia. Erilaiset jälkiosat eivät auta asiakasta päättelemään, millaisia palveluja kustakin keskuksesta saa.

Sosiaali- ja terveyspalveluista vastaavat hallinnolliset yksiköt ovat uudistuksen jälkeen nimeltään sosiaali- ja terveyskeskuksia. Hallinnollisella yksiköllä voi kuitenkin olla useita konkreettisia asiointipaikkoja. Asiointipaikat kannattaa pyrkiä nimeämään sen mukaan, mitä palveluita asiakas kyseisestä toimipisteestä saa. Jos toimipisteessä on vain tai enimmäkseen terveyspalveluja, voidaan harkita entuudestaan tuttujen nimitysten terveyskeskus ja terveysasema säilyttämistä. Jos taas toimipisteestä saa sekä sosiaali- että terveyspalveluja, voi palvelujen löytymisen vuoksi olla parempi käyttää nimitystä sosiaali- ja terveyskeskus tai sosiaali- ja terveysasema (social- och hälsovårdsstation).

Nimitys sosiaali- ja terveyskeskus voidaan kuitenkin pituutensa vuoksi kokea hankalaksi nimen osana. Sanapari sosiaali- ja terveys- korvautuu suomen kielessä helposti lyhenteellä sote, mutta lyhenteen käyttö virallisessa nimessä ei ole hyvää virkakieltä. Lyhenne ei sellaisenaan kerro kohteestaan, vaan se on aina opeteltava erikseen. Siksi nimissä tulisi käyttää sote-lyhenteen sijaan auki kirjoitettua sanaparia sosiaali- ja terveys-.

Jos jokin palvelu ei käy ilmi nimestä, siitä on mahdollista kertoa asiakkaille myös erillisellä tiedotteella tai verkkosivuilla. Kirjavien ratkaisujen sijaan julkishallinnon nimien ymmärrettävyyttä tukisi kuitenkin se, että nimet olisivat mahdollisimman yhdenmukaisia eri puolilla Suomea.

Ongelmallinen hyvinvointi

Monia sosiaali- ja terveyspalveluja tarjoavia keskuksia on nimetty viime aikoina hyvinvointikeskuksiksi. Myös sosiaali- ja terveyspalvelut järjestävistä uusista hallinnollisista alueista tuli hyvinvointialueita (välfärdsområde).

Sanaa hyvinvointi on käytetty terveyskeskusten nimissä ainakin kahdella tapaa. Joissakin nimissä hyvinvointi kattaa sekä fyysisen että sosiaalisen hyvinvoinnin, kun taas toisissa se mainitaan terveyden rinnalla. Jälkimmäisissä tapauksissa voidaan tulkita, että hyvinvoinnilla viitataan erityisesti sosiaalipalveluihin. Esimerkiksi Sodankylän hyvinvointikeskus Sopukasta ja Kalasataman terveys- ja hyvinvointikeskuksesta saa molemmista sekä terveys- että sosiaalipalveluja.

Merkitykseltään laaja hyvinvointi on ymmärrettävyyden ja selkeyden kannalta ongelmallinen sana juuri siksi, että se voi eri yhteyksissä viitata hyvin erilaisiin asioihin ja palveluihin. On tarpeen muistaa, että sosiaali- ja terveyspalveluja tarjoavien julkisten tahojen lisäksi hyvinvointikeskuksissa voivat toimia myös aivan muunlaiset tahot. Esimerkiksi Mikkelin hyvinvointikeskus on sairaalan yhteydessä toimiva julkinen terveyskeskus, kun taas rakenteeltaan identtinen Kuusamon hyvinvointikeskus on ryhmäliikuntaa ja fysioterapiaa tarjoava yksityinen yritys.

Epämääräinen hyvinvointikeskus ei siis kuvaa sanaa terveyskeskus paremmin, että keskuksesta saa sekä terveys- että sosiaalipalveluita. Päinvastoin: hyvinvointikeskus ei kerro asiakkaalle sitäkään, onko kyseessä julkinen vai yksityinen toimija. Siksi sen käyttö ei ole suositeltavaa.

Sana hyvinvointi on ongelmallinen myös siksi, että se voidaan kääntää ruotsiksi monella eri tapaa (välfärd, välbefinnande ja välmående, välstånd). Koska kunnat käyttävät näitä ruotsinkielisiä sanoja hyvin kirjavasti suomenkielisen hyvinvointikeskuksen vastineena, on Kotimaisten kielten keskus suosittanut median käyttöön sanaa vårdcentral, joka kattaa nämä erilaiset muodot. Vårdcentral toimisi paitsi hyvinvointikeskuksen myös sosiaali- ja terveyskeskuksen sekä terveyskeskuksen ruotsinkielisenä vastineena. Koska sille ei kuitenkaan ole sopivaa suomenkielistä vastinetta, ei vårdcentral-sanaa tule ottaa käyttöön sosiaali- ja terveyskeskusten tai terveyskeskusten virallisissa ruotsinkielisissä nimissä.

Vältä näitä nimeämistapoja

Toimiva sairaalan ja terveyskeskuksen nimi koostuu sijaintia kuvaavasta alkuosasta ja kohteeseen viittaavasta jälkiosasta. Joskus nimiin on kuitenkin lisätty niin sanottu nimittävä osa, joka ei kerro kohteestaan vaan pelkästään yksilöi sen. Tällainen on esimerkiksi Nova keskussairaalan nimessä Keski-Suomen sairaala Nova. Kuvaavan ja toimivan Keski-Suomen sairaala -nimen lisänä tällainen nimenosa on tarpeeton ja aiheuttaa turhaa vaihtelua nimen käyttöön. Kun samaan kohteeseen saatetaan viitata usealla eri nimellä (Keski-Suomen keskussairaala, Keski-Suomen sairaala Nova tai Sairaala Nova), syntyy helposti väärinymmärryksiä.

Joissakin nimissä on kohteeseen viittaavan osan rinnalla pelkkä nimittävä osa, jolloin nimi ei kerro, missä keskus sijaitsee (esimerkiksi Aalto-hyvinvointikeskus, Sote-keskus Cotton, Tekonivelsairaala Coxa). Tällaiset terveyskeskusten ja sairaaloiden nimet sekoittuvat myös helposti yritysnimiin.

Lisäksi sekakieliset nimet, kuten Sote-keskus Cotton, eivät täytä kielilain vaatimuksia. Kuten kaikki julkishallinnon nimet, myös sairaaloiden ja terveyskeskusten nimet on muodostettava kansalliskielillä sen mukaan, onko hyvinvointialue yksi- vai kaksikielinen.

Sijaintia kuvaavan nimen rinnalla tai sijasta ei ole tarkoituksenmukaista käyttää lyhennettä tai oheisnimeä. Esimerkiksi Ahveniston sairaalan verkkosivuilla käytetään vaihdellen sekä sairaalan virallista nimeä että lyhenteen kaltaista oheisnimeä Assi. Oheisnimi eroaa lyhenteestä siten, että kaikki sen kirjaimet eivät ole suoraan viralliseen nimeen yhdistettävissä. Esimerkiksi Assi-nimessä jälkimmäinen si-tavu ei tule virallisesta nimestä. Hallinnon nimistä on aina parempi muodostaa oheisnimien sijaan normaaleja lyhenteitä, joita käytetään vain silloin, kun tarvitaan erityisen tiivistä ilmaisua.

Edellä mainitut vältettävät nimeämiskäytännöt hämärtävät yksityisten ja julkisten palvelujen nimien eroja. Asiakkaan on kuitenkin tärkeä tietää, onko kyseessä julkinen vai yksityinen toimija, jotta oikeat palvelut löytyvät helposti. Epäselvät nimet ja lyhenteet voivat pahimmillaan estää asiakasta saamasta tarvitsemaansa apua ajoissa.

Muista myös asiallisuus ja selkeys

Kun kyseessä on arkaluonteisia tai hankalia asioita hoitava viranomainen, on sen nimeä erityisen tärkeä arvioida myös asiallisuuden kannalta. Jos itsensä loukannut ohjataan lääkärin vastaanotolle hyvän olon keskukseen tai vakavasti sairaan on kerrottava läheisilleen, että hän joutuu raskaisiin hoitoihin hyvinvointikeskukseen, ollaan jo lähellä epäasiallisuutta. Kun sairaala tiedottaa asiakkaille sairaalassa tapahtuvasta hoidosta tai tutkimuksista, olisi siis syytä käyttää sairaala-sanaa paitsi ymmärrettävyyden myös asiallisuuden takia.

Jotta nimet olisivat selkeitä, tulisi suomenkielisten nimien noudattaa suomen kielen rakenteita ja ruotsinkielisten nimien ruotsin kielen rakenteita. Esimerkiksi päivystyspoliklinikan nimestä TAYS Päivystys Acuta on vaikea hahmottaa, mihin nimi viittaa. Tämä johtuu siitä, että määritteenä olevaa lyhennettä TAYS (Tampereen yliopistollinen sairaala) ei ole taivutettu normaaliin tapaan genetiivissä (TAYSin). Sekä hahmottamisen että käytettävyyden kannalta toimivampi olisi nimi Tampereen yliopistollisen sairaalan päivystys, josta nimenosan Acuta voisi jättää kokonaan pois.

Alaorganisaatioiden nimet sairaaloissa

Sairaaloissa on erilaisia osastoja (avdelning) ja poliklinikoita (mottagning), kuten lasten ja nuorten vuodeosasto, syöpätautien vuodeosasto, päivystyspoliklinikka ja sisätautien poliklinikka. Niiden nimet kirjoitetaan suomen kielessä pienellä alkukirjaimella, mutta ruotsissa käytäntö voi vaihdella. Osastot voidaan erottaa toisistaan myös numero- ja kirjaintunnisteilla (esimerkiksi sisätautien vuodeosasto 5A, sisätautien vuodeosasto 5B).

Vastaanotto-, tutkimus- ja hoitopaikkaa tarkoittava poliklinikka on lääketieteen erityisalan kieltä. Se on kuitenkin monissa Suomen sairaaloissa käytössä ja yleisesti tuttu sana suomenkielisille. Siksi se on käyttökelpoinen myös sairaalan osastojen nimissä. Joissakin sairaaloissa käytetään osastojen nimissä poliklinikan sijaan sanaa vastaanotto. Se on kuitenkin merkitykseltään poliklinikkaa epämääräisempi, eikä yhdisty niin selvästi juuri sairaalan hoitopaikkaan. Poliklinikan ruotsinkieliseksi vastineeksi sopii sen sijaan yleensä parhaiten sana mottagning. Jos sanaa poliklinik on kuitenkin käytetty saman sairaalan osastojen nimissä aiemmin, on sekin mahdollinen.

Alaorganisaatioiden nimissä kannattaa pyrkiä yhdenmukaisuuteen ja asiakkaan näkökulman huomioimiseen. Esimerkiksi tiimi-loppuiset nimet, kuten Syömishäiriötiimi, saattavat hämmentää osastojen ja poliklinikoiden rinnalla, sillä niissä näkökulma on ennemminkin sairaalan työntekijöiden organisoitumisessa eikä asiakkaalle tarkoitetuissa palveluissa.

Jotta alaorganisaatioiden nimet olisivat ymmärrettäviä asiakkaille, niissä tulisi pyrkiä käyttämään mahdollisimman neutraaleja yleiskielen sanoja ja välttää mahdollisuuksien mukaan vieraita lääketieteen termejä. Esimerkiksi vatsa- ja suolistosairauksien poliklinikka ja munuaissairauksien poliklinikka ovat tavalliselle kielenkäyttäjälle ymmärrettävämpiä nimiä kuin gastroenterologisten sairauksien poliklinikka ja nefrologian poliklinikka. Asiakasviestinnässä osastojen nimistä ei ole hyvä käyttää myöskään lyhenteitä (esimerkiksi ylepkl, LiiLAB). Lyhenteet eivät todennäköisesti ole asiakkaille tuttuja, vaikka ne työntekijöiden kesken olisivatkin vakiintuneita. Niin ikään useissa sairaaloissa käytetyn nimen ajopoli merkitys (liikennelääketieteen osaamiskeskus, ajoterveyden osaamiskeskus) on vaikeasti ymmärrettävä.

Lapsille tarkoitetuissa sairaaloissa voi kohdettaan kuvaavien osastojen nimien lisäksi käyttää harkiten myös mielikuvituksellisempia nimiä. Vaikka kuvaavat nimet ovat aina julkishallinnossa ensisijaisia, voivat muunlaiset nimet lieventää jännitystä ja pelkoa, jota sairaalaan meneminen lapsessa saattaa aiheuttaa. Esimerkiksi Helsingin Uudessa lastensairaalassa osastoja on nimetty vuodeosasto Tähdeksi ja vuodeosasto Viidakoksi. Mielikuvituksellisia nimiä voidaan antaa myös esimerkiksi leikkitiloille. Kun nimet eivät kuvaa kohdettaan, ne on kirjoitettava isolla alkukirjaimella, jotta ne ovat tunnistettavissa erisnimiksi.