Useimmat paikannimet, kuten Valkeajärvi tai Mäntyvaaransuo, koostuvat alkuosasta (valkea, Mäntyvaara) ja paikanlajia ilmaisevasta jälkiosasta (järvi, suo). Tällaiset nimet kirjoitetaan tavallisesti yhteen.
Osat kirjoitetaan kuitenkin erilleen silloin, kun
1. alkuosa on erisnimen muodostama sanaliitto
Aleksis Kiven tie
I. K. Inhan polkuIson Vihtajärven niemi
Kuria Muria -saaret
2. alkuosa on yhdysmerkin sisältävä nimi
Ukko-Pekan katu
Etelä-Kiinan meri
3. jälkiosa on yhdyssana
Kalevan puistotie
Siinain niemimaa
4. jälkiosana on yhdyssana, joka on erisnimi, ja alkuosana on taipuva adjektiivi tai erisnimen genetiivimuoto
Vanha Munkkiniemi : Vanhassa Munkkiniemessä
Ahtialan Selkätie
5. kyseessä on ihmisen rakentama kohde eli artefakti (kuten kanava, pato, tunneli) ja yleistä sijaintia ilmaiseva alkuosa on genetiivimuodossa
Saimaan kanava
Assuanin pato
6. alkuosa on adjektiivi tai genetiivimuotoinen erisnimi, ja jälkiosa on suomalaisissa paikannimissä harvinainen tai tuntematon maantieteellinen termi (tähän ryhmään kuuluvat lähinnä ulkomaiden paikkojen suomalaistetut nimet eli eksonyymit)
Eyrejärven allas
Kaninin tundra
Mariaanien hauta
7. kyseessä on kahden nimen yhdistelmä, jossa ensimmäinen nimi on genetiivimuodossa
Villähteen Kukkanen
Aunuksen Karjala
Päiväntasaajan Guinea
Monissa paikannimissä, kuten Valkeajärvi tai Mäntyvaaransuo, on alkuosa eli määriteosa (valkea, Mäntyvaaran) ja paikanlajia ilmaiseva jälkiosa eli perusosa (järvi, suo). Kaksi- tai useampisanaiset paikannimet kirjoitetaan tavallisesti yhteen, mutta on myös sellaisia nimiä, joiden osat kirjoitetaan erilleen toisistaan. Nimien kirjoitustapa riippuu sekä alku- että jälkiosan rakenteesta.
1. Kun nimen alkuosa on erisnimen muodostama sanaliitto (Aleksis Kiven, Ison Vihtajärven), kirjoitetaan paikanlajia ilmaiseva jälkiosa (kuten katu, niemi) pienellä alkukirjaimella ja erilleen alkuosasta:
Aleksis Kiven katu
Hilda Flodinin aukio
Hannes Kolehmaisen lenkkiBelle Islen salmi
Ison Vihtajärven niemi
Pienen Jänkäsalon tie
Erisnimen muodostama sanaliitto voi sisältää etunimien lisäksi etunimien alkukirjaimia. Silloinkin osat kirjoitetaan erilleen toisistaan:
I. K. Inhan polku
Eero J. Virtasen kuja
J. P. Kochin vuono
Kun alkuosa on perusmuodossa oleva sanaliitto (kuten Saint Lawrence), paikanlajia ilmaisevan jälkiosan eteen tarvitaan yhdysmerkki:
Saint Lawrence -joki
2. Kun nimen alkuosa on yhdysmerkillinen erisnimi (Ukko-Pekka, Länsi-Siperia), kirjoitetaan paikanlajia ilmaiseva jälkiosa pienellä alkukirjaimella ja erilleen alkuosasta:
Ukko-Pekan katu
Meri-Rastilan tie
Ylä-Malmin tori
Länsi-Siperian alanko
Keski-Tyynenmeren vuoret
3. Kun paikan lajia ilmaiseva jälkiosa on yhdyssana (valtameri, moottoritie), se kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella ja erilleen alkuosasta:
Atlantin valtameri
Gobin autiomaa
Kahovkan tekojärviHämeenlinnan moottoritie
Kalevan puistotie
4. Kun nimen jälkiosana on yhdyssana, joka on erisnimi (Koiralampi, Munkkiniemi), ja alkuosana on taipuva adjektiivi (pieni, vanha) tai erisnimen genetiivimuoto (Ahtialan, Kierikkalan), kirjoitetaan alkuosa erilleen:
Iso Roobertinkatu : Isolle Roobertinkadulle
Isot Sundasaaret : Isoilla Sundasaarilla
Pieni Koiralampi : Pienellä Koiralammella
Vanha Munkkiniemi : Vanhassa MunkkiniemessäAhtialan Selkätie
Kierikkalan Vuorikatu
Poikkeuksena myös taipumaton sana pikku kirjoitetaan erilleen jälkiosasta:
Pikku Huopalahti : Pikku Huopalahdessa.
5. Erilleen kirjoitetaan ihmisen rakentamien kohteiden (mm. kanava, pato, tunneli) yleistä sijaintia ilmaisevat nimitykset, silloin kun alkuosana oleva nimi on genetiivimuodossa:
Assuanin pato
Kiinan muuri
Saimaan kanava
Sen sijaan harkitusti suunnitellut, selvästi yksilöivät rakennettujen kohteiden nimet (usein kaavanimiä) kirjoitetaan yhteen:
Lystimäensilta
Sörnäistenlaituri
Rakennusten nimien yhteen ja erilleen kirjoittamisesta on omat ohjeet. Katso rakennusten nimistä kohdasta Lisätietoa toisessa ohjeessa.
6. Erilleen alkuosasta kirjoitetaan ulkomaiden paikkojen suomalaistetut nimet eli eksonyymit, joiden alkuosa on joko genetiivimuodossa (Puolan, Eyrejärven) tai adjektiivi (iso, läntinen) ja jälkiosana on Suomen paikannimissä harvinainen tai tuntematon maantieteellinen termi, kuten aavikko, alanko, allas, aro, atolli, hauta, jäätikkö, kaista, kanaali, keidas, kentät, kukkulat, kynnys, kynnäs, käytävä, laakio, laguuni, lähteet, maat, manner, matalikko, mutka, painanne, putoukset, rannikko, riutta, rotko, saaristo, salmet, selänne, suisto, suot, syvänkö, tasanko, tundra, vuoristo ja ylänkö.
Gazan kaista
Puolan alanko
Kaninin tundraEyrejärven allas
Assuanin pato
Iso kanava
Erilleen kirjoitetaan myös ulkomaiset paikannimet, joiden alkuosa on genetiivimuodossa ja jälkiosana on sana kannas:
Aunuksen kannas
Panaman kannas
Lisäksi erilleen kirjoitetaan Suomessa sijaitsevien paikkojen nimet, joiden alkuosa on genetiivimuodossa ja jälkiosana on osista koostuvaa kokonaisuutta tarkoittava, yleisesti luonnehtiva maantieteellinen termi, kuten saaristo tai rannikko:
Suomen rannikko
Ahvenanmaan saaristo
7. Erilleen kirjoitetaan genetiivialkuiset kahden eri nimen yhdistelmät:
Pielisen Karjala
Aunuksen Karjala
Villähteen Kukkanen
Kemin Kiikkara
Lontoon PiccadillyPäiväntasaajan Guinea
Yhdysvaltain Neitsytsaaret
Helsingin Isosta Roobertinkadusta käytetään myös puhekielistä lempinimeä Iso-Roba. Määrite liitetään jälkiosaan yhdysmerkillä, koska jälkiosa ei ole yhdyssana vaan yksisanainen nimi (Roba). Myös lempinimessä adjektiivi taipuu: Isolla-Roballa.