Siirry sisältöön

Päiväkotien, kirjastojen ja uimahallien nimet

Päiväkotien, kirjastojen ja uimahallien nimistä päättää kunta. Hyvä nimi kertoo, mistä julkisesta palvelusta on kyse. Päiväkodin nimessä on syytä olla sana päiväkoti (ruotsiksi daghem), kirjaston nimessä sana kirjasto (bibliotek) ja uimahallin nimessä sana uimahalli (simhall).

Yleisen kirjaston nimen jälkiosana voi käyttää lisäksi sanoja pääkirjasto, kaupunginkirjasto tai kunnankirjasto (ruotsiksi huvudbibliotek, stadsbibliotek, kommunbibliotek). Kaupunginkirjasto ja kunnankirjasto viittaavat yleensä ainoaan ja pääkirjasto puolestaan keskeisimpään kunnalliseen kirjastoon, jossa on tavallisesti kaikkein laajin palveluvalikoima. Omatoimikirjastoksi kutsutaan joskus sellaisia kirjastoja, joita voi käyttää myös silloin, kun henkilökuntaa ei ole paikalla. Pitkää sanaa ei kuitenkaan yleensä ole tarkoituksenmukaista käyttää kirjaston nimessä, vaan kirjaston palveluista ja toimintaperiaatteista voi tiedottaa erikseen esimerkiksi verkkosivuilla.

Uimahallien nimissä näkee joskus käytettävän myös sellaisia sanoja kuin uintikeskus, vesiliikuntakeskus tai virkistysuimala. Niillä haluttaneen korostaa uimahallin monipuolisuutta ja kylpylämäisyyttä. Uimahalli on kuitenkin asiakkaille tutumpi ja helppokäyttöisempi, selvemmin julkiseen palveluun viittaava sana.

Hyvä nimi kertoo, missä palvelu sijaitsee

Toimiva nimi välittää hyödyllistä tietoa palvelun sijainnista. Nimien alkuosana toimii usein parhaiten kaupunginosan tai kylän nimi, kuten nimissä Kuivasjärven päiväkoti, Savonrannan kirjasto ja Itäkeskuksen uimahalli Östra centrums simhall. Jos kunnassa on vain yksi päiväkoti, kirjasto tai uimahalli, alkuosaksi sopii kunnan nimi (esimerkiksi Polvijärven kirjasto, Kristiinankaupungin uimahalliKristinestads simhall).

Myös kadunnimeä voi käyttää kohteen yksilöintiin: Hintsankujan päiväkoti, Yrjönkadun uimahalliGeorgsgatans simhall. Kadunnimi voi toimia alkuosana erityisesti silloin, jos samalla alueella on useita päiväkoteja ja alueennimi on jo käytössä toisen päiväkodin nimessä. Jos alueella on paljon päiväkoteja ja nimiä tarvitaan siten paljon, on myös mahdollista hyödyntää asuinalueen historiaa tai kadunnimien aihepiiriä päiväkodin nimessä. Esimerkiksi Lasinpuhaltajan päiväkoti Espoon Kauklahdessa on saanut nimensä alueella aikoinaan toimineen lasitehtaan mukaan.

Jos kunnallinen kirjasto toimii jonkin kauppakeskuksen yhteydessä, ei ole suositeltavaa käyttää kirjaston nimen alkuosana kauppakeskuksen nimeä. Kaupalliset toimijat voivat muuttaa tai vaihtaa nimeään, eikä kauppakeskuksilla myöskään välttämättä ole nimeä molemmilla kansalliskielillä. Kaksikielisissä kunnissa kirjastojen nimet tulisi kuitenkin muodostaa suomeksi ja ruotsiksi. Esimerkiksi Helsingin Kalasatamassa Redi-nimisessä kauppakeskuksessa sijaitsee Kalasataman kirjastoFiskehamnens bibliotek.

Koska toimivat päiväkotien, kirjastojen ja uimahallien nimet ovat kohdettaan kuvaavia, ei niiden nimistä kannata järjestää nimikilpailuja. Julkisten palvelujen nimeäminen on asiantuntijatyötä, jota ei pitäisi osallistamisen tähden ulkoistaa palvelua käyttäville kuntalaisille. Esimerkiksi päiväkodin lapsia voi osallistaa päiväkotiryhmien tai päiväkodin sisäisten tilojen nimien suunnitteluun, sillä näille kohteille sopivat myös luovat ja mielikuvituksekkaat nimet. Päiväkodin nimen tulisi sen sijaan olla mahdollisimman neutraali ja ymmärrettävä kaikille kunnan asukkaille.

Nimikilpailujen järjestämisestä voi lukea ohjeesta Nimikilpailut.

Soukankujan päiväkoti -kyltti. Taustalla rakennus ja puita.
Jos samalla alueella on useita päiväkoteja, myös kadunnimeä voi käyttää päiväkodin yksilöintiin kuten nimessä Soukankujan päiväkoti. Kuva: Ulla Onkamo.

Millä kielellä nimet muodostetaan?

Suurin osa päiväkodeista on yksikielisiä, ja niiden nimet muodostetaan sillä kielellä, jolla varhaiskasvatusta annetaan. Jos päiväkodissa annetaan varhaiskasvatusta kahdella kielellä, annetaan nimikin molemmilla kielillä: Isnäsin päiväkotiIsnäs daghem, Inarin päiväkotiAnára beaiveruoktu. Yksittäisten päiväkotiryhmien nimet voivat kuitenkin olla ryhmässä käytetyn kielen mukaan yksikielisiä.  

Kaksikielisissä kunnissa kirjastoille ja uimahalleille annetaan nimet sekä suomeksi että ruotsiksi: Maalahden kunnankirjastoMalax kommunbibliotek, Tammisaaren uimahalli ‒ Ekenäs simhall. Saamelaisalueella kirjastoille ja uimahalleille on tarkoituksenmukaista antaa nimet myös saameksi, esimerkiksi Utsjoen uimahalliOhcejoga vuojadanhálla.

Anna yksinkertainen, kielioppisääntöjä noudattava nimi

Julkisten palvelujen nimissä kannattaa kiinnittää huomiota nimen rakenteeseen. Kun nimessä on kohteen sijaintia ilmaiseva paikannimi (esimerkiksi Haaga), se tulee suomen kielen kielioppisääntöjen mukaan nimen alkuun genetiivimuodossa: Haagan päiväkoti. Sen sijaan nimimuoto Päiväkoti Haaga tarkoittaisi kirjaimellisesti, että päiväkodin nimi on Haaga.

Erityisesti päiväkotien nimissä on myös sellaisia, jotka eivät sisällä paikannimeä, kuten Taikalampun päiväkoti tai Satulehdon päiväkoti. Tällaisissa nimissä sana päiväkoti voi olla myös nimen alussa. Silloin myös jälkimmäinen nimenosa, joka erottaa päiväkodin muista päiväkodeista, kirjoitetaan isolla alkukirjaimella: Päiväkoti Hukanpesä ja Päiväkoti Väinämöinen. Rakenteeltaan vastaavanlaisia nimiä on annettu yhä enemmän myös uimahalleille, esimerkiksi Vesiliikuntakeskus Kaukavesi, Viihdeuimala Vesihelmi ja Virkistysuimala Pore.

Edellä mainitulla nimityypillä pyritään todennäköisesti luomaan positiivisia mielikuvia. Tällaisten nimien antamista ei kuitenkaan suositeta, koska palvelun sijaintipaikan kertovat nimet välittävät aina hyödyllisempää tietoa kohteestaan. Sijaintipaikan kertovien nimien avulla julkiset palvelut saattavat myös erottua paremmin yksityisistä, mistä voi olla hyötyä asiakkaille. Nimi, joka ei perustu paikannimeen, voi olla tarpeen lähinnä päiväkodeille. Niille se sopii silloin, jos asuinalueen nimi on jo varattu toisen alueella toimivan päiväkodin käyttöön.

Ei ole myöskään suositeltavaa muodostaa sellaisia moniosaisia nimiä kuin Someron uimahalli Loiske tai Viialan kirjasto Vilkku, joissa on sekä sijainnin kertova että muunlainen yksilöivä nimenosa. Tällaiset nimet ovat tarpeettoman pitkiä ja hankalia käytössä. Niistä muodostetaan helposti erilaisia lyhennettyjä muotoja, jolloin samaan kohteeseen voidaan viitata usealla eri nimellä (Someron uimahalli, Uimahalli Loiske). Tämä voi aiheuttaa väärinkäsityksiä esimerkiksi kunnassa sijaitsevien uimahallien määrästä. Koska kirjastoja ja uimahalleja on tietyllä asuinalueella tavallisesti vain yksi, eivät paikalliset asukkaat tarvitse Vilkun tai Loiskeen kaltaisia nimenosia. Arkipuheessa on tavallista puhua yksinkertaisesti kirjastosta tai uimahallista, joka riittää yksilöimään kohteensa saman alueen asukkaille.

Henkilön kunniaksi annettuja muistonimiä on joskus annettu myös päiväkodeille, kirjastoille ja uimahalleille. Sijainnin kertova nimi on kuitenkin aina asiakkaalle informatiivisempi ja yleensä myös helpompi käytössä.