Rakenteeltaan kokonaisten päälauseiden välissä käytetään pilkkua, kun niiden välissä on rinnastuskonjunktio, esim. ja:
Kesäkuussa ystävykset matkustelivat Yhdysvalloissa, ja heinäkuussa he olivat viikon Kanadan puolella.
Kun rinnastuskonjunktiolla alkava lause ei ole rakenteeltaan kokonainen, vaan sillä on edeltävän, kokonaisen päälauseen kanssa yhteinen jäsen, pilkkua ei käytetä:
Perhe kunnosti mökin saunaa __ ja viimeisteli keittiöremontin.
(Lauseiden yhteinen jäsen: subjekti perhe.)
Ohjeen osat ovat seuraavat:
Kun peräkkäiset päälauseet ovat itsenäisiä eli rakenteeltaan kokonaisia ja niitä yhdistää jokin rinnastuskonjunktioista
ja, sekä
-kä (kieltosanaan liittyneenä enkä, etkä, eikä jne.)
tai, vai, eli
mutta, vaan, sillä
niiden väliin tulee pilkku. Lause on rakenteeltaan kokonainen, kun sillä ei ole mitään yhteistä jäsentä virkkeen toisen lauseen kanssa. Kummassakin lauseessa on esimerkiksi oma tekijää tms. tarkoittava subjekti ja sen mukaan taipuva verbi:
Kesäkuussa ystävykset matkustelivat Yhdysvalloissa, ja heinäkuussa he olivat viikon Kanadan puolella. (subjektit: ystävykset, he)
Koko maailmantilanne huolestuttaa kirjailijaa, eikä hän näe toivoa ihmisen valitsemalla tiellä. (subjektit: koko maailmantilanne, hän)
Pelaajia yhdistää voiton halu, mutta myös yhteinen hauskanpito on kaikille tärkeää. (subjektit: voiton halu, yhteinen hauskanpito)
Toinen lause voi olla myös esimerkiksi passiivimuotoinen lause:
Selvitys valmistuu alkusyksystä, ja se julkaistaan yrityksemme verkkosivuilla. (subjekti: selvitys, passiivilauseen objekti: se)
Pilkkua ei käytetä, kun rinnastuskonjunktiolla alkavalla lauseella on edeltävän päälauseen kanssa yhteinen jäsen. Rinnastuskonjunktiolla alkava lause ei siis ole tässä mielessä rakenteeltaan kokonainen eli siinä on jokin jäsen ”jätetty mainitsematta”.
Tuo yhteinen jäsen on tavallisimmin subjektitekijä, mutta voi olla myös muu:
He menivät uimaan ja jäivät pitkäksi ajaksi rannalle. (Lauseilla yhteinen subjekti he.)
He menivät uimaan, jäivät pitkäksi aikaa rannalle ja lähtivät vasta illalla kotiin. (Useampia lauseita, yhteinen subjekti he.)
Auto nostettiin ojasta aamulla ja hinattiin myöhemmin korjaamoon. (Yhteinen objekti auto.)
Syksyllä sadekausi alkaa ja kuivuuden aiheuttamat vauriot korjaantuvat jonkin verran. (Yhteinen ajankohtaa ilmaiseva määrite syksyllä.)
Koska satoi kaatamalla, autotiet lainehtivat ja kevyen liikenteen väylät olivat kadonneet kokonaan näkyvistä. (Yhteinen määrite: koska-lause.)
Markkinointijohtajan mukaan mallista on kokeilussa saatu hyviä kokemuksia ja myös asiakkailta saatu palaute on ollut myönteistä. (Yhteinen määrite: markkinointijohtajan mukaan)
– Huom. pilkku muuttaa merkitystä:
Markkinointijohtajan mukaan mallista on kokeilussa saatu hyviä kokemuksia, ja myös asiakkailta saatu palaute on ollut myönteistä. (Markkinointijohtajan näkemys koskee vain hyviä kokemuksia, ei ja-lauseen sisältöä.)
Jälkimmäisessä lauseessa voi olla myös jokin muu tekstiä yhteen sitova ilmaus kuin rinnastuskonjunktio. Tällaisia ovat mm. seuraavat:
muuten, muutoin
nimittäin, näet
pikemminkin, kuitenkin
silti, siksi, siis
liitepartikkelit -han/-hän, -kin, -kaan/-kään, -pa/-pä
Kun lauseet ovat rakenteeltaan kokonaisia, niiden välissä käytetään pilkkua. Joskus käy myös puolipiste, ajatusviiva tai piste:
He matkustelivat laajasti Yhdysvalloissa, ennättivätpä he vielä paluumatkalla Havaijillekin. ~ He matkustelivat laajasti Yhdysvalloissa; ennättivätpä he vielä paluumatkalla Havaijillekin.
Asia on kiireinen, ministeriössä näet valmistellaan uudistusta jo ensi syksyksi. ~ Asia on kiireinen – ministeriössä näet valmistellaan uudistusta jo ensi syksyksi.
Joskus yhteen kuuluvien, samasta aiheesta kertovien päälauseiden välissä voi olla pilkku myös ilman konjunktioita tai muita tekstiä sitovia sanoja:
Kesäkuussa ystävykset matkustelivat Yhdysvalloissa, heinäkuussa he olivat viikon Kanadan puolella.
Tavallisempaa tällaisissa tapauksissa on kuitenkin käyttää puolipistettä tai konjunktiota taikka katkaista kokonaisuus pisteellä kahdeksi virkkeeksi.
Jos rinnastuskonjunktiolla liitettyjen peräkkäisten päälauseiden verbit ovat 1. tai 2. persoonassa, pilkku on valinnainen:
Tunsin itseni virkistyneeksi, ja lähdin hyvillä mielin kotiin. ~
Tunsin itseni virkistyneeksi ja lähdin hyvillä mielin kotiin.
Pilkullinen vaihtoehto perustuu siihen, että lauseiden voi katsoa olevan rakenteeltaan kokonaisia, vaikka näkyvää subjektitekijää ei ole:
tunsin = minä tunsin
Pilkuton vaihtoehto taas perustuu siihen, että lauseiden voi tulkita sisältävän yhteisen subjektin minä (ks. edeltä Pilkkua ei käytetä, kun päälauseilla on yhteinen jäsen).
Jos rinnastuskonjunktiolla liitettyjen peräkkäisten päälauseiden verbit ovat passiivimuodossa (esim. osoitetaan, annettiin), pilkku on valinnainen:
Hakemukset osoitetaan johtajalle, ja ne lähetetään hallintoyksikköön. ~ Hakemukset osoitetaan johtajalle ja ne lähetetään hallintoyksikköön.
Pilkullinen vaihtoehto perustuu siihen, että passiivilauseiden voi katsoa olevan rakenteeltaan kokonaisia. Pilkuton vaihtoehto taas perustuu siihen, että lauseiden voi toisaalta tulkita sisältävän yhteisen jäsenen: passiivimuodon persoonan (ks. Pilkkua ei käytetä, kun päälauseilla on yhteinen jäsen).
Jos lauseet ovat hyvin lyhyitä eli parin kolmen sanan mittaisia, pilkku on mahdollista jättää pois konjunktion edeltä:
Minulla oli kylmä(,) ja päätä särki.
Jännitä pakaralihakset(,) ja ojenna lonkkaa.
Kiristetäänkö tahtia(,) vai jätetäänkö työt toisille?
Tällaisissa tapauksissa peräkkäiset kaksi lausetta tavallaan muodostavat kokonaisuuden, jolla on yksi yhteinen tehtävä ko. tilanteessa: olotilaa kuvaava toteamus, ohje tai vaihtoehdot tarjoava kysymys.