Taivutustyyppejä: taivutustyyppien kirjo (teoriaa)

Ohje lyhyesti

Suomen sanoja koskee taivutuspakko: lauseessa sanat taipuvat lauseyhteyteen sopivassa muodossa.  

Sanojen taivutustyyppejä on paljon, ja ne myös sekoittuvat. Osa taivutustyypeistä on vetovoimaisia, eli niihin tulee jatkuvasti uusia sanoja. Osa tyypeistä taas jää pois käytöstä.

Tässä teoreettisessa katsauksessa on seuraavat osat:

• Suomessa on taivutuspakko
• Taivutustyyppejä on paljon
• Sanan perusmuoto ei aina paljasta taivutusta
• Vetovoimaiset taivutustyypit
• Taivutustyypit sekoittuvat

Koko ohje

Suomessa on taivutuspakko

Kun muodostetaan lauseita, on suomen kielessä pakko taivuttaa sanoja lauseyhteyteen sopivassa muodossa. Sanan taivutusmuodoissa on taivutuspääte, esim. -sta sanassa talosta tai -mme sanassa lähdemme, ja lisäksi taivutusmuodossa voi sanan sisällä tapahtua muutoksia perusmuotoon verrattuna:  

Samanhahmoiset sanat taipuvat yleensä samalla tavalla tietyn kaavan mukaisesti, esimerkiksi sää-sanan kaltaiset yksitavuiset sanat taipuvat kaikki samaan tapaan: sään, säätä, säiden, säitä, samoin pää ja jää. Näitä yhtenäisiä taivutustapoja sanotaan kieliopissa taivutustyypeiksi.

Taivutustyyppejä on paljon

Taivutustyyppi on siis taivutusmuotojen sarja, eräänlainen malli, jonka mukaan sanat taipuvat. Esimerkiksi -is-loppuiset sanat taipuvat pääosin kahdella tavalla:

Erilaisia taivutustyyppejä on paljon: yhteen taivutustyyppiin voi kuulua runsaasti sanoja tai vain muutamia. Joissakin taivutustyypeissä on myös vaihtoehtoisia taivutusmuotoja, esim. maiden ~ maitten, lääkäreitä ~ lääkärejä, palvelujen ~ palveluiden, esseeseen ~ esseehen.

Sanan perusmuoto ei aina paljasta taivutusta

Sanan perusmuodosta ei voi aina päätellä taivutusta. Esimerkiksi eri tavoin taipuvat seuraavat samanhahmoiset sanaparit:

Toisaalta eri sanoilla voi olla myös samannäköisiä taivutusmuotoja, esimerkiksi hauista voi olla kolmen sanan taivutusmuoto: haku- ja hauki-sanojen -sta-loppuinen monikon elatiivimuoto ja hauis-sanan -ta-loppuinen yksikön partitiivimuoto.

Vetovoimaiset taivutustyypit

• Muutamat taivutustyypit vetävät puoleensa uusia sanoja. Tällainen vetovoimainen malli ovat varsinkin i-loppuiset lasi-sanan tapaan taipuvat sanat:

Malliin mukautuvat erityisesti uudet lainat, esim. netti, brändi. Lasi-sanan tavoin taipuvat myös monet konsonanttiloppuiset vierassanat, esim. curling, curlingin, curlingia, curlingeja.

Toinen vetovoimainen taivutustyyppi ovat puhekieliset -is-loppuiset varis-sanan tapaan taipuvat sanat:

Kaiken kaikkiaan taivutusjärjestelmä pyrkii yhdenmukaistumaan siten, että uusia sanoja taivutetaan pääosin yleisimpien mallien mukaisesti. Myös jotain vanhaa, harvinaista sanaa saatetaan alkaa taivuttaa uudemman ja tavallisen mallin mukaisesti.

• Esimerkiksi vesi ja käsi kuuluvat harvinaiseen taivutustyyppiin, jossa sanan runko-osa eli vartalo muuttuu paljon taivutettaessa: veden, vettä, veteen. Silti mutkikas taivutustapa säilyy, koska nämä sanat ovat niin yleisiä.

Sen sijaan vesi- ja käsi-sanojen kanssa samaan taivutustyyppiin kuuluvaa mutta harvinaista sanaa paasi (’iso kivi’) näkee usein taivutettavan tavallisemman taivutustyypin eli sanan lasi mukaisesti paasin, paasia. Yleiskielinen taivutus on kuitenkin paaden, paatta.

Taivutustyypit sekoittuvat

Jotkin sanat ovat ”osittaisia loikkareita”: osa sijamuodoista saatetaan taivuttaa toisen taivutustyypin mallin mukaan, joskus satunnaisestikin. Näin esimerkiksi sanasta renki näkee muotojen rengin, kaksi renkiä sijasta toisinaan muotoja ”rengen” ja ”kaksi renkeä” (mallina perusmuodoltaan samanhahmoinen sana kuten henki, hengen, henkeä) ja sanasta nauris muodon nauriin sijasta muotoa ”nauriksen” (kuten varis, variksen).

Joskus tämäntapainen sekoittuminen yleistyy niin, että uusikin muoto hyväksytään yleiskieliseksi. Näin on käynyt esimerkiksi sanalle vuori (vaatteen sisäkankaan merkityksessä). Sanan taivutussuositus oli alun perin vuori, vuorin, vuoria, mutta se sekoittui maastokohoumaa tarkoittavan samanhahmoisen mutta eri tavoin taipuvan vuori-sanan kanssa (vuori, vuoren, vuorta). Nykyään vaatealan vuori-sanaa voi yleiskielessäkin taivuttaa molemmilla tavoilla (ks. ohjetta i-loppuisista sanoista kohdasta Lisätietoa toisessa ohjeessa).

Taivutustyyppien sekoittuminen voi johtua myös siitä, että sanalla on kaksi rinnakkaisasua, esim. askel ~ askele, askelen ~ askeleen. Käytössä taivutusmuotojen sarjat sekoittuvat (ks. ohjetta sekoittuvista taivutustyypeistä (askel ja askele) kohdasta Lisätietoa toisessa ohjeessa).

Lisätietoa toisessa ohjeessa

Asiasanat

• persoonamuotoiset verbit
• sijamuodot
• sijapäätteet
• taivutus
• taivutustyypit

Anna palautetta tästä ohjeesta