Lainausmerkkien sijasta vuorosanojen alku voidaan osoittaa ajatusviivalla. Puhujan vaihtuminen osoitetaan aloittamalla lainaus uudelta riviltä.
– Nytkö te jo lähdette?
– Joo, viiden minuutin kuluttua.
Lainausmerkkien sijasta käytetään usein ajatusviivaa vuorosanaviivana eli repliikkiviivana varsinkin lehtien haastatteluissa ja dialogia sisältävässä kaunokirjallisuudessa. Seuraavassa esimerkissä Philip Teirin romaanin Talvisota puhejaksot esitetään käyttäen ensin lainausmerkkejä, sitten vuorosanaviivoja:
”Sinun on soitettava hänen vaimolleen. Onko sinulla numeroa?”
”Hän on varmasti galleriassa. Ehkä sinne voisi soittaa?” Eeva sanoi.
”Hyvä, soittaisitko?”– Sinun on soitettava hänen vaimolleen. Onko sinulla numeroa?
– Hän on varmasti galleriassa. Ehkä sinne voisi soittaa? Eeva sanoi.
– Hyvä, soittaisitko?
Vuorosanaviivaa käytettäessä puheenvuoron vaihtuminen osoitetaan siis aloittamalla lainaus uudelta riviltä. Samoin muu kerronta alkaa lainauksen jälkeen uudelta riviltä. Sen sijaan saman puhujan vuorosanat voidaan pitää tilan salliessa samalla rivillä.
Johtolause saattaa olla myös virkkeen keskellä. Tällöin sitaatti voi jatkua johtolauseen ja uuden vuorosanaviivan jälkeen pienellä alkukirjaimella ja samalla rivillä:
– Tästähän tulee hyvä mainos, Janne sanoi ja nauroi, – hienoa, Iina!
Jos johtolause on koko lainauksen edellä, lainaus aloitetaan vuorosanaviivaa käytettäessä uudelta riviltä:
Joku huusi käytävällä:
– En jaksa enää!