Oppilaitosten nimet

Opetuksen järjestäjä päättää oppilaitoksen nimestä. Hyvä oppilaitoksen nimi on kohdettaan kuvaava. Se kertoo kuulijalle, missä oppilaitos sijaitsee ja minkä koulutusasteen opetusta se tarjoaa (Leppävirran lukio, Etelä-Kymenlaakson ammattiopisto, Kimitoöns gymnasium). Nimi voi myös kertoa, minkä alan opetusta oppilaitoksesta saa (Kaustisen musiikkilukio, Ikaalisten kauppaoppilaitos, Kelloseppäkoulu). Toimivassa nimessä on oppilaitosta tarkoittava sana, kuten koulu, peruskoulu, ammattiopisto tai yliopisto.

Henkilön kunniaksi annettujen muistonimien (Väinö Linnan lukio, Aalto-yliopisto − Aalto-universitetet, Topeliusgymnasiet i Nykarleby) käyttöä voi harkita. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että muistonimi välittää kuulijalle aina vähemmän tietoa oppilaitoksesta kuin kuvaava nimi. Oppilaitosten nimissä kannattaa välttää oikeinkirjoitukseltaan tai ääntämiseltään vaikeita henkilönnimiä, jotta nimen käyttö olisi mahdollisimman vaivatonta.

Muistonimien antamisesta kerrotaan ohjeessa Muistonimet ja nimikkopaikat.

Millä kielellä oppilaitoksen nimi muodostetaan?

Suurin osa oppilaitoksista on yksikielisiä, ja niiden nimi muodostetaan opetuskielellä. Nimi on suomenkielinen silloin, kun opetusta annetaan suomeksi (Käpylän peruskoulu), ja vastaavasti ruotsinkielinen silloin, kun opetus on ruotsinkielistä (Kottby lågstadieskola).

Korkeakoulun nimen voi kuitenkin muodostaa pelkän opetuskielen sijaan molemmilla kotimaisilla kielillä. Esimerkiksi suurimmasta osasta yksikielisiä yliopistoja käytetään laissa myös toiselle kotimaiselle kielelle käännettyä vastinetta, kuten Itä-Suomen yliopisto – Östra Finlands universitet. Useimmilla valtakunnallisesti tunnetuilla korkeakouluilla on kohdettaan kuvaava nimi, joka kääntyy luontevasti.

Oppilaitoksen nimestä voi muodostaa käännöksen myös vieraille kielille, jos se on tarpeen näillä kielillä tapahtuvaa tiedotusta tai muuta toimintaa varten. Esimerkiksi kaksikielistä opetusta antavilla kouluilla on tarkoituksenmukaista olla nimi opetuskielen lisäksi myös toisella kielellä, jolla opetusta annetaan: Helsingin ranskalais-suomalainen koulu − Lycée franco-finlandais d’Helsinki. Jos taas suomen- tai ruotsinkielinen oppilaitos antaa myös englanninkielistä opetusta, voi olla tarpeen muodostaa sille nimi myös englanniksi (esimerkiksi University of Eastern Finland, Turku University of Applied Sciences). Jos oppilaitoksella on nimi usealla eri kielellä, kunkin kielen tiedotuksessa käytetään kyseisenkielistä nimeä.

Oikeinkirjoitussääntöjä noudattava nimi on helppokäyttöinen

Jotta nimi olisi mahdollisimman ymmärrettävä ja helppokäyttöinen, on hyvä noudattaa vakiintuneita kielen rakenteita ja oikeinkirjoitussääntöjä:

• Kun oppilaitoksen nimen alkuosa on genetiivimuotoinen paikan- tai henkilönnimi, kirjoitetaan nimen osat erilleen: Pihkoon koulu, Oulun ammattikorkeakoulu, Schildtin lukio, Anna Tapion koulu.
• Yhteen kirjoitetaan sellaiset nimet, joiden alkuosa määrittää, millaista opetusta oppilaitoksesta saa: Kelloseppäkoulu, Hevosopisto.

• Vain oppilaitoksen nimen ensimmäisen osa kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, elleivät muut osat ole erisnimiä: Säkylän seudun lukio ja Raudaskylän kristillinen opisto mutta Minna Canthin koulu.

• Oppilaitoksen sijaintia ilmaistaan genetiivirakenteella: Ritaharjun koulu, Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitos. Jos paikannimi siirretään nimen loppuun taivuttamattomana, kokonaisuuden merkitys muuttuu. Esimerkiksi Kuopion palvelualan opisto kertoisi oppilaitoksen sijainnista Kuopiossa. Palvelualan opisto Kuopio tarkoittaa sen sijaan sananmukaisesti, että oppilaitoksen nimi on Kuopio.

• Myös muistonimissä nimen alkuosana olevaa henkilönnimeä on luontevaa taivuttaa genetiivissä: Aleksis Kiven koulu (ei siis Aleksis Kivi -koulu). Jos henkilönnimi kuitenkin on perusmuodossa, tarvitaan yhdysmerkkiä: Erkko-lukio.

• Jos sukunimessä on etuliite, se kirjoitetaan isolla alkukirjaimella oppilaitoksen nimen alussa: von Wright → Von Wrightin koulu.

Suomen- ja ruotsinkielisten oppilaitosten nimien oikeinkirjoitussäännöt eroavat osin toisistaan. Ruotsinkielisten nimien oikeinkirjoituksesta voi lukea tämän ohjeen ruotsinkielisestä versiosta. Mahdollisten vieraskielisten vastineiden kirjoitusasut taas kannattaa tarkistaa kyseisten kielten asiantuntijoilta.

Selkeä jälkiosa ja yleiskieliset sanat takaavat käytettävyyden

Oppilaitosten nimissä toimivia suomenkielisiä jälkiosia ovat esimerkiksi koulu (peruskouluista), peruskoulu, alakoulu (luokat 1–6), yläkoulu (luokat 7–9), yhtenäiskoulu (luokat 1–9), lukio, kansalaisopisto, ammattiopisto, ammattikorkeakoulu ja yliopisto. Merkitykseltään hieman epämääräisempi on opisto, joka saattaa viitata joko yleissivistävään koulutukseen tai toisen asteen ammatilliseen koulutukseen.

Joidenkin lukioiden nimissä on edelleen käytössä sana lyseo, joka tarkoittaa koulujärjestelmästä poistunutta oppikoulua. Sana on mahdollinen niiden lukioiden nimissä, jotka ovat entisten lyseoiden jatkajia (Iisalmen lyseo). Vastaavasti sana yhteiskoulu esiintyy joissakin vanhoissa oppilaitosten nimissä (Töölön yhteiskoulu). Se tarkoitti etenkin sekä pojille että tytöille tarkoitettua oppikoulua. Uusien lukioiden nimissä sopiva on sen sijaan sana lukio, joka perustuu nykyiseen koulutusjärjestelmään ja kertoo siis selvästi, minkä tason koulutusta kyseisestä oppilaitoksesta saa.

Joidenkin lukioiden nimessä on sekä sana lyseo että lukio (Joensuun lyseon lukio). Paikallisesti ne saatetaan tuntea lyhyemmällä nimellä Lyseon lukio. Siksi nimistä näkee myös sellaisia kirjoitusasuja kuin Jyväskylän Lyseon lukio, ’Jyväskylässä sijaitseva Lyseon lukio’. Virallisessa pitkässä nimessä sana lyseo tulisi kuitenkin kirjoittaa pienellä alkukirjaimella: Jyväskylän lyseon lukio.

Puhekielisten sanojen käyttöä oppilaitosten nimissä kannattaa välttää. Esimerkiksi Hertsikan ala-asteen koulu voi tuntua etäännyttävältä, jos on tottunut käyttämään Herttoniemestä sen virallista nimeä tai jotakin muuta slanginimeä. Kun nimessä käytetään yleiskielen sanoja, nimi on neutraali. Tällöin kaikki oppilaat ja heidän perheensä voivat yhdenvertaisesti tuntea koulun nimen ja sen myötä myös kouluyhteisön omakseen.

Vältä näitä nimeämistapoja

Erityisesti ammatillisten oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen nimissä on yleinen –ia-loppuinen, usein sekakielinen nimityyppi (Metropolia-ammattikorkeakoulu, Vamia, Riveria). Yleisyydestään huolimatta tällainen nimityyppi ei ole suositeltava, sillä se ei kerro mitään oppilaitoksesta ja sekoittuu helposti yritys- ja tuotenimiin (Telia, Cinia, Lumia). Sama koskee muitakin oppilaitosnimiä, joilla ei ole ymmärrettävää yhteyttä oppilaitokseen tai jotka eivät ole varsinaisesti mitään kieltä (Ammattiopisto Live, LAB-ammattikorkeakoulu, WinNova, Koulutuskeskus JEDU).

Nimestä tulee pitkä ja vaikeakäyttöinen, jos lyhenteen kaltaista osaa (esimerkiksi Tredu) käytetään nimessä kuvaavan osan rinnalla (esimerkiksi Tampereen seudun ammattiopisto Tredu). Tällöin kuvaava osa jää helposti käytössä pois ja oppilaitokseen viitataan pelkästään lyhenteen kaltaisella kirjainyhdistelmällä, joka ei kerro kohteestaan (Tredu). Esimerkiksi nimien Tampereen seudun ammattiopisto Tredu ja Kuopion taidelukio LUMIT sijaan oppilaitosten nimiksi riittäisivätkin hyvin Tampereen seudun ammattiopisto ja Kuopio taidelukio. Näistä voisi tarvittaessa muodostaa lyhenteen, joka yhdistyisi oppilaitoksen viralliseen nimeen.

Uutta koulun nimeä ei tule muodostaa nimiä tai nimenosia keinotekoisesti yhdistelemällä. Esimerkiksi Kansalaisopisto KanTo yhdistyy kielitajussa lähinnä kanto-sanaan, vaikka nimen taustalla ovat paikkakuntien nimet Kannus ja Toholampi.

Huonosti paikantavia ovat myös sellaiset oppilaitosten nimet, joiden alkuosa muistuttaa paikannimeä, mutta onkin jotain muuta. Esimerkiksi Sodankylässä on Tähtikunnan koulu, joka lienee peräisin kunnan verkkosivuilla käytetystä iskulauseesta Sodankylä – Lapin tähtikunta. Ypäjällä puolestaan on Hevospitäjän yhtenäiskoulu. Vaikka Ypäjällä on ollut vuosikymmeniä poikkeuksellisen runsaasti hevosiin liittyvää toimintaa, tutkimusta ja opetusta, ei hevospitäjä paikanna koulua valtakunnallisesti.

Kuvaava oppilaitoksen nimi voi luoda brändiä aivan yhtä tehokkaasti kuin tekokielinen tai ympäristöstään irrallinen markkinointinimi. Esimerkiksi korkeakoulujen nimistä suurin osa on sijainnin kertovia kuvaavia nimiä. Tällainen on myös Suomen kansainvälisesti arvostetuimman oppilaitoksen nimi Helsingin yliopisto.

On yhä yleisempää, että oppilaitoksilla − jopa peruskouluilla tai lukioilla − on toimipisteitä eri puolilla kuntaa. Myös etäopetusta on entistä enemmän. Siksi mielessä saattaa käydä ajatus, että nimi olisi parempi antaa jonkin muun seikan kuin oppilaitoksen sijainnin mukaan. Sijaintipaikan lisäksi on kuitenkin vaikea löytää sellaista asiaa, joka erottaisi oppilaitoksen riittävän hyvin muista. Kun toimipisteitä on monia, voi oppilaitoksen nimen alkuosana käyttää esimerkiksi alkuperäisen tai keskeisimmän toimipaikan nimeä.

Toisen asteen ammatillista koulutusta saattavat tarjota oppilaitosten sijaan myös koulutuskuntayhtymät. Olisi tärkeää, ettei koulutuskuntayhtymästä käytetä verkkosivuilla ja erilaisissa hakupalveluissa pelkkää lyhennettä, vaan opiskelijoille ja hakijoille tuodaan selvästi esiin, onko opettava taho oppilaitos vai koulutuskuntayhtymä. Esimerkiksi Sedun verkkosivuilta on vaikea päätellä, onko kyseessä Sedu-niminen ammatillinen oppilaitos vai onko Sedu Seinäjoen koulutuskuntayhtymän lyhenne. Pelkän lyhenteen käyttö ei ole saavutettavaa ja selkeää kieltä.

Yhdistyvien oppilaitosten nimet

Toimiva nimi kertoo oppilaitoksen sijainnista ja koulutusasteesta. Tämä perusohje pätee myös yhdistyvien oppilaitosten nimiin. Kun koulut yhdistyvät, kannattaa aina ensimmäiseksi harkita, voidaanko jokin olemassa olevista nimistä ottaa myös uuden koulun nimeksi. Myös silloin kun koulu muuttaa uuteen paikkaan saman alueen sisällä, voi nimen säilyttää. Olemassa oleva nimi on usein nimen selkeyden, opastavuuden ja resurssien kannalta hyvä vaihtoehto. Vakiintuneen nimen tunnettuudella on oma arvonsa myös brändäyksen näkökulmasta.

Esimerkiksi Espoossa Veräjäpellon koulu ja Leppävaaran koulu yhdistyivät Leppävaaran kouluksi. Polvijärvellä puolestaan Polvijärven yläasteen, Kirkonkylän koulun ja Sotkuman koulun muodostama kunnan ainoa peruskoulu sai luontevan nimen Polvijärven koulu.

Vaikka oppilaitokset yhdistyvät, ei uutta nimeä pidä muodostaa paikannimien osia yhdistelemällä. Esimerkiksi Helsingin Vuosaaressa toimivat Merilahden peruskoulu ja Vuoniityn peruskoulu. Nimien perusteella voisi tulkita, että koulut sijaitsevat Merilahti- ja Vuoniitty-nimisissä paikoissa. Tämännimisiä paikkoja ei kuitenkaan Vuosaaressa ole. Sen sijaan koulujen nimien alkuosat on muodostettu mekaanisesti yhdistämällä osia aiempien oppilaitosten nimistä Meri-Rastilan ala-aste ja Kallahden peruskoulu sekä Vuosaaren peruskoulu ja Heteniityn ala-aste.

Kun Heteniitynkentän laidalla sijaitsee Vuoniityn peruskoulu, mutta Vuoniittyä ei ole olemassa, kärsii nimien opastavuus. On vaikea päätellä mikä koulu on kyseessä ja missä se sijaitsee, ja käsitys alueen perinnäisistä paikannimistä hämärtyy. Yhdistelemällä muodostettujen nimien sijaan on syytä pyrkiä nimiin, jotka avautuvat kuulijalle ilman selityksiä. Yhdistyvien osapuolten yhdenvertaisuutta kannattaakin korostaa muilla keinoin kuin tinkimällä nimen perustehtävästä.

Huomiota on syytä kiinnittää myös adjektiivin uusi käyttöön nimissä. Vaikka yhdistyvä tai kokonaan uusi oppilaitos onkin perustamishetkellään uusi, uutuus on aina suhteellista. Nimet pyritään luomaan pysyviksi, jotta ne opastaisivat ja yksilöisivät mahdollisimman tehokkaasti. Esimerkiksi kymmenen tai viisitoista vuotta vanhan oppilaitoksen nimittäminen uudeksi ei tunnu enää mielekkäältä. Lisäksi uusi-adjektiivin sisältävä nimi voi johtaa päättelemään, että toiminnassa on myös vastaavan niminen vanha oppilaitos.

Oppilaitosten toimipisteiden nimet

Oppilaitoksella voi olla opetusta useassa eri osoitteessa, jopa eri kunnissa. Tiloihin voi viitata esimerkiksi sanalla toimipiste tai toimitila, ruotsiksi enhet (Tuusulan lukion Jokelan toimipiste, Hoplaxskolans Kårböleenhet). Pelkkää toimipisteen nimeä voi käyttää oppilaitoksen sisäisessä viestinnässä. Tällaiset nimet ovat kuitenkin lähinnä hallinnollisia, eivätkä esimerkiksi oppilaat yleensä omaksu niitä osaksi jokapäiväistä kielenkäyttöään.

Kun peruskoulut yhdistyvät, aiemmin erillisinä kouluina toimineisiin rakennuksiin voi jatkossa viitata koulutaloina. Esimerkiksi Tampereella Pohjois-Hervannan yhtenäiskoulusta tuli yhdistymisen seurauksena Ahvenisjärven kouluun kuuluva Pohjois-Hervannan koulutalo. Toimipisteelle voi antaa nimet myös sijainnin, kuten kadunnimen, mukaan (esimerkiksi Lemminkäisenkadun koulutalo).

Sanaa kampus, jonka yleiskielinen merkitys on ’korkeakoulualue’, voi käyttää korkeakoulujen yhteydessä (esimerkiksi Jyväskylän yliopiston Seminaarinmäen kampus, Kumpulan kampus). Toisinaan kampus-sanalla viitataan myös muun tason koulutusta antavien oppilaitosten tiloihin tai jopa mihin tahansa rakennusten muodostamaan kokonaisuuteen. Sanaa ei kuitenkaan kannata käyttää muista paikoista kuin korkeakoulualueista, sillä se voi johtaa väärinkäsityksiin.